Hyppää pääsisältöön

Ihmisten ihmettely on kulttuuriantropologi Taina Kinnusen työtä

Tutkija Taina Kinnunen kahden vinttikoiransa kanssa pihanurmella. Vasemmalla valkoinen vinttikoira ja oikealla musta.
Tutkija Taina Kinnunen kahden vinttikoiransa kanssa pihanurmella. Vasemmalla valkoinen vinttikoira ja oikealla musta. Kuva: Taina Kinnusen kotialbumi Kuusi kuvaa,kuusi kuvaa taina kinnunen

Joensuun Marjalan lähiössä on rauhallista ja se sopii Taina Kinnuselle hyvin. Vaikka Kinnunen on matkannut ympäri maailmaa ja kaipaa suurkaupungin moninaisuutta ja hälinää, on hänen ehdottomasti saatava itselleen omaa rauhaa.

Joensuu tuntui heti läheiseltä paikalta, sillä siinä oli jotain samaa tunnelmaa kuin onnellisissa lapsuuden kesissä, joita Kinnunen vietti Oulun seudulla.

Niissä päivissä oli villiä onnen tunnetta. Virtaa on jotenkin aina riittänyt. Jo lapsuudessa sukulainen totesi, että ”Tainalla on aina tuli persuuksissa”. Mutta sekään ei ole ihan koko totuus.

Saatan olla joissain tilanteissa niin ujo, että se halvaannuttaa minut.― Taina Kinnunen

― Minussa on se toinen puoli. Olen oikeasti hirveän ujo, ja olen joutunut kamppailemaan ujouteni kanssa. Saatan olla joissain tilanteissa niin ujo, että se halvaannuttaa minut, Kinnunen tunnustaa. Samalla hän on kuitenkin hyvin utelias ja haluaa tutustua ihmisiin. Hän miettii voiko olla samaan aikaan ujo ja ekstrovertti.

Kulttuuriantropologina Kinnusen työtä on ihmisten ihmettely

Etnografisen kenttätyöhön kuuluu se, että työtä tehdään ihmisten parissa. Toisaalta kun aineisto on kerätty, sitä saa tutkia omissa oloissaan.

Ennen Kinnunen saattoi lähteä yksin tutkimuslomalle toiselle puolelle maapalloa, mutta nyt koirat pitävät hänet tiukemmin kodin piirissä omakotitalossa Joensuussa. Lenkkeiltyö tulee päivittäin kolmisen tuntia koirien kanssa.

Välillä Kinnunen avaa niille oven, jotta ne pääsevät kirmaamaan takapihalle. Sinne on aurattu kehä, jota vinttikoirat kirmaavat ympäri niin nopeasti, ettei niiden ääriviivoja erota. Etenkin uudemman tulokkaan, Candelan, kisailu ilahduttaa Kinnusta.

Candela on espanjalainen galgo, metsästyskoira, jolla on karu menneisyys. Sillä kuitenkin kävi tuuri, kun se pelastettiin Suomeen. Nyt se oppii luottamaan ihmisiin. Kinnuselle se ei ole niin helppoa.

Kun sain tietää, miten vinttikoiria kohdellaan, se musersi minut.

― Olin ennen innokas espanjankävijä. Mutta siellä sydämeni särkyi sillä tavalla, että se vaikutti koko loppuelämääni, oikeastaan ihan kaikessa. Kun sain tietää, miten vinttikoiria kohdellaan, se musersi minut. Olin välillä jopa täysin toimintakyvytön. Ajattelin, että tämä vie minusta kaiken elämänilon, että kunpa kuolisin. Olin niin pettynyt ihmisiin. Se oli musertava huomio, josta en koskaan täysin toipunut, Kinnunen murehtii.

Syksyinen näkymä oululaisessa puutalokorttelissa. Horisontissa näkyy kirkon torni.
Oulu on Kinnuselle tärkeä paikka. Siellä hän on kasvanut, kouluttautunut ja kohdannut elämänkumppaninsa. Tähän maisemaan hän ei kyllästy koskaan. Syksyinen näkymä oululaisessa puutalokorttelissa. Horisontissa näkyy kirkon torni. Kuva: Taina Kinnusen kotialbumi Kuusi kuvaa,Oulu,syksy,kuusi kuvaa taina kinnunen

Kulttuuriantropologi tekee työtä ihmisten parissa, mutta Kinnunen on sanonut puolitosissaan usein, että ihmisten sijaan hän pitää enemmän eläimistä ja luonnosta. Onnellisimmat hetket hän on viettänyt hiihtoretkillä tunturissa - yksin.
Lapissa hän myös keksi alakseen antropologian. Opiskelupaikaksi valikoitui Oulun yliopisto, jossa tutkittiin arktisia kulttuureja. Pohjoisesta ei kuitenkaan tullut Kinnusen työmaata.

