Jo pienet lapset altistuvat päivittäin suurelle määrälle kemikaaleja. Kiltinnäköinen nukke tai uusi hieno paita saattaakin olla pahemman luokan hormonihäirikkö. Miten oman lapsen kemikaalikuormaa voi keventää? Asiantuntija vinkkaa, mihin arjessa kannattaa kiinnittää huomiota.
Kun arki pyörii vauhdilla, unohtaa helposti olevansa kaiken aikaa erilaisten kemikaalien ympäröimä. Tämä koskee yhtä lailla lapsia kuin aikuisia.
Ero tulee siinä, että lapset altistuvat kemikaaleille paljon aikuisia herkemmin. Siksi lapsen kemikaalikuormaa kannattaa mahdollisuuksien mukaan pienentää, neuvoo Allergia-, iho- ja astmaliiton kemikaaliasiantuntija Sanna Virtanen. Täydelliseen kemikaalipannaan lasta ei tarvitse eikä edes pysty laittamaan, mutta pienillä asioilla omassa arjessa voi vaikuttaa paljonkin siihen, minkä verran lapsi kemikaaleille päivittäin altistuu.
Voit aloittaa vaikka näistä keinoista.
1. Heitä vanhat juomapullot pois
Vielä viime vuonna Suomessa myytiin pienille lapsille tarkoitettuja juomapulloja, jotka sisälsivät terveydelle haitallista, muovien rakennusaineena käytettävää bisfenoli A:ta (BPA).
EU kielsi BPA:n käytön vauvojen tuttipulloissa sekä tuttiosissa vuonna 2011, koska tutkimukset osoittivat, että se saattaa vaikuttaa vauvan kehitykseen ja immuunijärjestelmään. Tämän vuoden alusta BPA:n käyttö kiellettiin kokonaan kaikissa alle 3-vuotiaiden juomapulloissa ja elintarvikepakkauksissa. EU on luokitellut BPA:n ihmiselle lisääntymismyrkylliseksi aineeksi.
Muissa elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvissa materiaaleissa BPA:n käyttö on sallittu, mutta sitä saa vapautua vain tietty määrä.
Lapset altistuvat BPA:lle pääasiassa ruuan kautta. Ainetta voi vapautua muoviastiasta ruokaan mikrokuumennuksessa, jos muoviastiaa säilytetään suorassa auringonvalossa tai jos astiassa on hapanta juomaa, esimerkiksi limonadia.
Kaapista löytyvät vanhemmat juomapullot ja pullojen tuttiosat kannattaakin vaihtaa uusiin. Markkinoilta löytyy myös lasista ja teräksestä valmistettuja pulloja.
2. Tarkista, leikkiikö jälkikasvusi hormonihäiriköillä
Osa leluista sisältää muovinpehmentimiä eli ftalaatteja, joita Virtanen kutsuu “erityistä huolta aiheuttaviksi kemikaaleiksi”, sillä ne voivat aikuisikään tultaessa vaikuttaa lisääntymiskykyyn ja hedelmällisyyteen.
– On hyvä muistaa, että kemikaalien kaikki terveysvaikutukset esimerkiksi hormonitoimintaan eivät näy heti vaan vasta myöhemmässä vaiheessa, Virtanen sanoo.
Ftalaattien tehtävä on lisätä hauraiden muovien taipuisuutta, läpinäkyvyyttä ja kestävyyttä. Sen lisäksi ne ovat hormonihäirikköjä pahimmasta päästä.
– Ftalaateista pitäisi olla huolissaan. Aikuisilla altistumistaso ei usein ylity, mutta lapsilla saattaa ylittyä. Siksi lapset ovat riskiryhmää, Virtanen sanoo.
EU on luokitellut BPA:n ihmiselle lisääntymismyrkylliseksi aineeksi.
Ftalaatteja löytyy paljon erityisesti vanhoista muovileluista, kuten nukeista. Siksi esimerkiksi vanhempien omasta lapsuudesta säilyneitä muovinukkeja ei kannata antaa lapsen leikkeihin. Virtanen muistuttaa, että leluja tarkkaillaan EU:ssa nykyään hyvin. Haitallisia kemikaaleja saattaa silti olla edelleen ulkomailta hankituissa uusissakin leluissa.
Toinen leluryhmä, jonka kanssa kannattaa olla tarkkana, ovat vanhat puulelut.
– Kemikaalikuorman kannalta puulelun ikä on olennainen. Vanhoissa puuleluissa voi olla maalia, ja maalissa aineita, joita ei enää nykyään saa olla, Virtanen sanoo.
3. Jätä printtipaita ostamatta
Sen lisäksi, että lapsi saattaa leikkiä hormonihäiriköillä, hän todennäköisesti on joskus elämänsä aikana myös pukeutunut niihin.
Moni ei nimittäin tiedä, että esimerkiksi t-paidan tai college-paidan printtikuvioissa on voitu käyttää ftalaatteja. Suomessa myytävistä lasten printtikuvioisista t-paidoista on löytynyt ainakin DEHP-, DINP- ja DBP-ftalaatteja. Jos lapsi nuolaisee paidan etumukselle tipahtaneen jäätelötipan tai hilloannoksen kielellään pois, voi matkaan tarttua herkun lisäksi myös haitallisia hormonihäirikköjä.
