Hyppää pääsisältöön

Ensimmäisenä Kuussa – USA vai Neuvostoliitto?

Ensimmäisenä kuussa elokuvassa Ryan Gosling
Ensimmäisenä kuussa elokuvassa Ryan Gosling Kuva: Universal Pictures Ensimmäisenä kuussa

Apollo 11:n kuumatkasta on kohta kulunut 50 vuotta. Tuore Ensimmäisenä kuussa -elokuva kertoo astronautti Neil Armstrongin näkökulmasta ihmiskunnan ison askelen tarinan. Avaruuden kilpajuoksu Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välillä on synnyttänyt paljon jännittäviä ja jopa kahjoja elokuvia ja dokumentteja. Syöksy kuumatkalle, lähtölaskenta on alkanut!

Ensi-iltaan juuri tullut Ensimmäisenä kuussa kertoo tositarinan Apollo 11:n kuumissiosta astronautti Neil Armstrongin näkökulmasta. Elokuva nousee heti tuoreeltaan kaikkien astronauttielokuvien parhaimmistoon.

Damien Chazellen ohjaaman elokuvan huipentuma on tietenkin kuukävely ja “Pieni askel ihmiselle, suuri harppaus ihmiskunnalle”, mutta se on samalla myös amerikkalaisten Gemini- ja Apollo-hankkeiden kuvaus 1960-luvun alusta saakka.

Astronauttielokuville tyypilliseen tapaan Ensimmäisenä kuussa on sekoitus teknologista seikkailua ja perhedraamaa. Päähenkilö Armstrong (Ryan Gosling) on kunnianhimoinen ja jopa pakkomielteinen koelentäjä, joka rynnistää kohti uusia ennätyksiä, kuolemanvaaraa ja nopeampia härveleitä. Vastavoimana lentäjän vaimo Janet (Claire Foy) vuoroin tukee miestään, vuoroin käy haukkumassa NASAn Kuu-projektin johdon leikkihärveleistään innostuneiksi pojiksi. Astronautin kuolemaa uhmaava käytös kostautuu perheelle. Vaimo kieltäytyy olemasta se, joka selittää lapsille, että isä ei ehkä palaa takaisin rakettimatkaltaan.

Ensimmäisenä kuussa elokuvassa Claire Foy
Astronauttielokuvissa vaimoja piinataan. Ensimmäisenä kuussa elokuvassa Claire Foy Kuva: Universal Ensimmäisenä kuussa

Armstrongien Karen-tytär kuoli kaksivuotiaana 1962 aivokasvaimeen. Tämä surullinen tapaus on elokuvassa on avainkokemus, trauma joka piinaa Armstrongia ja hänen vaimoaan. Tätä on käytetty keinona inhimillistämään Armstrongin tunnekylmää, jopa robottimaista olemusta.

Muun muassa Drive-elokuvassa vähäeleistä kuskia näytellyt Ryan Gosling sopii hyvin esittämään Neil Armstrongia, joka oli astronauteista kylmähermoisin. Armstrong ei sorru paniikkiin, kun hän pelastuu harjoitusaluksen pakkolaskusta sekuntia ennen tuhoa. Hän ei myöskään sekoa kaikkein tärkeimmällä hetkellä Kuussa nähdessään laskeutumispaikan olevan liian kivinen. Armstrong lähtee etsimään uutta laskeutumispaikkaa, vaikka polttoaine uhkaa loppua. Jos se olisi epäonnistunut, Apollo 11 muistettaisiin enää hautamuistomerkkinä.

Yllättävän paljon ohjaaja Chazelle on päättänyt käyttää samaa tai samanlaista kameraotosta, jota maailman televisioihin välitettiin Armstrongin ensimmäisestä askeleesta Kuussa. Elokuvan Kuu-otokset ovat epädramaattisempia kuin odottaa, ja huipentuma, suuri hetki Kuun pinnalla jää kestollisesti aika vähäiseksi.

Armstrong kuvataan lopussa heittämässä lapsensa korun kraatteriin Kuussa. Teko kiteyttää tyttären kuolemasta alkaneen surutyön.