Tutkimuksen kohteena työelämän persoonallisuuspaineet

Tutkimuskohteena Kinnusella on tällä hetkellä se millaisia ovat työelämän persoonallisuuteen kohdistuvat paineet ja miten 'hyvää tyyppiä' viestitään ruumiillisesti. Työ ei usein enää ole fyysistä, mutta kehon kohdistuu silti työmarkkinoilla vaatimuksia.

Väitöskirjansa Kinnunen teki kehonrakentajista, ja post doc -tutkimuksen aiheeksi päätyi kauneuskirurgia. Kulttuuriantropologin työhön kuuluu havainnoiva etnografinen tutkimus, jota tehdään ihmisten parissa.

Tämän vuoksi Kinnunen on viettänyt paljon aikaa kuntosaleilla, ja ymmärtääkseen tutkimuskohdettaan jopa käynyt kysymässä plastiikkakirurgeilta, mitä toimenpiteitä he suosittelisivat hänelle.

Suomalaista kosketuskulttuuria käsittelevässä kirjassa ”Vahvat yksin, heikot sylityksin” Kinnunen kertoi avoimesti myös omista haavoistaan.

Tulevaisuudessa tuhkimuskohde vaihtuu ihmisistä eläimiin

Tulevaisuuden tutkimuskohteet saattavat liittyä jollakin tavalla ihmisten ja eläimien suhteeseen, aiheeseen, joka satutti Kinnusta syvästi.

Ihmisten ja eläinten kulttuuriseen suhteeseen liittyy paljon isoja kysymyksiä, jotka tulevat ravistelemaan pohjiaan myöten koko meidän inhimillistä kulttuuriamme.

Etologian, eli eläinten käyttäytymistieteen kautta on jo paljon tutkimustietoa siitä, kuinka eläimillä on kykyjä, joita emme olisi voineet kuvitellakaan. Myös humanistisella tutkimuksella on paljon annettavaa aiheeseen.

― Ihmisten ja eläinten kulttuuriseen suhteeseen liittyy paljon isoja kysymyksiä, jotka tulevat ravistelemaan pohjiaan myöten koko meidän inhimillistä kulttuuriamme. Ihmisen ja eläimen raja hämärtyy, Kinnunen visioi.

Itsensä likoon laittaminen kirjailijana ja yrittäjänä

Itsensä likoon laittaminen on tuntunut välttämättömältä, vaikka se ei aina olisi mieluisaa. Kauhistuttavin kokemus kuitenkin oli pulahdus hyiseen avantoon, jonka Kinnunen päätti tehdä kirjoittaessaan kirjaa avantouinnista.

Kirja on yksi monista projekteista, joita Kinnunen on tehnyt akateemisen uran ohella. Hän on luennoinut ja kirjoittanut myös yliopiston ulkopuolella.

Nyt kustantajalle on lähetetty käsikirjoitus kirjasta, joka kertoo ”teknovaimoista”, miehensä työn perässä Yhdysvaltoihin muuttaneista naisista.

Kinnusen seuraava aluevaltaus tulee olemaan jotain ihan muuta: oma yritys. Aikomuksena on lyödä hynttyyt yhteen hoitotieteen ja etiikan asiantuntijan kanssa.

Yhdessä he aikovat jakaa sitä, mikä osaavat parhaiten: tieteellisesti paikkaansa pitävää ja tarpeellista tietoa ihmisyydestä.

Teksti: Leena Pihkala

  • Koripallovalmentaja Henrik Dettmann ei opeta pelaajia, vaan näyttää heille suuntaa

    Henrik Dettmann on valmentanut peräti 40 vuotta koripalloa.

    Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann alkoi saavuttaa menestystä, kun hän hylkäsi perinteisen johtamistavan, johon liittyi huutojohtamista ja käskyttämistä. Täyskäännöksen ansiosta hän ei lähestynyt peliä enää menestyksen kautta, vaan pelaajalähtöisen valmentamisen avulla. Suomenruotsalaisessa perheessä varttunut Henrik Dettmann harrasti nuorena monenlaisia urheilulajeja kuten keihäänheittoa, pihalätkää, jalkapalloa ja koripalloa. Lopulta koripallo vei miehen sydämen.

  • Riitta Oikawan innostus Japaniin on elämänmittainen matka

    Kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa innostuu Japanista.

    Japanilaisen majatalon pitäjä ja kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa on tutustuttanut suomalaisia jo 50 vuoden ajan japanilaiseen kulttuuriin. Hänestä Japani tarjoaa loputtomasti esteettisiä elämyksiä. Haaveensa japanilaisesta majatalosta Riitta Oikawa toteutti 20 vuotta sitten ostettuaan perinteisen hinokipuusta tehdyn japanilaisen kylpyammeen.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Koripallovalmentaja Henrik Dettmann ei opeta pelaajia, vaan näyttää heille suuntaa

    Henrik Dettmann on valmentanut peräti 40 vuotta koripalloa.

    Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann alkoi saavuttaa menestystä, kun hän hylkäsi perinteisen johtamistavan, johon liittyi huutojohtamista ja käskyttämistä. Täyskäännöksen ansiosta hän ei lähestynyt peliä enää menestyksen kautta, vaan pelaajalähtöisen valmentamisen avulla. Suomenruotsalaisessa perheessä varttunut Henrik Dettmann harrasti nuorena monenlaisia urheilulajeja kuten keihäänheittoa, pihalätkää, jalkapalloa ja koripalloa. Lopulta koripallo vei miehen sydämen.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Riitta Oikawan innostus Japaniin on elämänmittainen matka

    Kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa innostuu Japanista.

    Japanilaisen majatalon pitäjä ja kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa on tutustuttanut suomalaisia jo 50 vuoden ajan japanilaiseen kulttuuriin. Hänestä Japani tarjoaa loputtomasti esteettisiä elämyksiä. Haaveensa japanilaisesta majatalosta Riitta Oikawa toteutti 20 vuotta sitten ostettuaan perinteisen hinokipuusta tehdyn japanilaisen kylpyammeen.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Hylätyksi itsensä tuntenut Jari Ahola koki fyysistä kipua, kun näyttelijyys uhkasi jäädä pelkäksi unelmaksi

    Näyttelijän ura oli Jari Aholan elämää suurempi unelma.

    Kun Jari Aholan ahdistava pääsykoepuristus Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselle 90-luvun lopussa karahti kiville aivan kalkkiviivoilla, nuori mies menetti toivonsa satojen roolien täyteisestä tulevaisuudesta. Hän harkitsi jopa omien päiviensä päättämistä. Itkuista puhelua äidille seurasi kuitenkin orastaneen uran tärkeimpien mentorien tsemppaukset, joiden voimalla kapinallinen poika ponnisti ensiksi Teatterikorkeakouluun ja lopulta koko kansan rakastamaksi Mauno Pepposeksi Tampereen Työväen teatterin menestysmusikaalissa Vuonna 85.

  • Keskustele tässä peliteollisuudesta!

    Kesäkuun vieraana pelimiljonääri Timo Soininen

    Pelialalla liikkuvat suuret rahat. Viime vuoden suurin uutinen suomalaisessa pelimaailmassa oli Soinisen johtaman Small Giant Gamesin osake-enemmistön myynti 480 miljoonalla eurolla suurelle amerikkalaisyhtiölle, Miten pelialalla menestytään? Entä mikä peli yhdisti aikanaan Timo Soinisen ja toimittaja Juho-Pekka Rantalan?

  • Maahanmuuttajat - uhka vai mahdollisuus?

    Ihmiset kasaantuvat sinne minne pääomatkin.

    Rajanveto parempia elinoloja etsivien siirtolaisten ja turvapaikkaa tarvitsevien pakolaisten välillä hyvinkin vaikeaa. Eläkkeellä oleva suurlähettiläs Matti Kääriäinen ruotii kirjoituksessaan maahanmuuton haasteita ja peräänkuuluttaa avointa keskustelua maahanmuuttopolitiikasta.