Hyppää pääsisältöön

Ihmisyyden pimeä puoli

Sofia Karppi pitelee käsissään asetta ja taskulamppua ja osoittaa niitä uhkaavan näköisessä tilanteessa ylöspäin.
Sofia Karppi pitelee käsissään asetta ja taskulamppua ja osoittaa niitä uhkaavan näköisessä tilanteessa ylöspäin. Kuva: Dionysos Films Oy / Yle Pihla Viitala,rikossarjat (televisiosarjat),yle draama

Rikoksissa ei ole oikeasti mitään viihdyttävää, ainakaan jos ne osuvat liian lähelle.

Naapurin asuntoon murtauduttiin kesällä. Huomaamattomasti toiminut pitkäkyntinen vei mukaansa hopeat, korut ja rahat. Uhrit kertoivat, miten pahalta tuntui, kun omalle reviirille oli tunkeuduttu, se oli melkein pahempaa kuin aineelliset menetykset. Turvattomuuden tunne valtasi talon asukkaat. Onneksi valvontakamera tallensi murtovarkaan liikkeet talomme rappukäytävässä. Poliisi sai varkaan kiinni. Suru ja huoli jäivät silti elämään.

Inbrottstjuv tittar in genom stugfönster
Inbrottstjuv tittar in genom stugfönster Kuva: Mikael Crawford/Yle murto

15-vuotias poikani pahoinpideltiin 90-luvulla Etelä-Helsinkiläisessä puistossa sairaalakuntoon. Muut paikalla olleet tunnistivat tekijän. Poliisi otti pahoinpitelijän kiinni ja aikanaan hänet tuomittiin teosta. Poika toipui vammoistaan nopeasti ja liikkui pian taas kavereineen ulkona kuin ei mitään, mutta äidin rintaan jäi ikuinen huoli. Ymmärsin, että mitä tahansa voi sattua kenelle hyvänsä, missä ja koska tahansa.

Blommor och ljus placeras vid platsen där offret misshandlades.
Blommor och ljus placeras vid platsen där offret misshandlades. Kuva: Yle / Thomas von Boguslawski pahoinpitely,henkirikokset,Helsinki,Helsingin päärautatieasema

Tyttären entinen luokkakaveri ajautui päihteiden käyttäjäksi ja huonoon seuraan. Hän menetti lopulta henkensä epämääräisissä olosuhteissa. Oikeudessa piti päättää, oliko kysymyksessä murha, tappo vai kuolemaan johtanut pahoinpitely. Yhtä kaikki, nuoren naisen elämä sammui aivan liian aikaisin. Menetys on lopullinen ja läheisten tuskaan on aivan liian helppo samaistua.

Miltei jokainen jännitysromaani tai tv:n rikossarja alkaa edellisten kaltaisella tai vielä hurjemmalla rikoksella. Silti useimmat meistä nauttivat niiden seuraamisesta. Eläydymme luontevasti niin rikollisten kuin poliisienkin maailmaan ja jäämme juonen käänteiden koukkuun. Turvallinen jännitys kiehtoo. Rikos näyttäytyy arvoituksena, jonka ratkaiseminen yhdessä kirjan tai sarjan sankarien kanssa antaa tyydytyksen. Harvoin tulee mietittyä, miksi.

Poliisit laittavat käsirautoja pidätetyn käsiin.
Poliisit laittavat käsirautoja pidätetyn käsiin. Kuva: Tiina Jutila / Yle poliisi,poliisit,poliisiauto,rikollisuus,nuorisorikollisuus,laki,Poliisivalvonta,Rikos,sakko,Kuvituskuvat käyttövapaat,voimankäyttösäännöt,lainvalvonta,liikenneturvallisuus,pidättäminen,Käsiraudat

Minulla oli aikanaan teoria, jonka mukaan dekkarin juoni toimii samoin kuin pasianssi tai sudoku. On kaaos, joka voidaan ponnistelujen avulla saada järjestykseen. Sekavassa ja stressaavassa todellisuudessa elävä ihminen saa lohtua, koska numerot menevät lopulta oikeaan järjestykseen, arvoitukset ratkeavat ja paha saa palkkansa. Hetken ajan maailma on täydellinen. Kunnes kortit taas sekoitetaan ja etsivät törmäävät seuraavaan rikokseen.