Ensimmäisenä kuussa pakkolasku
Neil Armstrong selvitytyy täpärästi pakkolaskusta, mutta ei panikoi. Ensimmäisenä kuussa pakkolasku Kuva: Universal Ensimmäisenä kuussa

Elokuvan tyylillinen fokusointi on jännittävä. Se keskittyy kuvauksessa ja äänisuunnittelussa varsin paljon Armstrongin subjektiiviseen kokemukseen lähikuvissa, ja esimerkiksi laajoja avaruuskuvia tarjoillaan säästeliäästi. Tunnelma on klaustrofobinen.

1960-luvun teknologian alkeellisuus tulee elämyksellisesti esiin. Jo elokuvan alussa saadaan esimakua tästä, kun katsoja pääsee seuraamaan kokeellisen X-15 -koneen shokeeraavan tutisevaa ja rämisevää lentoa ohjaamon sisältä.

Vaikeasti ohjattava kone heittelehtii välillä kohti maata, välillä se on vaarassa ampaista avaruuteen, jolloin emme olisi koskaan kuulleet Neil Armstrongista muuten kuin historian pienenä sivuviitteenä.

Neil Armstrong i sitt plan med himlen utanför.
Ohjaamokohtaukset ovat silkkaa vuoristorataa. Neil Armstrong i sitt plan med himlen utanför. Kuva: Universal Pictures Ensimmäisenä kuussa,Ryan Gosling

Astronauttielokuvissa on yleensä voimakas isänmaallinen ulottuvuus. Jopa Trump paheksui twiitillään, että Yhdysvaltojen lipun pystytystä Kuun kamaralle ei ole mukana Ensimmäisenä kuussa -elokuvassa olenkaan. Trump aikoo välttää elokuvan katsomista. Lippua mukana pystyttämässä ollut astronautti Buzz Aldrin on myös paheksunut kohtauksen poisjättöä.

Kieltämättä tässä valinnassa on poliittisen statementin makua, ottaen huomioon Kuu-elokuvien perinteet. Ohjaaja Chazelle on vastannut halunneensa keskittyä henkilökohtaiseen ja ennen näkemättömään.

Lippu Kuun pinnalla.
Lippu on kuuma aihe Kuu-elokuvissa. Tässä Apollo 11:n miehistön pystyttämä lippu, joka jäi pois Chazellen elokuvasta. Lippu Kuun pinnalla. Kuva: NASA / mediadrumworld.com/All Over Press Apollo 11

Liittyypä astronauttien pystyttämään lippuun muitakin kiinnostavia seikkoja. Lippu on ollut useiden salaliittoteorioiden kohteena, koska sen liehuminen on vaikuttanut joidenkin mielestä kummalliselta ja keinotekoiselta.

Nykyisten arvioiden mukaan kuuluisa lippu on hajonnut jo tomuksi Kuun valtavien lämpötilavaihteluiden takia. Astronauttien käynnistä jääneet jalanjäljet toki pysyvät pintatomussa melkein ikuisesti, koska Kuussa ei ole ilmakehää.

Astronautit kertovat omat tarinansa

Armstrong ei lähtenyt jostakin syystä mukaan David Singtonin vuonna 2007 ohjaamaan komeaan dokumenttiin In the shadow of the Moon (löytyy Youtubesta), joka on yksi parhaimpia dokumentteja koko Apollo-hankkeesta. Elossa olevat Apollo-astronautit muistelevat siinä vaiheikasta, monien teknisten ongelmien raskauttamaa kilpajuoksua Kuuhun.

Neuvostoliitto laukaisi onnistuneesti ensimmäisen satelliitin Sputnikin maata kiertävälle radalle vuonna 1957. Voittokulku jatkui Laika-koiran Sputnik 2 -lennolla samana vuonna. Ja viimein Neuvostoliitto lennätti Vostok 1:llä avaruuteen ensimmäisen ihmisen, kosmonautti Juri Gagarinin vuonna 1961.

Nöyryytetyn supervallan USA:n oli tehtävä jotakin. Presidentti John F. Kennedy julisti Kuuhun lentämisen kansalliseksi suurhankkeeksi syyskuussa vuonna 1962, huolimatta siitä että amerikkalaiset olivat siihen mennessä epäonnistuneet kaikessa rakettitekniikassa. Päätös oli huima julkinen riskinotto. Apollo 11 osoitti viimein, että ainakin pr-tekona se kannatti. Eri asia on, oliko Kuuhun lentäminen pitkällä tähtäimellä järkevää. Vai olisiko tieteellisiä tuloksia saavutettu paremmin panostamalla muihin hankkeisiin?

Apollo-projektissa tapahtui järkyttäviä epäonnistumisia. Apollo 1:n testissä miehistön kolme jäsentä paloi kuoliaaksi 1967, kun rakettia testattiin maassa laukaisualustalla. Kapseliin tuleva ilma oli puhdasta happea, joka syttyi pienestä kipinästä. Sähkötyöt oli tehty huolimattomasti. Kiire ja valtavat poliittiset paineet leimasivat Apollo-hanketta.

Apollo 11
Vuonna 1969 Apollo 11 oli merkittävä voitto Yhdysvalloille avaruuskilpajuoksussa Neuvostoliittoa vastaan. Apollo 11 Kuva: NASA / mediadrumworld.com/All Over Press Apollo 11

Astronauttien reaktiot onnettomuuteen olivat epäuskoisia ja järkyttyneitä. Michael Collinsin (Apollo 11) reaktio oli surullisen koominen väärinymmärrys. Kun hänelle soitettiin, että Apollo 1:n miehistö on menetetty (lost), Collins käsitti väärin: “Miten ihmeessä kadonneet (lost)? Ehkä he ovat menneet rantamajalle huilaamaan.”

Apollo-ohjelman teknologia, Saturn-kantoraketit ja avaruuden näkymät ovat tuttua NASAn kuvamateriaalia, mutta In the shadow of the Moon -dokumentissa niistä on leikattu jylhää visuaalista spektaakkelia. Kantoraketin voimasta antaa hyvän käsityksen se, että Saturn on ihmisen tekemistä laitteista ainoa ydinpommin ohella, joka voidaan havaita seismografilla. Tuhoutuva kantoraketti syöksee ympärilleen pelottavan tulimeren.

Suoraviivaiset astronautit eivät aina ole parhaita runoilijoita kuvatessaan kokemuksiaan, mutta avaruuden mittakaavojen ja ihmisen pienuuden kokeminen avarsi kaikkien näkökulmia. Maan nousu Kuun takaa kirvoittaa astronautilta lainauksia luomiskertomuksesta. Tällaisia astronauttien uskonnollisia puheita myös kritisoitiin. Eräs heistä kuvaa perspektiivin vaihdosta, jonka avaruuslento tarjosi. "Tarvitsi vain peittää peukalolla Maapallo, ja sinne katosivat kaikki maalliset ristiriidat."

Buzz Aldrin Kuussa
Buzz Aldrin ei ollut ensimmäinen Kuun kamaralla, mutta hän teki toisenlaisen ennätyksen. Buzz Aldrin Kuussa Kuva: NASA / Carolyn Collins Petersen / Amberley Publishing / mediadrumworld.com/All Over Press Apollo 11,Aldrin

Suorasuuna Chazellenkin elokuvassa kuvattu Apollo 11:n astronautti Buzz Aldrin tekee järisyttävän paljastuksen siitä, mitä suuria ajatuksia hän ajatteli laskeutuessaan Kuun kamaralle. Aldrin tuntui hidastelevan laskeutumisaluksen tikapuilla. Tämä ei johtunut kuolemattoman hetken meditoimisesta, vaan Aldrin päätti silloin olevan oikea hetki pissata avaruuspuvun sisällä olevan pussiin. Näin Aldrin jäi historiaan ensimmäisenä ihmisenä, joka on pissannut kuussa.

Valiojoukko on astronauttielokuvan valio

Tom Wolfen Right stuff -dokumenttiromaaniin pohjautuva Valiojoukko (1983) on astronauttielokuvien valio. Philip Kaufmanin ohjaama Valiojoukko kertoo ryhmästä testipilotteja, joista tulee Mercury-rakettihankkeen ensimmäiset seitsemän astronauttia. Astronautit esitetään elokuvassa oikeilla nimillään ja tapahtumat ovat tosipohjaisia.

Tapahtumat sijoittuvat Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton avaruuskilpailun alkuun 1950-60-luvuille. Venäläiset saavuttavat nopeasti suuria ennätyksiä lähettämällä maata kiertävälle radalle ensimmäisenä satelliitin, Laika-koiran ja lopulta Juri Gagarinin. Amerikkalaisten raketit räjähtelevät laukaisualustoilla, eikä mikään tunnu onnistuvan.

