Hyppää pääsisältöön

Nukkumatti oli lasten sankari, sosialismin lähettiläs ja DDR:n kauniit kasvot

Nukkumatti, unihiekkaa heittävä hahmo
Nukkumatti, unihiekkaa heittävä hahmo Kuva: RBB Media Nukkumatti,Saksan demokraattisen tasavallan kansanarmeija

Itäsaksalainen Nukkumatti tunnetaan kymmenissä maissa. Kylmän sodan aikana se oli Itä-Saksan ja sosialismin lähettiläs, joka kohotti itäblokin arjen hohdokkaaksi, esitteli teknologista edistystä ja matkusti aina avaruuteen asti. Asuin vuoden Berliinissä, olin Nukkumatin jäljillä ja tein aiheesta kolmeosaisen radiosarjan Nukkumatin kylmä sota.

Nukkumatti syntyi kilpavarustelun seurauksena.

Nukkeanimaatio ja sen pujopartainen päähenkilö olivat suomalaisten lasten yhtenäiskulttuuria yli kolme vuosikymmentä. Nukkumatti saapui iltaisin lasten luokse ja heitti unihiekkaa. Taustaltaan se oli kotimaansa ja sosialismin lempeä lähettiläs, ikään kuin DDR:n kauniit kasvot.

Nukkumatti myös syntyi eräänlaisen kilpavarustelun seurauksena. Itä-Saksan TV:ssä saatiin tietää, että Sender Freies Berlin eli “viholliskanava” lännessä suunnitteli Nukkumatti-ohjelmaa lapsille. Itäsaksalaiset varastivat idean ja ryhtyivät nopeasti kehittämään omaa Nukkumattiaan. Nuken tekeminen annettiin 30-vuotiaalle Gerhard Behrendtille, joka tunnetaankin edelleen Nukkumatin isänä. Kilpajuoksun voitti Itä-Saksan Nukkumatti (Unser Sandmännchen - Meidän Nukkumattimme), joka nähtiin ensimmäisen kerran ruudussa 22.11.1959, yhdeksän päivää ennen kuin länsi-Nukkumatti (Sandmännchen) teki ensiesiintymisensä lännessä.

Nukkumatti - Iltasadun ja Pikku Kakkosen kehys

Suomen televisiossa Nukkumatti aloitti osana Yle TV2:n Iltasatu-ohjelmaa vuonna 1973. Nukkumatin jaksojen alku- ja loppuosan välistä moni muistaa Lasse Pöystin lukemassa satuja. Tai oikeastaan Pöysti ei lukenut niitä vaan kertoi ne, sillä hän opetteli sadut ulkoa ennen kuvauksia.

Pisimpään Nukkumatti sai kehystää Pikku Kakkosta, jossa sitä esitettiin 2000-luvun puolelle asti. Minulle Nukkumatti oli 80-luvulla nimenomaan Pikku Kakkoseen kuuluva päivittäinen iltarituaali. Se oli turvallinen ja toisteinen, mutta sisälsi aina pienen yllätyksen, sillä koskaan ei tiennyt, millä kulkuneuvolla ja minne pikkumies lasten luokse saapui. Nukkumatti sai ohjelmassa lapset aina nukahtamaan, mutta Suomessa minä ja muut lapset suorastaan väistelimme unihiekkaa, sillä se lensi täällä Pikku Kakkosen päätteeksi puoli seitsemältä eli kohtuuttoman aikaisin.

Hiekka lensi Pikku Kakkosessa kohtuuttoman aikaisin.
Nukkumatti ja toimittaja Maija Koivula
Iltasatu-ohjelman ja Pikku Kakkosen toimittaja Maija Koivula seuranaan Nukkumatti-nukke. Nukkumatti ja toimittaja Maija Koivula Nukkumatti,Pikku Kakkonen,Iltasatu

Nukkumatti oli valtavan menestyksekäs sekä Itä-Saksassa että kymmenissä muissa maissa. Nukkumattia esitettiin myös useissa ei-sosialistisissa maissa, Suomen lisäksi esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Nukkumatti-hahmolla oli matkakohteiden suhteen kuitenkin tiukemmat kriteerit kuin itse sarjalla, jota myytiin mielellään länsimaihin. Matkakohteiden kautta avautuukin ikkuna kylmän sodan aikaiseen maailmanjärjestykseen. Pikkumies nukutti lapsia monissa Itä-Euroopan maissa, Vietnamissa, Kuubassa ja Irakissa ja lomaili lasten iloksi Mustanmeren rannalla Bulgariassa. Rautaesiripun hän ylitti kuitenkin vain poikkeustapauksissa.

Egyptin pyramidit Nukkumatti ehti nähdä 1970 juuri ennen kuin valtaan noussut presidentti Anwar Sadat siirsi maan länsileiriin. Ja kun länsimaat boikotoivat Moskovan olympialaisia 1980, Nukkumatti teki päinvastoin ja lensi ylpeästi paikalle helikopterilla.

Kulkuvälineet ja vempaimet ikkunana itäblokin teknologiaan

Nukkumatti näytti lähiöt, pihat, kodit, pioneerileirit ja muun DDR-arjen hohdokkaana, mutta sen rooliksi tuli myös esitellä kotimaansa ja ylipäätään itäblokin teknologiaa ja muitakin saavutuksia. Trabantit ja Wartburgit palvelivat Nukkumattia luotettavasti. Niillä kelpasi hurauttaa vaikka Alexanderplatzille upouuden TV-tornin juurelle tai esittelemään Tasavallan Palatsia.

Useimmat Nukkumatin DDR-kauden kulkuvälineet suunnitteli Harald Serowski, jolle tiede ja teknologia olivat suorastaan pakkomielle. Jos animaatiossa käytetyllä pienoismallilla oli vastine todellisuudessa, se yleensä noudatteli tarkasti alkuperäisiä piirustuksia. Nukkumatin kulkuvälineitä olivat yhtä lailla autot, lentokoneet ja helikopterit kuin futuristiset laitteet ja lentävän maton kaltaiset satumaailman kulkupelit. Serowskia voi pitää Gerhard Behrendtin ohella Nukkumatin toisena isänä.

Nukkumatti ja ajoneuvo
Nukkumatti matkusteli ympäri maailmaa monenlaisilla kulkupeleillä. Nukkumatti ja ajoneuvo Kuva: RBB Media Nukkumatti,Saksan demokraattisen tasavallan kansanarmeija
Kun Juri Gagarin lensi ensimmäisenä ihmisenä avaruuteen, Nukkumatti teki pian saman perässä.

Kun Juri Gagarin lensi vuonna 1961 ensimmäisenä ihmisenä avaruuteen, Nukkumatti teki pian saman perässä. Vuonna 1978 hän lensi avaruusasemalle, jota koristivat kaikkien Interkosmos-avaruusohjelmassa mukana olleiden sosialistimaiden liput. Samoihin aikoihin Nukkumatti pääsi avaruuteen myös “oikeasti”, sillä Interkosmos-ohjelman ensimmäinen itäsaksalainen kosmonautti Sigmund Jähn otti Nukkumatti-nuken mukaan avaruusmatkalleen. Se oli onnistunut julkisuustemppu, ja sen saattoi nähdä uudestaan autenttisina kuvina vuonna 2003 saksalaiselokuvassa Goodbye Lenin.

Kaksi armeijajaksoa syntyi vallanpitäjien tilauksesta

Vietin itse vuoden Berliinissä Nukkumatin jäljillä. Opiskelin Helsingin Sanomain Säätiön myöntämän stipendin turvin Freie Universitätissä. Osallistuin siellä eurooppalaisille toimittajille tarkoitettuun Europäische Journalisten-Fellowships -ohjelmaan, jossa päätehtäväni oli tehdä tutkimusta ja kerätä materiaalia Nukkumatista.