4. Vaihda muodikkaat kosteuspyyhkeet veteen
Sananparsi “vesi vanhin voitehista” pätee myös silloin, kun puhutaan kemikaalikuormasta. Virtanen nostaa esimerkiksi kertakäyttöiset kosteuspyyhkeet, joilla monissa perheissä pyyhitään lapsen suu ja kädet ruokailun jälkeen.
– Ne ovat tällä hetkellä eräänlainen muotituote. Ymmärrän, että kertakäyttöiset kosteuspyyhkeet ovat esimerkiksi reissussa käteviä, mutta jos ollaan kotona, miksei mieluummin voisi pyyhkiä käsiä ja suuta ihan vedellä. Jos tällaisten kosteuspyyhkeiden käyttöä miettii lapsen kemikaalikuorman näkökulmasta, se on turhaa.
Useat kertakäyttöiset kosteuspyyhkeet ovat hajustettuja. Jo pelkästään yksi tuoksu voi olla yhdistelmä lukuisista eri synteettisistä hajusteista, jotka paitsi kasvattavat lapsen kemikaalikuormaa, voivat myös herkistää ihoa tai aiheuttaa allergioita. Hajusteallergia on maailman yleisin allergia.
Virtanen huomauttaa, että kosteuspyyhkeiden koostumukset vaihtelevat valmistajien ja merkkien mukaan. Siksi hän ei tahdo nostaa esiin yksittäisiä kemikaaleja, joita pyyhkeet voivat sisältää.
– Jos tällaisia käyttää niin ainakin voi huomioida sen, että ostaa hajusteettomia tuotteita.
5. Mieti, tarvitseeko lapsen iho oikeasti rasvaa
Lapsen iho on paljon herkempi ja ohuempi kuin aikuisen. Jos lapsella on atooppinen iho, se tarvitsee säännöllistä hoitoa.
– Mutta jos lapsen iho on terve, miksi laittaa siihen turhaan rasvoja tai voiteita, Virtanen pohtii.
Mikäli lapsen ihoa kuitenkin tarvitsee rasvata, antaa Virtanen kauppareissulle mukaan helpon ohjenuoran
– Valitsisin lapselle tuotteita, joiden ainesosaluettelo ei ole pitkä. Ja ehdottomasti hajusteettomia.
Monissa kosteusvoiteissa ja pesuaineissa, on säilöntäaineita, hajusteita ja lisäaineita, joista lapsi voi saada iho-oireita tai kosketusallergiaa.
Lapset laittavat paljon käsiä suuhun, ja samalla sinne siirtyvät kaikki kemikaalit, mihin lapsi ikinä onkaan koskenut.
6. Käy läpi omat ihonhoitotuotteesi
Yhdessä kosmetiikkatuotteessa voi olla parhaimmillaan kymmeniä kemikaaleja. Jos aikuinen käyttää esimerkiksi suihkusaippuaa, deodoranttia, kosteusvoidetta, hajuvettä tai meikkejä, altistuu jo melko suurelle määrälle erilaisia kemikaaleja.
Virtasen mukaan monikaan vanhempi ei tule ajatelleeksi, että heidän lisäkseen samalle kemikaalikuormalle altistuvat myös pienet lapset. Lapsen kehoon päätyy kemikaaleja kolmea reittiä: ihon, hengitysilman ja suun kautta.
– Näistä kolmesta suu on suuri altistumisreitti. Lapset laittavat paljon käsiä suuhun, ja samalla sinne siirtyvät kaikki kemikaalit, mihin lapsi ikinä onkaan koskenut.
Kemikaaleja voi siirtyä syli-ikäiseen esimerkiksi oman äidin iholta.
– Äidin käyttämä kosmetiikka siirtyy lapseen, jos lapsi nuolee tai muutoin pitelee äidin ihoa ja laittaa sitten käden suuhun, Virtanen havainnollistaa.
7. Siirrä tietokone pois huoneesta, jossa lapsi leikkii
Kemikaaleja kulkeutuu lapsen elimistöön myös kodin huoneilman kautta. Lapsi hengittää huonepölyn kautta erilaisia kemikaaleja, kuten muun muassa erilaisia palonestoaineita, joita käytetään esimerkiksi kodin elektroniikassa.
Esimerkiksi tietokoneen säilytyspaikaksi Virtanen valitsisi jonkin muun huoneen kuin sen, jossa lapsi paljon oleilee.
– Aina on olemassa se riski, että kone kuumenee ja lämpenee, jolloin palonestoaineita vapautuu ja päätyy huonepölyyn. Matoista ja tekstiileistä ne päätyvät sitten lapsen käsien kautta suuhun.
Lapsen leikkitilan lisäksi Virtasen kiinnittäisi huomiota siihen, saako lapsi muuten elektroniikkaa haltuunsa. Hänen mukaansa moni vanhempi unohtaa, että kännykät ja tabletit eivät ole leluja – vaikka juuri sellaisina monet lapset niitä nykyään käyttävät.
– Elektroniikkaa ei koske lelulainsäädäntö, joka on todella tarkasti säädelty. Kun pieni lapsi pitelee kännykkää, hän laittaa sen suuhunsa ja voi sitä kautta altistua elektroniikan kemikaaleille.
Lue lisää kemikaaleista:
#kemikaalihaaste – Onnistutko välttämään kemikaaleja arjessasi?
Katso Akuutin Kemikaalivaara-jakso ja lue lisää osoitteessa yle.fi/akuutti.
Lisää ohjelmasta
