Rap-duo Sofa pitää kiinni feminstirap-bändin leimastaan, sillä on naisartisteista sekä hip hopin kuluttajista kiinni, opitaanko naiset näkemään räppäreinä vai taustatanssijoina.
– Ei naisen ääntä ole totuttu kuulemaan räpissä. Misogyniset asenteet ovat paljastuneet myös omassa tekemisessä, kun on huomaamattaan madaltanut ääntään ja ajatellut, että kuulostaapas hyvältä, Sonja Kuittinen, rap-duo Sofan toinen puolisko, pohtii.
Vuosi 2018 on ollut vuosi, jona hip hopin miesvaltaisuutta ja perinteitä on käsitelty toistuvasti niin mediassa kuin keskustelupalstoillakin.
Kysymykset siitä, keitä nähdään lavalla rap-tapahtumissa, minkälaiset äänet rapissa ovat relevantteja tai voiko räppäävää naista ottaa tosissaan, ovat tuttuja itseään feministirap-bändiksi tituleeravalla Sofalle, eli Sonja Kuittiselle ja Fanni Noroilalle.
– Ne asenteet ovat tosi vahvassa. Me olemme kuulleet paljon sitä, että onko tämä joku läppä, Noroila puuskahtaa.
Samalla hän huomauttaa, että myös suomirapiin suhtauduttiin sen alkuaikoina naureskellen ja vähätellen. Naisten tekemän rapin kohdalla ollaan samankaltaisessa tilanteessa, koska sen kulttuuri on vielä nuorehko.
– Nyt se on meistä tekijöistä sekä hip hopia kuluttavasta yleisöstä kiinni, haluammeko me nähdä naiset myös räppääjinä vai niinä, jotka tanssivat siellä sivuilla, Noroila kiteyttää.
Pehmeät arvot ja feminiinisyys ovat kaksikon mielestä välillä vaikea yhdistää hip hopin itseä ylistävään maskuliinisuuteen. Kuittiselle ja Noroilalle se on mielenkiintoinen ristiriita, jolla itseä pääsee haastamaan.
“Naisrap” ei ole genre
Feminismi, kantaaottavuus ja kyllästyminen hip hopin miehisyyteen kuuluu sisäänrakennettuna Sofan musiikissa.
Vaikka kappaleessa ei puhuttaisi suoraan vaikka kuukautisista (kuten Puolukoita-kappaleessa) tai muista naiseuteen liitettävistä aiheista, kaksikon lähtökohta musiikille on kirjoittaa näkökulmista, joita ei välttämättä ole aikaisemmin kuultu.
Halu vaikuttaa asioihin on tuttu jo hip hopin alkuajoista saakka, siksi Sofan feministinen rap on omalla tavallaan hyvin vahvasti kiinni genren perinteessä.
– Hip hop on aikoinaan lähtenyt tarpeesta purkaa yhteiskunnan epätasa-arvoa. Uusien äänien esille pääseminen on ollut valtava kannanotto ja väylä muutokselle, Kuittinen ja Noroila toteavat.
Kuittinen lisää, että Sofa on heille voimaantumisen lähde, joka estää heitä masentumasta tai vaipumasta ahdinkoon.
Sofaa voikin Noroilan mukaan ajatella terapiana, kaksikon tapana käsitellä vaikeita asioita.
– Haluamme kirjoittaa ilosta ja voimasta, siitä mikä pitää meitä pystyssä. Ei siitä, mikä meitä vetää alas.
Aivan omanlaisensa voimaantumisen kanava paitsi Sofalle, myös koko suomalaiselle naisten tekemälle rapille on DJ-kaksikko D.R.E.A.M.:in, eli Taika Mannilan ja Lina Schifferin, kuratoima D.R.E.A.M.G.I.R.L.S.-show.
Mannila ja Schiffer kutsuivat kanssaan Flow Festivalin lavalle seitsemän suomalaista rap-artistia ennennäkemättömään esitykseen, joka veti koko Lapin Kulta Red Arenan täyteen uteliaita hip hopin ystäviä.
Myös Sofa esiintyi elokuisella keikalla, joka oli niin suosittu, että se päätettiin järjestää uudelleen syksyllä.
Tänä iltana Mannilan, Schifferin, Kuittisen ja Noroilan kanssa Helsingin loppuunmyydyn Tavastian lavalle nousevat Adikia, F, AK-duosta soolouralle siirtyneet B.W.A ja Nisa sekä Yeboyah.
Kuittinen ja Noroila pitävät Mannilan ja Schifferin kuratoimaa show’ta virstanpylväänä yhteisen, naisten tekemän rapin kulttuurin luomisessa ja yhdistymisessä.
