Hyppää pääsisältöön

Kummia kaikuja -radiokokonaisuudessa tutkitaan tuntematonta

Kuvassa Yle Radio 1:n Radio Variaation ohjelmapaikan kuraattori v.2018 Saara Kanerva Tamminen.
Radio Variaation kuraattori Saara Kanerva Tammisen kokonaisuuden nimi on Kummia Kaikuja – tuntemattoman tutkimista. Kuvassa Yle Radio 1:n Radio Variaation ohjelmapaikan kuraattori v.2018 Saara Kanerva Tamminen. Kuva: Johanna Kannasmaa, Yle Kuvapalvelu radio,feature,Yle Radio 1

Haamuäänet, syntyvyyden lasku ja karkaava kuolema. Kolme eri ohjelmaa etsivät vastauksia kysymyksiin: miksi yksin kotonaan kuolleille tehdään ruumiinavaus, voiko sukulaisuutta etsiä muista lajeista ja saako välineillä yhteyden tuonpuoleiseen? Taidemaailmasta tuttu kuratointi on tuotu nyt osaksi radiota. Kuten taidegalleriassa kuraattori valitsee näyttelyyn taiteilijat, Radio Variaation kuraattori suunnittelee ohjelmakokonaisuuden. Saara Kanerva Tamminen kertoo, miten hän valikoi ja yhdisti ohjelmat kokonaisuudeksi nimeltä Kummia kaikuja. Äitini on alien, Jürgensonin taajuus ja Lähde - surma menee suota myöten -radioesseet tutkivat tuntematonta.

Ilmastonmuutos ja tieteen kehitys tuo eteemme paljon vierasta ja pelottavaa. Ilmastoahdistus yleistyy ja planeettaa koetteleva mullistus ei muuta vain elintapojamme, vaan myös käsitystämme elämästä ja sen jatkumisesta. Kvanttifysiikan uusimmat tutkimustulokset murtavat vanhoja luulojamme maailmankaikkeuden rakenteesta. Teknologian limittyessä yhä vahvemmin elämiimme, joudumme pohtimaan ihmisyyttä uudelleen. Olemme monessa asiassa ymmällämme, tuntemattoman äärellä.

Tuntematonta ei tarvitse kohdata yksin.

Kummia kaikuja -kokonaisuuden ajatuksena on, että yksi keino lähestyä tätä murroksen aikaa on herkistyä kuuntelemaan tuntematonta. Äänen kautta pystymme hipaisemaan jotain kokemuksen ja ymmärryksen välimaastossa olevaa. Ohjelmissa kuuluu nykyhetken lisäksi sekä mennyt että tuleva, siitä nimi Kummia kaikuja. Kuten yhdessä kokonaisuuden ohjelmassa, Jürgensonin taajuus, sanotaan: kaiken materian, inhimillisen ja ei-inhimillisen ominaisuus on vaikuttaa ja tulla vaikutetuksi. Kummia kaikuja kuulostelee näitä vuorovaikutussuhteita, ja antaa hitusen lohtua muutosten kourissa eläville ihmisille. Tuntematonta ei tarvitse kohdata yksin.

Tämä on ensimmäinen kuraattorimallilla toteutettu ohjelmakokonaisuus. Kuratointi on taidemaailmasta tuttu tapa tuoda mediaan moniäänisyyttä ja avata kenttää. Kuten taidegalleriassa, kuraattori valitsee näyttelyyn taiteilijat, Radiogallerian kuraattori suunnittelee feature-kokonaisuuden, kutsuu mukaan tekijät ja toimii sisällöllisenä apukorvana ja konsulttina ohjelmien tekoprosessin ajan.