Kerronnan sävy on kuitenkin ilkikurisen satiirinen. Astronauttien ympärille rakennetusta jättimäisestä pr-kuviosta kertyy monta hauskaa juttua. Esimerkiksi Mercury kolmosen lentoa odotellessa varapresidentti Lyndon B. Johnson haluaa saada julkisuutta. Hän yrittää tuppautua astronautti John Glennin (Ed Harris) rouvan Annien (Mary Jo Deschanel) luo median yhteishaastatteluun. Annie kammoaa haastatteluja pahan änkytysvaivansa takia. Lopulta NASAn pääjohtaja joutuu anelemaan astronautilta, että tämä määräisi vaimonsa haastatteluun varapresidentin kanssa. Mutta astronautti pitää vaimonsa puolta eikä suostu. Varapresidentti Johnson ei siis pääse paistattelemaan julkisuudessa ja raivoaa pitkään limusiinissaan.

The Right Stuff eli Valiojoukko
Todellisuuspohjainen mutta hilpeän satiirinen astronauttikuvaus Valiojoukko. The Right Stuff eli Valiojoukko Kuva: Copyright � �Warner Bros/courtesy Everett Collection / Everett Collection/All Over Press Valiojoukko

Elokuvan mukaan Mercury-astronauteilla oli voimakas yhteishenki. Rakettisuunnittelijat olivat tottuneet käsittelemään simpansseja ja koiria. He kohtelivat astronauttejakin aluksi aivottomana lastina. He eivät esimerkiksi olisi laittaneet laskeutumismoduuliin tähystysikkunaa ja oven avaamismekanismia, elleivät lentäjät olisi yhtenä ryhmänä uhanneet asian viemisellä lehdistölle. Astronautit pystyivät näin pitämään puoliaan hankkeen suunnittelussa.

Astronautit olivat aluksi kuin rock- tai elokuvatähtiä, mutta tämä lumo alkoi kylläkin haihtua myöhemmin, kun Apollo-kuulennoista tuli rutiinia 1970-luvulla.

Visuaalisesti Valiojoukko-elokuva on edelleen vaikuttavaa katsottavaa. Suuret spektaakkelit, kuten oikeiden rakettien laukaisut ja tuhoutumiset on leikattu saumattomasti mukaan elokuvaan kuvattuun materiaaliin. Hetket lentojen aikana ohjaamoissa ja moduleissa ovat dramaattisia suurien g-voimien takia. Eri lentokonemallit kokeellisista X-1:sista Lockheed Starfightereihin ovat aitoja.

Apollo 13 on viihdyttävä elokuva epäonnistuneesta kuulennosta.
Ron Howardin ohjaama mainio tosipohjainen elokuva Apollo 13 kertoi epäonnistuneesta kuulennosta, joka vain täpärästi pelastui katastrofilta. Samaan aikaan epäonnistumisen kanssa kuumatkojen mediahuomio romahti. Apollo 13 on viihdyttävä elokuva epäonnistuneesta kuulennosta. Kuva: �Universal/Courtesy Everett Collection/All Over Press Apollo 13,Apollo 13

Altmanin ohjaama Countdown ennusti ongelmia

Robert Altmanin ohjaama Countdown on jännittävä kurkkaus siihen, millaisia olivat valistuneimmat etukäteisarvaukset kuulennosta.

Countdown tehtiin jännittävänä aikana juuri ennen amerikkalaisten menestyksekästä Apollo 11 -kuulentoa 1969. Ensi -ilta oli helmikuussa 1968. Elokuvan tekohetkellä Apollo-hanke oli tietenkin täydessä vauhdissa, ja rekvisiitta ja lavastus ovat varsin uskottavia. Tekijät toimivat yhteistyössä NASAn kanssa. Kuu-laskeutumisaluksen alaosa on oikean näköinen, mutta yläosan miehistömoduli näyttää 1950-luvun scifiltä.

Elokuvassa Pilgrim-kuulennon toteuttamistapa muistuttaa Apolloa, paitsi laskeutumisalus on lähetetty kuuhun jo aikaisemmin. Näin jännitysmomentiksi muodostuukin, löytääkö ja ehtiikö Kuuhun laskeutunut astronautti ajoissa laskeutumisalukseen ennen hapen loppumista.