D.R.E.A.M.G.I.R.L.S.-ilta on osoitus rap-kentän monipuolisuudesta ja siitä, kuinka erilaisesta, omasta kulmastaan jokainen musiikkiaan tekee – siitä, ettei “naisrap-genre” oikeasti ole mikään genre.
– Ei suostuta siihen, ettemme mahdu tälle kentälle tai että tilaa on vain yhdelle tyypille, jonka asemasta sitten kaikki kilpailevat, Kuittinen sanoo.
– Tämä on sellaista, mitä olisin tarvinnut kun olin nuori. Se on hyvä ohjenuora kaikkeen tekemiseemme, että teemme sitä, mikä olisi auttanut mua teininä olemaan oma itseni, Noroila sanoo.
Sotamaalauksii on aiempaa universaalimpi Sofa-biisi
Teatterikorkeakoulussa tutustuneet Noroila ja Kuittinen perustivat Sofan vuonna 2013. Siitä asti kaksikko on toiminut toisilleen “höykyttäjinä”, jotka puskevat toisiaan tekemään asioita, joita ei yksin uskaltaisi tehdä.
Vaikka yhdessä on joutunut välillä kokemaan myös häpeää ja epävarmuutta, on itsensä haastaminen niidenkin uhalla kehittänyt Kuittista ja Noroilaa, niin ihmisinä kuin esiintyjinäkin.
– Ei voi kieltää, etteikö oltaisi lähdetty ihan nollasta tekemään. Me ollaan tehty ihan saakelisti ja kehitytty tosi paljon, Kuittinen iloitsee.
Sofan uralle mahtuu kaksi EP:tä, Se On Fakin Aitoo ja Puolukoita, sekä muutama lyhytsoittojen ulkopuolelle jäänyt sinkku.
EP-mitta on tähän asti sopinut kaksikolle, sillä lyhyet kokonaisuudet ovat istuneet Noroilan ja Kuittisen nopeaan ajatusvirtaan. Kokopitkä debyytti alkoi muodostua luonnollisesti siksi, että uutta materiaalia on syntynyt niin vauhdilla.
Syyskuussa julkaistu Sotamaalauksii on tulevan debyytin ensimmäinen sinkku. Kappaleen tuotannosta vastaa itsekin räppärinä tunnettu Noah Kin, ja sillä vierailee Ruusuista ja The Hearingista tuttu Ringa Manner.
Sotamaalauksien tarttuvan hypnoottinen tuotanto ja kovassa nosteessa olevan Mannerin vierailu kenties nostavat Sofan myös aiemmin kaksikon musiikkia tuntemattomienkin tietoisuuteen.
Biisin teemat, muiden väheksyntään kyllästyminen ja itsensä arvostaminen, ovat yleismaailmallisia sukupuolesta tai muista ihmisen ominaisuuksista riippumatta.
Tavoitteleeko Sofa uudella materiaalillaan yleisöjä, joille sana feminismi aiheuttaa näppylöitä?
– Ringan fiitti ehdottomasti nosti Sotamaalauksii uudelle tasolle, mutta emme ajatelleet mitenkään tietoisesti tekevämme nyt tosi hitikkään biisin, Kuittinen toteaa.
Sen sijaan kaksikko miettii esimerkiksi pronominien käytön kautta jokaisen kappaleen kohdalla, kuinka mahdollisimman moni voisi samaistua siihen.
Etenkin Puolukoita EP:n kohdalla Sofa halusi uskoa, että myös naisnäkökulmasta tehtyihin kappaleisiin voisi samaistua sukupuolesta riippumatta. Noroila huomauttaa, että miesten tekemien kappaleiden kohdalla se on aina onnistunut ongelmitta.
– Halusimme uskoa, että myös naisen kokemus on samastuttava ja universaali, vaikka siitä puhuttaisiinkin sellaisilla avainsanoilla kuin legginsit tai puolukat, hän selittää.
Silti Sotamaalauksista syntyi entistä yleismaailmallisempi kappale, josta saadun palautteen perusteella bändi on jo onnistunut tavoittamaan musiikilleen uusia yleisöjä.
Räppärit ovat palautteesta ilahtuneita, vaikkei hitikkyys heille kappaletta tehdessä ollutkaan ajavana voimana.
– Ylipäätään toivomme, että meidän musa olisi ennemmin luokseen kutsuvaa kuin luotaantyöntävää, Kuittinen tiivistää.
D.R.E.A.M.G.I.R.L.S.:in Taika Mannila ja Adikia kävivät 18.10. Ida Karimaan vieraana Uuden musiikin X:ssä. Kuuntele haastattelu alta!
