Hyppää pääsisältöön

Magnus Lindbergin hehkuvia orkesterisoivuuksia

Magnus Lindbergin (s. 1958) tuotanto on vuosituhannen vaihteesta lähtien ollut jatkuvassa pienessä muutosliikkeessä. Vähitellen tuo liike tuntuu saavuttaneen pysyvyyden asteen. Edelleen omaääniseen sävelistöön sekoittuu nyt vahvoja romanttis-impressionistisia vaikutteita, jonka johdosta ilmaisussa on lisää hengittävyyttä, hehkua ja näyttävyyttä. Radion sinfoniaorkesteri iskeytyy kapellimestari Hannu Linnun johdolla kahteen ensitaltioinnin saavaan teokseen, jotka edustavat Lindbergin nykyistä sävelkieltä parhaimmillaan: Tempus fugit sekä toinen viulukonsertto.

magnus lindbergin äänitteen kansi
magnus lindbergin äänitteen kansi Magnus Lindberg

Mozartin hengessä verraten pienelle kokoonpanolle kirjoitettu Viulukonsertto nro 1 (2006) on lajityyppinsä vaikuttava edustaja. Lähes kymmenen vuotta myöhemmin valmistunut Viulukonsertto nro 2 (2015) lähtee liikkeelle monin tavoin samanlaisista lähtökohdista. Toinen viulukonsertto jakaa edeltäjänsä kanssa muun muassa samankaltaisen rakenteen ja painopisteet, kun kahta laveaa ja rönsyilevää osaa seuraa napakan kestoinen sähäkkä finaali. Erojakin on. Täydelle sinfoniaorkesterille kirjoitettu toinen viulukonsertto on soinniltaan edeltäjäänsä tummempi ja suurieleisempi. Sävelkieli puolestaan häivähtelee Debussyn, Bergin tai Bartókin tapaan. Soolosoittimen tekstuuri on epäilemättä riittävän painokas ja haastava työllistämään Frank Peter Zimmermannin kaltaisen huippuosaajan. Silti sävelistön sujuvaa ja näyttävää ylös- ja alaspäistä liikehdintää kuunnellessa jää odottamaan wow-vaikutelmia. Sellaisia oli ensimmäisessä konsertossa yllin kyllin.

Yli puolen kestoinen orkesterimammutti Tempus fugit (2016-17), aika rientää tai aika pakenee, on vakuuttavaa jälkeä. Äänistön etenemistä on kiinnostava seurata, kun Lindberg on ripotellut mukavasti monenlaisia aistiärsykkeitä matkan varrelle pitämään yllä kuulijan mielenkiintoa. Jatkuvat tempovaihdokset johtavat yhä uusiin purkauksiin ja niitä seuraaviin suvantoihin. Vaikka Lindbergin orkesterimusiikin sointimassojen kaikkein vikkelimmin liikkuvat kerrokset ovat nekin rytmisesti selkeytyneet, on niillä edelleen sama teho ja tekijänsä tunnistettava kädenjälki. Taaksepäin katsova ja summaava Tempus fugit tuntuu myös samalla olevan suuntaa näyttävä ja eteenpäin katsova teos. Sen pehmeä harmoniamassa tarjonnee vielä monenlaisia jatkokehittelyn mahdollisuuksia.

Aiempiin Lindbergin Ondine-julkaisuihin verrattuna jää hieman nuhjuiseen sointikuvaan kaipaamaan kirkkautta ja lisäresonanssia, jota tämän kaltainen taidokkaasti kirjoitettu orkesterihehku ansaitsisi. Esityspuolella kaikki on kunnossa. Alusta lähtien säveltäjän kaikissa kehitysvaiheissa mukana ollut Radion sinfoniaorkesteri on Hannun Linnun johdolla Lindbergin sävelistön äärellä kuin kotonaan.

Magnus Lindberg. Tempus fugit, Viulukonsertto nro 2. Frank Peter Zimmermann, viulu, Radion sinfoniaorkesteri, joht. Hannu lintu.

Kuuntele Uudet levyt 16.10.2018, toimittajana Aki Yli-Salomäki.

Lisää ohjelmasta