Hank Searlsin kirjaan pohjautuva elokuva on realistista scifiä, joka pohjautui tarkkaan tiedossa olevaan avaruustekniikkaan. Tässäkin elokuvassa on oleellista, kuka saa ensimmäisenä kunnian astua jalallaan Kuun kamaralle. Suurvaltapolitiikka vaikuttaa taustalla, ja Neuvostoliitto on lähettämässä oman kuurakettinsa matkaan.

Countdown on varhainen astronauttielokuva
Countdown oli ajankohtainen astronauttielokuva, jossa keksittiin monet genren konventiot ja kliseet. Countdown on varhainen astronauttielokuva Kuva: Warner Robert Altman

Altmanin Countdown tuntuu keksineen monia astronauttielokuvan juonikonventioita, vaikka onkin elokuvana latteahko. Toistuva genren kuvio on astronautin ja vaimon suhde: kuolemanvaaraa kiusoittelevat tehtävät kiristävät hermoja myös kotona.

Erikoista on astronauttien ja henkilökunnan kuohahteleva riitely, mikä ei anna oikein luotettavaa kuvaa NASAn operaatiosta. Toisaalta miesten välinen kilpailu on sekin tyypillinen elementti kuuelokuvissa.

Eversti Chiz (Robert Duvall) joutuu antamaan tilaa siviiliastronautille Leelle (James Caan), koska Valkoinen talo ei halua pitää Pilgrim-projektia sotilasoperaationa suurvaltapoliittisista syistä. Riitely ja sanailu kuvattiin siten, että repliikit menivät osittain päällekkäin. Studio antoi tästä syystä potkut ohjaaja Altmanille, jota pidettiin amatöörimäisenä, vaikka tämä olikin realismia lisäävä innovaatio. Sitä studio ei ymmärtänyt. Altman puolestaan nousi myöhemmin 1970-luvulla USA:n arvostetuimpien ohjaajien joukkoon.

Elokuvan kiinnostavin hetki on astronautin kävely Kuun pinnalla, ja hän löytää venäläisten tuhoutuneen laskeutumisaluksen. Teknisesti kuukävely on keinotekoisen näköistä, vaikka jo tuohon aikaan Stanley Kubrick onnistui Avaruusseikkailu 2001:n Kuu-kohtauksessa niin hyvin, että salaliittoteoreetikot epäilivät Kubrickin ryhmän kuvanneen NASAn kuukävelyt. Tällä vitsillähän leikittään myös 007: Timantit ovat ikuisia -elokuvassa.

Apollo 11 oli suuri mediatapahtuma, joka televisioitiin livenä ympäri maapalloa. Countdownissa ei eletä niin modernissa maailmassa, vaan radioyhteys katkeilee, ja astronautti talsii Kuun kamaralla suuressa yksinäisyydessä. Kuu on kuoleman maisema.

Kiinnostavasti Altmanin elokuvassa ON mukana lippuepisodi, tosin mielenkiintoisella tvistillä: liennytyksen hengessä. Astronautti poimii kuolleen kosmonautin kädestä Neuvostoliiton lipun ja asettaa sen vierekkäin tähtilipun kanssa kalliokiven päälle.

Rakettinerojen kaksintaistelu

1950-60 -luvun avaruuden kilpavarustelusta on tehty useita dokumentteja. BBC:n laaja neljäosainen Space Race (2005) on jälkikäteen saanut faktadetaljien suhteen leväperäisen maineen. Mutta läpeensä dramatisoitu ja näytelty dokudraama on silti viihdyttävää ja informatiivista katsottavaa.

Space Racen neljännessä jaksossa kuvataan USA:n ja Neuvostoliiton rakettinerot Wernher von Braun ja Sergei Koroljov tiukassa kaksintaistelussa Kuu-projekteisaan. Von Braunin tausta oli kiusallinen, sillä hänen uransa alkoi natsien V2-ohjuksen suunnittelijana. Amerikkalaiset unohtivat sotasyyllisyysmoraalin ja nappasivat lahjakkaan neron itselleen suunnittelemaan ohjuksia ja raketteja.