Teoria ontuu ainakin sen osalta, että yllä mainitut, oikeat liian lähelle osuneet rikokset eivät ratkenneinakaan ole lisänneet turvallisuuden tunnetta. Jotain on mennyt lopullisesti rikki. Rikoksen aiheuttamat traumat voivat ehkä ohjata uhria ja lähipiiriä suojautumaan vastaisuudessa paremmin, mutta toisaalta aiheuttavat paljon huolta ja ahdistusta. Joudun lasteni kohdalla jatkuvasti taistelemaan suojelunhaluni ylilyöntejä vastaan.

En man tycker ner en kvinna mot marken.
En man tycker ner en kvinna mot marken. Kuva: All Over Press seksuaalirikokset,raiskaus,väkivalta,väkivaltarikokset,aggressiivisuus,sosiaaliset kysymykset,rikokset

Myös uutiset kertovat usein rikoksista. Ei niistä kirjoitettaisi, jos niitä ei koettaisi tärkeiksi ja kiinnostaviksi. Voisiko kirjojen ja tv-sarjojen etäännytetty jännitys toimia jonkinlaisena oppituntina ihmisen käytökseen äärimmäisissä tilanteissa?

Lukemalla tai katsomalla rikosdraamaa pääsemme tutkimusmatkalle ihmisyyden pimeämmälle puolelle. Jokaisesta meistä voi jossain tilanteessa tulla rikollisia tai rikosten uhreja. Meille tarjotaan samaistumiskokemuksia tilanteista, joihin emme oikeasti koskaan halua joutua. Voimme kotisohvalla turvallisesti osallistua uhrin ja läheisten tuskaan ja ymmärtää rikollisen motiiveja.

Tjuv stjäl plånbok ur väska.
Tjuv stjäl plånbok ur väska. Kuva: Copyright (C) Andrey Popov varkaus (rikos),theft,Taskuvarkaus,rikokset,lompakot (asusteet, säilytykseen liittyvät objektit),pocket,Käsilaukku

Vai onko jännittävä draama ooppiumia kansalle? Ohjataanko kansalaisten enemmistön huomio viihdyttävällä sisällöllä pois olennaisista asioista?

Maailma ei nykydekkareissa ole mustavalkoinen. Ympäröivä yhteiskunta ja sen ongelmat toimivat kehyksenä ihmisten intohimojen ohjaamalle toiminnalle. Poliisi ei ole yli-ihminen ja rikollisen toimintaan on joissain tapauksissa mahdollista samaistua. Toivottavasti se lisää ymmärrystä elämän monimutkaisuutta kohtaan, ylipäätään empatiaa.

Kotikatsomo: Sorjonen, pääosassa Ville Virtanen.
Kotikatsomo: Sorjonen, pääosassa Ville Virtanen. Kuva: Yle Kuvapalvelu. sorjonen

Kaukaisiin, eri tavoin toimiviin yhteiskuntiin sijoittuvat poliisisarjat saattavat tarjota katsojille pakopaikan kotimaan todellisuudesta. Wire -sarja sijoittuu Yhdysvaltojen itärannikolle Baltimoreen, missä harva on henkilökohtaisesti vieraillut, tuskin Happy Valleyn tapahtumapaikoilla Yorkshiressäkään. Amerikkalaisen oikeusjärjestelmän outouden ja brittiläisen poliisilaitoksen hierarkian ihmettelyn sijaan rikossarjojen maailma tulee nordic noir -ilmiön myötä yhä lähemmäs kotisohvaa. Menestyssarja Silta tutustutti katsojat Malmön ja Kööpenhaminan maisemiin. Nyttemmin poliisin ja rikollisten toiminnan realistisuutta on voinut arvioida Sorjosen Lappeenrantaan tai Karpin Helsinkiin sijoittuvissa jaksoissa. Tulevatko rikokset jo turhankin lähelle?

  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Lisää tilaa ajattelulle!

    Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin.

    Sana jooga on sanskriitin kieltä ja se tarkoittaa ihmisen ja kaikkeuden välistä yhteyttä. Muinaisen Intian joogit opettivat, että ihmisen kehon, tietoisuuden ja hengityksen välillä on yhteys. Joogaa harjoittamalla he pyrkivät tasapainoon: syvään keskittyneeseen tilaan, joka rauhoittaa kehon ja mielen. Musiikki on myös ollut keino etsiä sisäistä rauhaa ja tasapainoa. Musiikilla ja mietiskelyllä on pitkä yhteinen historia. Eikä ole mikään ihme, että musiikki ja jooga ovat kohdanneet monella taholla. Tapani Rinne tekee musiikkia, joka rauhoittaa ja antaa tilaa ajattelulle. Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri