Vakava suolistosairaus masensi entisen fitness-kilpailijan Mari Valosaaren mielen. Haavainen paksusuolentulehdus on vaatinut paitsi vahvoja lääkkeitä ja sairaalassa oloa, myös tiukkaa ruokavaliota ja mielen rauhoittamista.
Hevoset odottavat tallissa ruokaa, mutta Mari Valosaari ei jaksa nousta vuoteesta. Olo on voimaton. Pitkään hyvänä pysynyt haavainen paksusuolentulehdus on pahentunut niin ärhäkäksi, että naisen on käytävä vessassa pahimmillaan jopa 20 kertaa vuorokaudessa.
Mari pakottaa itsensä sängystä ylös. Kun hän avaa tallin oven, pilttuista kuuluu kavioiden kopsetta ja hirnuntaa. Mari alkaa kantaa tallin asukkaille heinää.
Lantaa luodessa vatsassa tuntuu jälleen viiltävää kipua. Hän ymmärtää, että hoitoon on päästävä nopeasti.
Kun hevoset on ruokittu, Mari hakee talosta auton avaimet ja lähtee ajamaan läheiselle yksityislääkärin vastaanotolle. Hän tietää, että lääkäriin olisi pitänyt mennä jo aiemmin, sillä suoliston vointi on ollut viimeisten viiden kuukauden aikana huonompi.
– Ajattelin kuitenkin, että on jaksettava painaa hommia, sillä kukaan muukaan ei niitä tee.
Voimattoman olon taustalla on muutakin. Mari ei vielä tajua, että suolistosairaus on vaikuttanut myös mieleen. Hän on vaivihkaa masentunut.
Menin pitkin seiniä ja näin välillä jopa harhoja.
– En huomannut kuinka heikossa kunnossa olin myös henkisesti. Menin pitkin seiniä ja näin välillä jopa harhoja.
Kapea maalaistie on liukas puista pudonneista lehdistä ja vasta moottoritiellä Mari voi lisätä vauhtia. Perille on päästävä pian. Koko matkan mielessä on yksi toiveikas ajatus: ehkä selviän pelkällä kortisonikuurilla.
Lääkäri on kuitenkin eri mieltä. Hän tutkii Maria ja venyttää nahkaa vatsan seudulta. Naisen keho on pahoin kuivunut. Lääkäri ihmettelee miksi Mari ei ole tullut hoitoon aiemmin ja kehottaa tätä ajamaan siltä istumalta Lohjan sairaalaan. Mari itkee koko matkan Lohjalle.
– Syyllistin itseäni siitä, että en hakeutunut hoitoon aiemmin. Minä typerä painoin vaan, vaikka tilanne oli paha. En osannut pitää itsestäni huolta, vaan ajattelin, että tämä nyt vain on tällaista tämän sairauden kanssa, nainen pohtii.
Maalla suolisto saa rauhoittua
Ahkeraan salilla käyneen fitness-urheilijan arki muuttui viisi vuotta sitten, kun tähystyksessä diagnosoitiin haavainen paksusuolentulehdus. Colitis ulcerosa (krooninen koliitti) on tulehduksellinen suolistosairaus eli IBD (inflammatory bowel disease) -sairaus, jota hoidetaan lääkkeillä ja joissakin tapauksissa leikkauksilla. Sen oireita ovat veriuloste, ripuli ja kovat vatsakivut. Sairaus on aaltoileva eivätkä lääkkeet aina auta oireisiin. Puhkeamisen syy on tuntematon.
Diagnoosin jälkeen Mari muutti miehensä Jontte Valosaaren ja kahden alle kouluikäisen lapsensa kanssa maalle Nummelaan, jotta suolisto saisi rauhoittua.
Pihapiirissä oleva hevostalli on Marin lapsuuden unelma, mutta se vaatii myös paljon työtä. Tallissa asuu seitsemän hevosta, joista kaksi on omaa.
– Stressitön elämä ei ole maallakaan ihan helppoa, sillä täällä on aina jotakin tehtävää ja olen aina ollut kova touhuamaan.