Kuraattorina pyysin mukaan taidekentän puolelta tuoreita tekijöitä, joita yhdistää kokeileva ote työskentelyyn. Halunani oli tuoda suurelle yleisölle nykytaiteessa esillä olevia teemoja kuten taiteellista tutkimusta ja ihmiskeskeiseistä maailmankuvaa kyseenalaistavaa posthumanismia, jota kokonaisuuden avaava esittelee. Ohjelmien teemat ovat olleet tekijöiden työskentelyssä jo aiemmin esillä, ja halusin kuulla, miten ne taittuvat äänelliseen muotoon. Aloitimme siitä, miten tutkia tuntematonta. Samalla myös ihmettelimme, mitä radiofeature voisi olla. Feature on nimittäin hankala termi. Siksi siitä käytetään erilaisia kiertoilmauksia kuten radioessee tai äänellinen ajatus. Varmaa on vain, että tiedon lisäksi se antaa tilaa intuitiolle ja tunnelmalle, eikä faktan ja fiktion rajaa voi piirtää selvästi.

Ohjelmatyyppiä on tutkittu kokeilun ja eksymisen kautta, featuren uusia määritelmiä hakien. Monen tekijän kanssa onkin ollut puhetta esseen tekemisestä. Tämä kuuluu teoksissa viittauksina filosofiaan ja kirjallisuuteen. Kirjallisuuden puolella essee on tehnyt pitkään uutta tulemistaan, ja Kummia kaikuja voidaankin pitää avauksena suomalaisen audioesseen uudelle aikakaudelle. Kokonaisuus myös heilauttaa hitusen median miespainotteista sukupuoli­jakaumaa: ohjelmien tekijöistä huomattava enemmistö on naisia. Toivon, että tulevaisuuden tekijät ovat aina vain moniäänisempiä ja kehittävät tätä vaikeasti määriteltävää lajia kaikenlaisiin suuntiin!

Kuvituskuva Radio Variaation feature-ohjelmaan Äitini on alien. Kuvassa piirros "alienista" ja siinä lukee Mommy dearest.
Äitini on alien purkaa kriittisesti sukupuolista kuvastoa ja etsii tilalle uusia hoivan esikuvia. Ohjaaja Elli Salon ja äänisuunnittelija Johannes Vartolan toteutus liikkuu tekstin mukana elokuvien tunnelmakuvista maan syövereihin. Kuvituskuva Radio Variaation feature-ohjelmaan Äitini on alien. Kuvassa piirros "alienista" ja siinä lukee Mommy dearest. Kuva: Elina Minn radio,Yle Radio 1,feature
Kuvituskuva Radio Variaation feature-ohjelmaan Jürgensonin taajuus. Kuvassa vanha magnetofoni.
Kirsi Korhosen ja Katja Lautamatin Jürgensonin taajuus vie haamuäänien maailmaan. Arkistomateriaalit yhdistyvät rakennettuihin äänimaailmoihin genrerajoja rikkovalla tavalla. Kuvituskuva Radio Variaation feature-ohjelmaan Jürgensonin taajuus. Kuvassa vanha magnetofoni. Kuva: Katja Lautamatti ja Kirsi Korhonen radio,Yle Radio 1,feature
Kuvituskuva Radio Variaation feature-ohjelmaan Lähde. Kuvassa sumuinen peltomaisema.
Leväluhdan lähteen viereinen pelto puskee yhä pintaansa luita, muistuttaen ajan kerrostumista. Tatu Nenosen äänisuunnittelema binauraalinen teos Lähde - surma menee suota myöten tuo kuultavaksi erilaiset kuoleman näyttämöt. Kuvituskuva Radio Variaation feature-ohjelmaan Lähde. Kuvassa sumuinen peltomaisema. Kuva: Honkasalo-Niemi-Virtanen radio,Yle Radio 1,feature
Tilalle etsitään uusia hoivan esikuvia.