Wernher von Braun suunnitteli kantoraketteja
Rakettinerolla on aina kysyntää. Wernher von Braun siirtyi luontevasti natsien palveluksesta Yhdysvaltoihin suunnittelemaan amerikkalaisille ohjuksia ja kuuraketteja. Wernher von Braun suunnitteli kantoraketteja Kuva: Wikimedia commons Wernher von Braun

Vastapuolella Neuvostoliitossa työskenteli salamurhavaaran takia tuntemattomana pidetty “Pääsuunnittelija”, jonka oikea nimi oli Sergei Koroljov. Koroljov joutui Stalinin vainojen uhriksi kilpailevien kollegoiden ilmiantojen perusteella 1930-luvun lopulla, mutta hän selvisi pahimmista vankileireistä hengissä hampaansa menettäneenä. Koroljov pääsi rintamalle suunnittelemaan rakettiaseita ja ohjuksia natsien rakettiteknologian pohjalta. Hän nousi toisen maailmansodan jälkeen järjestelmän huipulle, mutta hänet vapautettiin syytteistä vasta 1957.

Molemmat nerot työskentelivät raastavan paineen alla. Kumpikin vastasi valtakuntansa sen hetken rahallisesti kalleimmasta hankkeesta. PR-riskit olivat suurvaltojen kannalta suunnattomat. Kun rakettimoottorit kerta toisensa jälkeen räjähtelivät testeissä, ei von Braun voinut välttää ikävää julkisuutta uudessa kotimaassaan. Dokumentissa kuvataan, miten von Braunin natsitaustasta ja verovaroja nielleestä rakettihankkeesta tehdään Amerikassa pilkkalauluja.

Juri Gagarin lähtee taivaalle
Juri Gagarin lähdössä avaruuteen. Neuvostoliitto voittaa jo kolmannen erän kilpailussa avaruuden valloituksesta. Juri Gagarin lähtee taivaalle Kuva: Copyright Rex Features Ltd 2012/All Over Press Vostok 1

Salassa työskennelleellä Koroljovilla oli jo vankileiritaustansa takia toisenlaiset painajaiset. Terveys oli pettämässä, mutta Neuvostoliiton tuolloinen johtaja Nikita Hruštšev uhkasi vaihtaa rakettiprojektin johtajaa, jos tuloksia ei synny.

Kuten tiedetään Neuvostoliitto hävisi kilpajuoksun Kuuhun. Neuvostoliitolla oli hyviä ideoita, lahjakkaita ihmisiä ja kehittynyt teollisuus, mutta Yhdysvallat voitti rahalla. USA panosti Apollo-hankkeeseen niin massiivisen summan varoja, että Neuvostoliitolla ei ollut mahdollisuuksia. Nousun vuodet olivat ohi ja taloustilastojen väärentämisetkään eivät peittäneet sitä, että maa oli kurjistumassa ja nääntymässä kilpavarustelun taakan alla.

Toisaalta Koroljov sai vuonna 1966 taphtuneen kuolemansa jälkeen revanssin. NASAn sukkulaprojekti kaatui kahteen karmivaan onnettomuuteen. Sen jälkeen astronautteja ja kosmonautteja on kuljetettu avaruusasemille pelkästään venäläisellä kantoraketilla, joka on Koroljovin sunnitteleman mallin suora perillinen.

Neuvostoliiton rampa suurelokuva rakettimiehestä

Neuvostoliiton kuurakettiprojektin pääsuunnittelija Sergei Koroljov oli salainen henkilö kuolemaansa saakka, mutta hänet haudattiin Kremlin muuriin suurin kunnianosoituksin. Vuonna 1972 sai kansainvälisen ensi-iltansa neuvostoliitolainen suurelokuva Taming of the fire (Ukroshcheniye ognya), joka kuvaa tarkkaan Koroljovin kaltaista henkilöä.

Daniil Khrabrovitskin elokuva kuvattiin aidoilla paikoilla Baikonurissa ja Gagarin-avaruuskeskuksessa, mutta se joutui sensuuriin hampaisiin. Suurin osa aitoa rakettilaitteistoa sisältävistä kohtauksista julistettiin salaiseksi. Kreml leikkautti ja tuhosi alunperin nelituntisesta elokuvasta kolmasosan pois.