Hevosten ja lasten lisäksi aikaa vie nilkkapainoyritys, jota Mari hoitaa kotoa. Hän pitää myös blogia, kuvaa Youtube-videoita ja tekee juontokeikkoja.
Kolmeksi päiväksi tiputukseen
Lohjan sairaalassa Mari joutuu tiputukseen kolmeksi päiväksi. Itsesyytöksiin hän saa lääkäriltä lohdutusta: sairaus on ikävä ja salakavala eikä välttämättä pysy kurissa, vaikka sitä hoidettaisiin kuinka hyvin. Toisaalta lääkäri huomauttaa, että verisen ulosteen pitäisi aina soittaa hälytyskelloja.
Mari joutuu olemaan sairaalassa niin kauan, että tulehdus reagoi kortisoniin. Hän makaa vuodeosastolla ja katselee värittömiä seiniä. On vain odotettava, sillä muutakaan ei voi.
Halusin pois sairaalasta, mutta en kotiin.
Noin viikon kuluttua haavainen paksusuoli vihdoin rauhoittuu sen verran, että Mari voi lähteä sairaalasta kotiin. Olon kohentuessa myös ajatukset selkiytyvät. Mari tajuaa, että hänen mielensä on maassa.
– Halusin pois sairaalasta, mutta en kotiin, jossa odottivat kaikki tehtävät. Se ei ollut normaalia.
Mari pyytää päästä juttelemaan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Pahaa oloa on päästävä purkamaan puhumalla. Hän alkaa käydä terapeutin luona kerran kuussa. Se auttaa.
– Sain konkreettisia neuvoja mielen rauhoittamiseen ja aloin kuunnella netistä meditointiharjoituksia.
Terapeutti ehdottaa myös masennuslääkkeitä, mutta niitä Mari ei halua ottaa. Hän luottaa siihen, että puhuminen auttaa.
Apua uudesta biologisesta lääkkeestä sekä ruokavaliosta
Marin suolisto rauhoittuu sairaalahoidossa. Samalla hän kuitenkin kuulee, että kortisoni ei jatkossa enää tehoa hänen paksusuolentulehdukseensa. Lääkäri ehdottaa biologista lääkettä.
Mari ei heti innostu ajatuksesta, sillä häntä pelottaa voimakkaan lääkityksen aloittaminen ja vaikutukset nyt, kun suolistosairaus on juuri saatu rauhoittumaan. Läheisten ja ystävien kannustuksella Mari päätyy lopulta biologiseen lääkkeeseen, jotta saisi mahdollisesti pari oireetonta vuotta.
– Ratkaisuun vaikutti se, että lapseni ovat pieniä ja tarvitsevat minua enemmän kuin koskaan. Myös työelämässä on taottava, kun rauta on kuumaa.
Biologista lääkettä aletaan antaa tammikuusta 2018 alkaen kuuden viikon välein tiputuksella suoraan suoneen.
Mari alkaa samalla noudattaa SCD-ruokavaliota, josta moni suolistosairas on saanut avun. Lääkärit ovat ruokavalion tehokkuudesta montaa mieltä, mutta Marin oloa se parantaa.
Specific Carbohydrate Diet-ruokavaliossa karsitaan pitkäketjuiset ja kompleksiset hiilihydraatit pois. Siihen ei sisälly viljaa, perunaa, riisiä eikä makeutusaineita.
– Ruokavalio on haastava, mutta jos syön huolettomasti mitä vain, vatsa reagoi heti ja alkaa turvottaa.
Biologinen lääke ja SCD-ruokavalio osoittautuvat tehokkaiksi, sillä suolisto tokenee parissa kuukaudessa. Marilla alkaa seesteinen elämä ilman vatsakipuja ja jatkuvaa vessassa juoksemista.
Avoimuus auttoi suolistoa ja mieltä
Mari on raudanlujan naisen maineessa, mutta häntä ei hävetä kertoa julkisesti myös heikkouksistaan. Hän on kertonut suolistosairauksista läheisilleen ja ystävilleen ja kirjoittanut siitä myös blogissaan.