Kummia kaikuja -kokonaisuuden avaava Äitini on alien -radioessee purkaa sukupuolista kuvastoa kriittisesti ja etsii uusia hoivan esikuvia. Dramaturgi Elina Minnin (s. 1984) omakohtainen teksti hankalasta naiseudesta laajenee sukupolvikokemukseksi ilmastoahdistuksesta ja pätkätyöläisyydestä. Minnin lapsuuden haave gorillatutkijan vapaudesta viidakon siimeksessä vaihtuu teini-iässä Alien-elokuvien ikoniseen toimintasankari Ellen Ripleyyn, joka taistelee avaruudessa holtittomasti sikiävää ja väkivaltaista Alien-kuningatarta vastaan.

Äitiyttä pohditaan mm. kirjailija Maggie Nelsonin avulla ja vaihtoehdon perinteiselle tavalle jatkaa sukua tarjoaa ekofeministinen teoreetikko Donna Haraway, joka kehottaa meitä lisääntymisen sijaan etsimään sukulaisuutta muista elävistä olennoista. Jos kerta jo kehomme kihisee bakteereita, ei ihmistä voi piirtää erilleen muista elämänmuodoista.

Nauhalle tarttui selittämättömiä ääniä, jotka muistuttavat ihmisen puhetta.

Jürgensonin taajuus tutkii, miten äänellä on kyky lävistää, sijaita aineellisen ja aineettoman rajalla. Teos esittelee sähkömagnetismin ja paratieteiden rajamaastossa värisevän ilmiön nimeltä EVP (electronic voice phenomena). Vuonna 1959 oopperalaulaja ja taiteilija Friedrich Jürgensonin lintunauhoituksiin tarttui kummia ihmisääniä, jotka puhuivat eri kielillä. Äänien alkuperästä eivät edes aikansa ääniammattilaiset päässeet yksimielisyyteen. Jürgenson itse uskoi, että nauhoilla kuuluu ääniä tuonpuoleisesta tavalla, jota tiede ei vain vielä osannut selittää.

Kuulija pääsee mukaan metsästämään haamuääniä Kokeellisen Elektroniikan Seuran kanssa, ja kuuntelemaan herra Jürgensonin alkuperäisiä nauhoituksia. Ihmisellä on tarve luoda yhteys, mutta kommunikaatiovälineet tuottavat myös poissaoloa ja käsittämätöntä kieltä. Mitä me oikein kuulemme kohinassa?

Miksi yksin kotonaan kuolleille tehdään ruumiinavaus?

Taiteilijaryhmä Honkasalo-Niemi-Virtanen taas pohtii binauraalisessa esseessään Lähde - surma menee suota myöten, miten kuolemankulttuurimme on muuttunut aikojen saatossa. Mitä kuolema oikein on, kun munuainen jatkaa elämää sen alkuperäisen kantajan jo muututtua tuhkaksi ja miksi yksin kotonaan kuolleille tehdään ruumiinavaus?

Arjessamme näkymätön kuolema limittyy Pohjanmaan Isossakyrössä sijaitsevaan Leväluhdan lähteeseen, joka on ikiajat kätkenyt sisäänsä rauta-ajalla eläneitä vainajia. Honkasalo-Niemi-Virtanen on käsitellyt lähdettä laajassa poikkitaiteellisessa teoskokonaisuudessa työskennellen yhdessä tieteentekijöiden kanssa, joista suokalmistoon perehtynyttä arkeologi Anna Wessmania ja kirurgi Patrik Lassusta kuullaan myös esseessä.

Historian, runouden ja myyttien kautta aukeaa äänikokemus, joka lähteeltä käsin tuo kuultavaksi erilaisia tiloja, kuten krematorion äänimaailman. Viimeiseksi sanan saa haudan takaa kuoleman rituaaleista kirjoittava kirjailija W.G. Sebald.

- kuraattori Saara Kanerva Tamminen, Kummia kaikuja

Kummia kaikuja on kokonaisuus Radio Variaatio -ohjelmanimikkeen alla. Saara Kanerva Tammisen ohjelmat: Äitini on alien, Jürgensonin taajuus ja Lähde - surma menee suota myöten Yle Areenassa.

Keskustele