1970-luvun alussa Neuvostolitto oli jo hävinnyt kilpajuoksun Kuuhun. Taming of the Fire oli jonkinlainen Brezhnevin kauden viihteeksi naamioitu Neuvostoliiton propagandaisku. Sen viesti oli, että kyllä punalipunkin alla osataan. Elokuvan dialogissa kelaillaan kilpavarustelun mielettömyyttä, mutta muistetaan puolustaa kotimaista suurvaltanäkökulmaa ja juhlitaan Sputnikia ja Gagarinia. Samppanjapullot poksahtelevat Punaisella torilla.

Gagarin ja Koroljov
Neuvostoliiton kosmonauttitähti Juri Gagarin ja rakettinero Sergei Koroljov Gagarin ja Koroljov Kuva: imago stock&people/ All Over Press Juri Gagarin

Rakenteellisesti vioittuneenakin elokuva oli menestys. Viihteellisen elokuvan tarina on latteahko suurmieselämäkerta. Koroljovin ja järjestelmän välisiä ristiriitoja on siloteltu, ja henkilön ongelmat on siirretty henkilökohtaiselle tasolle. Melodraamaa säestää 1970-luvun tyyleihin verrattuna hupaisan vanhanaikainen elokuvamusiikki.

Astronauttielokuvien tapaan tässäkin on voimakas perheulottuvuus. Koroljov kamppailee teknologisen utopian tavoittelun ja perheen välillä. Yhä uudestaan hän yrittää lähestyä pettynyttä vaimoaan. Vaimo ei enää usko, että unelmien riivaamaa Pääsuunnittelija kykenisi keskittymään puolisoonsa ja lapseensa.

Koroljovin rakettisaavutukset kuvataan voittona, mutta hänen henkilökohtainen tarinansa on kummallinen marttyyritragedia. Tosiasiassa suurmieselokuva kaunistelee asioita: Koroljovin aviongelmien syy oli ilmeisesti pettäminen. Pääsuunnittelija oli naistenmies.

Ilmeisesti sensuurileikkausten takia elokuvan loppu tuntuu hätäiseltä. Lopussa paukahtavat nenän eteen Neuvostoliiton avaruushankkeen suurmiesten Koroljovin ja Gagarinin kuolemat rinnakkain. Terveysongelmien ja stressin uuvuttama Koroljov kuolee sydänkohtaukseen. Kosmonauttisupertähti Juri Gagarin teki lentokoneella pakkolaskun ja kuoli.

Kohtaus vaikuttaa olevan jonkinlainen symboli Neuvostoliiton unelmien tuhoutumisesta.

Juri Gagarinista tehtiin elokuva 2013
Juri Gagarinista tehtiin elokuva First Man in Space (Гагарин. Первый в космосе or поехали!) vuonna 2013. Gagarin on edelleen tärkeä kansallinen symboli, ja Venäjän valtio rahoitti suurmieselokuvaa, joka on sävyltään kiiltokuvamainen. Elokuva näyttää, miten vähällä avaruuslento oli epäonnistua laskeutumisvaiheessa. Neuvostoliitto salasi asian vuonna 1961. Kohtaus muistuttaa John Glennin lentoa Valiojoukossa. Juri Gagarinista tehtiin elokuva 2013 Kuva: Entertainment One Juri Gagarin

Neuvostoliittolainen Kuu-utopia

1960-luvun puolessa välissä lapsille ja nuorille tehdyssä Luna -dokumentissa Kuussa ei ole natsien perustamaa tukikohtaa kuten Iron Skyssa, vaan neuvostotiedemiesten ja -naisten tieteellinen tutkimuskeskus. Hartaalla setämäisellä kertojanäänellä varustettu opetusdokumentti on tahattoman koomista katsottavaa, mutta kuulavasteet ovat lumoavan näköisiä ja tiedeoptimismi tarttuvaa. Neuvostovisiossa huomiota herättää naisten aktiivinen rooli avaruustutkimuksessa. Kun amerikkalaisissa elokuvissa naiset hoitavat kotia ja lapsia, tässä dokumentissa neuvostonaiset tutkivat maailmankaikkeuden ja Kuun salaisuuksia. He kehittävät keinoviljelmiä puolittain Kuun kamaran sisään rakennetuissa taloissa.