Pääsin tapaamaan useita Nukkumatin tekijöitä, nykyisiä ja entisiä. DDR-aikana Nukkumatin tekijöillä oli rahaa ja resursseja yllin kyllin, koska vallanpitäjät ymmärsivät sen markkina-arvon. Tekijät kokivat nauttivansa sisällöllistä vapautta; toisaalta he tiesivät, millaista sisältöä jaksoihin ei kannattanut tunkea, jotta ei joutunut hankaluuksiin. Kaksi kertaa jakso tiettävästi syntyi ylhäältä tulleesta tilauksesta: molemmilla kerroilla Nukkumatti oli tarinassa Itä-Saksan kansanarmeijan vieraana.

Nukkumattien kilpavarustelun voitti DDR-Nukkumatti

Kun Nukkumatin lähetyksistä nykyään vastaava RBB uusii vanhoja jaksoja, poliittisimmat jaksot on poistettu lähetettävien joukosta. Samoin eräitä symboleja on kuvankäsittelyllä poistettu tai vaihdettu ajanmukaisiin, esimerkiksi DDR:n liput Saksan lippuun.

Edelleen Saksassa uusittavien jaksojen joukossa on kuitenkin kaksi Suomeen sijoittuvaa jaksoa. Suomalainen toimittaja Taina Repo asui 80-luvun alussa Itä-Berliinissä ja sai kunnian kirjoittaa kaksi Nukkumatti-tarinaa. Niissä hän lähetti parrakkaan pikkumiehen Suomen Lappiin. Se oli yksi harvoista jaksoista, joissa Nukkumatti kävi ei-sosialistisessa maassa. Sekin käy hyvin yksiin kylmän sodan suuremman kehyskertomuksen kanssa. Suomihan ei ollut tavanomainen länsimaa vaan noudatti puolueettomuuspolitiikkaa ja taiteili blokkien välissä.

Suomalainen toimittaja lähetti Nukkumatin Lappiin.

Jos kylmä sota muutoin päättyi läntisen leirin voittoon, Nukkumattien kilpavarustelun voitti DDR-nukkumatti. Aina Saksojen yhdistymiseen asti Länsi-Saksan televisiossa oli oma Nukkumattinsa, mutta yleisö sekä idästä että myös lännestä vaati nimenomaan itäsaksalaisen version säilyttämistä. Lopulta lännen Sandmännchen kuopattiin vähin äänin, ja itäpuolen Unser Sandmännchen sai jatkaa kaikkien saksalaisten yhteisenä Nukkumattina. Nykyään se tosin tunnetaan nimellä Das Sandmännchen.

Nukkumatti, unihiekkaa heittävä hahmo
Nukkumatti on harvinaisuus: yhä elossa oleva DDR-tuote. Nukkumatti, unihiekkaa heittävä hahmo Nukkumatti,Saksan demokraattisen tasavallan kansanarmeija

Tekijäjoukko kuitenkin vaihtui, kun sarja siirtyi uuden kanavan tuotettavaksi ja lähetettäväksi. Vaikka DDR-Nukkumatti pelastui, suurin osa sen vanhoista tekijöistä menetti työnsä.

Kylmän sodan jälkeen Nukkumatti on potenut identiteettikriisiä. Yhdistymisen jälkeen sen kosketus arkeen ja realismiin katosi, ja hahmo alkoi seikkailla enemmän satumaailmassa. Tavallaan sekin peilaa hyvin entisen Itä-Saksan tilannetta: elämä jatkui, mutta todellisuus ei ole kaikilla vastannut suuria toiveita, jotka muurin murtumisen jälkeen vallitsivat. Siksi oli turvallisempaa lähettää Nukkumatti mielikuvitusmaailmoihin.

Nukkumatti ja toimittaja Sakari Silvola Filmparkissa
Allekirjoittanut tyttärensä kanssa Nukkumattia tapaamassa Filmparkissa Babelsbergissa. Nukkumatti ja toimittaja Sakari Silvola Filmparkissa Kuva: Filmpark Babelsberg Nukkumatti,Saksan demokraattinen tasavalta

Lisää ohjelmasta

Lue myös - yle.fi:stä poimittua