Uusi oppilaani arveli, että hänellä on ehkä absoluuttinen sävelkorva. Kun kysyin, mistä hän niin päätteli, oppilas kertoi:
- No kun iskä löi mua kerran limsapullolla päähän, niin siitä kuului "dumm" ja mä aattelin, että oliskohan se g? Sitten mä lauloin koko ajan sitä "dumm-mia" kun kävelin pianon luokse ja sehän OLI g!
Jousisoitinoppilas:
- Toivottavasti nämä mun täit ei oo tarttunut tähän mun jouseen, ne kun tykkää hiuksista.
Tänä syksynä aloittanut piano-oppilas äimistyneenä, kun kerroin, miten itse harjoittelen:
- Ai siis soitatsä iteki pianoa?!
Oppilaani oli unohtanut merkitä sävelten nimet kappaleeseensa ja muutenkin läksy näytti koskemattomalta. Syyksi ilmoitettiin rehvakkaasti muistikatkos.
Kysyin oletko harjoitellut, ja vastaus tuli heti luontevalla markkinamiehenalun äänellä:
- Mä harjoittelen läksyt aina tosi huolella kotona, mutta joskus se ei vaan näy täällä tunnilla.
Kasattuani itseni ilmoitin, että tehtävä tulisi tehdä ensi viikkoon. Vastaus tuli välittömästi:
- Luotan kyllä enemmän sun käsialaasi, kun en viimeksi tehdessäni meinannut saada oikein selvää omastani.
Olen niin tämän pienen palkkani ansainnut!
Esittelin pienelle oppilaalle uutta nelikätistä kappaletta Schlafe, Mein Prinzchen (Nukkuos prinssini vaan) ja soitin sitä hänelle alusta vähän.
Oppilas innostui:
- Tuo on se Paula Koivuniemen Aikuinen nainen!
Viikon viimeinen muskaritunti. Oppilas 6 v. kertoo perjantai-illan suunnitelmista:
- Äiti valittaa, isä ripuloi, ja minä riehun ja katson Kingiä!
Jees, vinkeää viikonloppua itse kullekin!
Miksi ei ole harjoiteltu soittoläksyjä? Miksi ei ole oltu tunnilla? Miksi nuotit ovat jääneet kotiin?
Musiikkiopistojen opettajat avautuvat soittotuntien hulvattomista selityksistä ja sattumuksista.
Uskomattomat tarinat piirtää kuviksi säveltäjä Pasi Lyytikäinen.