Kosmonautitar havainnollistaa Kuun valtavia lämpötilaeroja asettamalla muovihanskan kiven päälle. Auringossa se sulaa karrelle, mutta varjoon asetettuna hanska jäätyy tönköksi. Ilmakehättömästä Kuusta teleskoopilla näkee avaruuteen hyvin, ja Marsin pinnalta erottuukin sivilisaation merkkejä! Ollaan siis siirrytty tosipohjaisesta tieteestä scifin pariin.

Luna -dokumentti löytyy Youtubesta.

Pavel Klushantsevin Kuu
Pavel Klushantsevin Kuu -dokumentti (1965) operoi scifin ja opetuselokuvan välimaastossa. Kosmonautin asu muistuttaa Hergen designeja Tintti Kuun kamaralla -sarjakuvasta. Pavel Klushantsevin Kuu Kuva: Pavel Klushantsev Kuu

Neuvostoliitto Kuussa jo Stalinin kaudella!

Unelma ja trauma kuumatkasta vaivaa venäläisiä. Myös siellä on punottu salaliittoteorioita kadonneista kosmonauteista. Aleksei Fedortshenkon ohjaama Ensimmäinen kuunkävijä (2005) on riemastuttava satiirinen mukadokumentti Neuvostoliiton hämmästyttävästä Kuu-hankkeesta, joka toteutuikin jo 1938 Stalinin valtakaudella. Fedortshenkon elokuva on kuumatkaelokuvaa luovimmillaan ja silkkaa klassikon ainesta.

Kosmonautille sovitetaan kypärää elokuvassa Ensimmäinen kuunkävijä
Neovostoliitto valloitti Kuun jo 1938. Valitettavasti kosmonautti katosi. Kosmonautille sovitetaan kypärää elokuvassa Ensimmäinen kuunkävijä Yle Teema,teeman elokuvat

Elokuvassa toimittajat löytävät materiaalia, jossa valmistellaan kuumatkaa. Kosmonautti Harlamov kuitenkin katoaa, ja koko operaatio halutaan salata. Lopulta päähän vammautunut kosmonautti löytyy muistinsa menettäneenä mielisairaalasta Siperiasta. Mies mölisee muutamia outoja sanoja. Elokuvan lopussa saadaan selville hänen paluumatkansa reitti Tyyneltä valtamereltä kohti Venäjää ja löytyypä Chilestä lopulta muutama klippi, jotka todistavat Harlamovin olleen Kuun kamaralla.

Ensimmäinen kuunkävijä on toteutettu dokumentaarisen kuvan ja itse kuvatun näytellyn materiaalin yhteen sekoittamisella. Itsekuvattu materiaali on editoinnissa tehty vanhan näköiseksi muun muassa mustavalkoistamisella ja nopeutuksella. Kuvauksen tyylilaji muistuttaa 1920-30-luvun vauhdikasta ja kekseliästä neuvosto-avantgardea, Dziga Vertovia ja Sergei Eisensteinin elokuvia.

Retrosti fantasioiva lavastus on hämmästyttävän vakuuttavaa, mutta elokuvaa on kuvattu myös oikeissa avaruuskeskuksissa laitteistoilla, joita mm. Juri Gagarin käytti. Fedortsehnkon mukadokumentti ei ollutkaan pienen budjetin taidepläjäys, vaan tekemisessä oli mukana yli tuhat ihmistä. Pilan puitteet ovat siis kunnossa.

Kansallisylpeydellä leikittelevä pseudodokumentti on osittain otettu todesta Venäjällä.

Mutta mitä seuraavaksi? Kuoleeko Kuu-elokuvien genre, kun tutkimuksen tavoitteet siirtyvät kauemmas aurinkokunnassa?

Duncan Jonesin erinomaisen Kuu-elokuvan (2009) kaltaista scifiparanoiaa tai Iron Skyn ja Transformersin kuvitelmia ei ehkä ole kiinnostavaa toistaa kovin montaa kertaa.

NASA, ESA ja muut kansainväliset avaruusjärjestöt suunnittelevat nyt Gateway-avaruusasemaa Kuun kiertoradalle. Gatewayn olisi tarkoitus tarjota tukikohta Kuun robottitutkimiselle, tuleville Mars-lennoille ja ihmisen selviytymisen tutkimiseen. Tuoreiden tutkimusten mukaan avaruuden säteilyllä oli huolestuttavia negatiivisia vaikutuksia astronauttien terveyteen.

Aiheita tuntuu siis riittävän.

Kommentit