– Suolistosairaus on nolo vaiva, sillä vessaan voi joutua juoksemaan missä vain ja kesken lauseen. Myös masennusta salaillaan usein.
Olen pyrkinyt pitämään positiivisen asenteen ja hymyillyt välillä vaikka väkisin.
Masennuksestaan Mari kertoi julkisesti blogissaan vasta, kun oli jo toipumaan päin. Hän postasi asiasta viime heinäkuussa näin:
“Kuluneen vuoden aikana olen maannut sairaalassa huonossa kunnossa ja olen saanut testissä vaikean masennuksen pisteet. Masennus johtui varmasti isosti siitä syystä, että vatsa oli niin huonossa kunnossa, ravintoaineet eivät imeytyneet ja mielikään ei saanut virtaa. Tämän vuoksi moni asia on jäänyt viime lokakuusta saakka hoitamatta, mutta yritys on kova saada kaikki balanssiin.”
Postauksen jälkeen hänestä tuntui kuin painoa olisi pudonnut hartioilta. Suurin osa on kiitellyt avoimuutta, mutta toisenlaistakin palautetta on tullut.
– Joku kommentoi, että Mari sä et tiedä masennuksesta mitään, kun sä oot niin iloinen blogikuvissasi.
Mari toteaa, että on ottanut kuvat hyvinä hetkinä. Pahimmillaan hänkin on olisi halunnut jäädä makaamaan sänkyyn. Masennus ja suolistosairaus eivät aina näy päällepäin, mutta taustalla ne vaikuttavat.
– Olen pyrkinyt pitämään positiivisen asenteen ja hymyillyt välillä vaikka väkisin, se on osittain varmasti auttanut toipumaan nopeasti.
“Synkimmät hetket ovat nyt takana”
Biologisen lääkkeen ansiosta Marin suolisto on pysynyt kunnossa noin yhdeksän kuukautta. Syyskuussa verikokeissa kävi kuitenkin ilmi, että hänen elimistönsä on kehittänyt vasta-aineen lääkeainetta vastaan. Lääke ei tehoa ja on lopettava, sillä siitä saattaisi olla jopa haittaa.
Nyt Mari syö pelkästään solunsalpaajia, joita määrättiin vuoden alussa biologisen lääkkeen oheen. Joulukuussa edessä on suoliston tähystys, jonka jälkeen lääkäri tekee ehdotuksen siitä, millaisia lääkkeitä Marin olisi jatkossa hyvä käyttää.
– Nyt suolisto on ollut hyvässä kunnossa, ja toivon sairauden pysyvän remissiossa jatkossakin.
Myös Marin mieli on nyt virkeämpi. Hän noudattaa edelleen terapeutilta saatuja neuvoja ja rauhoittaa mieltään ja suolistoaan meditoimalla. Tietoinen pysähtyminen helpottaa oloa, jos päivä on ollut liian täynnä tekemistä.
– Jos käyn illalla ylikierroksilla, teen ennen nukahtamista asteittain etenevän rentoutusharjoituksen tai meditaation.
Jos tulee paha päivä, otan rennosti ja teen vain pakolliset jutut.
Fyysinen kunto on myös kohdillaan, sillä Mari tekee raskaista tallitöitä päivittäin. Fitness-urheilussa hankitut voimat eivät pääse katoamaan, kun lappaa lantaa, kärrää heiniä hevosille ja ratsastaa. Kilpaurheilu ei ole kuitenkaan täysin poissuljettu ajatus.
– Ei ole sanottua, ettenkö vielä fitness-lavalle nousisi, mutta ennen kilpailuja vaadittava kehon kuivattelu olisi jätettävä suolistosairauden vuoksi väliin.
Lapsiperheen ja hevostallin pyörittäminen vievät myös niin paljon aikaa, ettei Mari ehtisi kuntoilemaan aktiivisesti.
Hän on tyytyväinen elämäänsä ja voi hyvin, vaikka itsekriittisyys nostaakin päätään ja mielen paranemisprosessi on vielä kesken.
– Olen sama Mari kuin ennenkin, ja synkemmät hetket ovat takana. Jos tulee paha päivä, otan rennosti ja teen vain pakolliset jutut.
