Hyppää pääsisältöön

Pankkiirin musta sielu: käsikirjoitus

Käsikirjoituskuva, taustalla näkyy Deuche Bankin konttori Frankurtissa
Käsikirjoituskuva, taustalla näkyy Deuche Bankin konttori Frankurtissa MOT

Maailman suurpankit ovat jääneet kiinni kerta toisensa jälkeen luvattomista puuhista.
Nyt on paljastumassa jälleen uusi puljaus. Euroopassa on pyöritetty valtavaa osinkopesulaa. Sen seurauksena valtiot ovat menettäneet verotuloja miljardikau
palla.

Sisäpiiriläinen:
Olimme kuin verenhimoiset ketut kanatarhassa. Tarhamme oli valtion kassa.

Skandaalivyyhden purkautumista on aiemmin seurattu lähinnä Saksassa ja Tanskassa. Nyt joukko eurooppalaisia tutkivia toimittajia on saanut tutkia suurta tietovuotoa. Vuodetut asiakirjat paljastavat, että osinkohuijaus on ollut järjestelmällisempää ja laajempaa kuin tähän asti on luultu.
Myös Suomesta löytyy kummallinen aukko, jonne katoaa vuosittain vähintään sadan miljoonan euron edestä osinkoihin liittyviä lähdeveroja.

Otsikko: Pankkiirin musta sielu

Saksan ja Tanskan yleisradiot sekä tutkivaa journalismia tekevä saksalainen Correctiv pääsivät haastattelemaan osingonpesua pyörittänyttä sisäpiiriläistä.

sisäpiiriläinen:
Saksassa oli laadittu hyvä suunnitelma ja halusimme tietää, toimisiko helvetinkone muissakin maissa.
Se oli kuin olisi murtautunut aarrekammiotakin parempaan paikkaan.

Suomalaisista medioista MOT on osallistunut vuodettujen dokumenttien tutkimiseen.
Kölnin ja Frankfurtin syyttäjien asiakirjoista avautuu vuosikausia kestänyt operaatio, johon on osallistunut kymmeniä pankkeja ja sijoittajia. Valtioiden veromenetysten suuruudeksi arvioidaan jopa 55 miljardia euroa.

Asiakirjoista selviää, että verokeplottelua yritettiin levittää myös Suomeen. Kuvion aivoina toimi saksalainen verolakimies Hanno Berger, joka monisti maasta toiseen osinkojen pesemisen verottomiksi.

"Tällaisen rakennelman toteuttamisen pitäisi hyvin todennäköisesti olla mahdollista Suomessa."

Lokakuussa 2006 Hanno Berger otti yhteyttä liikejuridiikkaan erikoistuneeseen asianajoyritykseen Borenius & Kemppiseen.

MOT:
Saitteko lokakuussa 2006 kirjeen Hanno Bergeriltä?
Janne Juusela, veroryhmän johtaja, Borenius:
Joo, kyllä me saatiin häneltä ja hänen saksalaisesta asianajotoimistostaan.
MOT:
Mitä hän teiltä halusi?
Janne Juusela:
He pyysivät selvitystä siitä, että miten Suomen verotuksessa käsitellään tämmöstä dividend stripping tai cum ex dividend -järjestelyä eli sellasta järjestelyä, missä osingonjakoa ennen ja sen jälkeen tehdään transaktioita.
MOT:
Millaisia ajatuksia tuo kirje herätti?
Janne Juusela:
No, se oli oikeestaan aika tavanomainen kysely siitä, että voidaanko tällasella järjestelyllä saavuttaa joitakin veroetuja, ja tota se on sinänsä ei mitään erityisiä piirteitä – se oli aivan normaali kysely Suomen verosääntelystä.

Janne Juusela:
Meil on esimerkiks tämmönen sijaisosinkosääntely, mitä me siinä selvitettiin; sit Suomen verolaissa on tän lisäks myös tämmönen yleinen veronkiertosäädös, mitä on perinteisesti voitu soveltaa myös sit edestakasin järjestelyihin, ja tota, näitä säännöksiä me selvitimme eli Suomen verolainsäädäntöä, sitten myös sitä miten tällast järjestelyä meidän mielest sitten Suomen ja Saksan välisen verosopimuksen mukaan käsitellään.
MOT:
Annoitteko te hänelle vihreetä vai punasta valoa?
Janne Juusela:
No, me sanoimme, että tää periaatteessa voi toimia veroteknisesti, mutta meidän johtopäätös oli se, että Suomessa tähän liittyy epävarmuutta siitä verokohtelusta ja epävarmuutta myös siitä, et voidaanko tällä saavuttaa mitään veroetuja.

Vastauksen saatuaan Hanno Berger ei enää ollut yhteydessä Juuselaan.

Osingonpesun avaintekijä, australialainen Macquarie-pankki tosin suunnitteli toimia Suomessa vielä viitisen vuotta myöhemmin. Tiedossa ei ole, johtiko suunnitelma mihinkään.

Katja Pussila, ylitarkastaja, Verohallinto:
No, ensinnäkin jos tässä tarkoitetaan tosiaan lähdeveronpalautushakemusmenettelyssä Saksassa ja Tanskassa tehtyjä vilpillisiä toimia, niillä meillä Suomessa lähdeveronpalautusmenettely ei näyttele vastaavaa roolia kuin näyttelee Saksassa ja Tanskassa . . . ulkomaisella sijoittajalla harvoin on tarvetta hakea lähdeveron palautusta ylipäätään ollenkaan verohallinnolta. Niin tämä tarkoittaa sitä, että meillä lähdeveronpalautushakemusten määrät on niin paljon pienempiä kuin näissä maissa, että tämmöinen vastaava laajamittainen vilpillinen toiminta ei olis meillä ollut mahdollista.

MOT teki osingonpesusta kyselyn yhdeksälle suurimmalle Suomessa toimivalle pankkiryhmälle. Pankit eivät ole havainneet suoranaisia petosyrityksiä.
Kolme vuotta sitten Nordea hävisi tärkeässä oikeusjutussa Sveitsissä. Nordean Tanskan-yksikköä oli käytetty välikätenä miljardien eurojen osakekaupassa, jonka tavoitteena oli verottajan mukaan sijoittajille koituvien osinkoverojen kierto. Alioikeus puolsi Nordean kantaa, mutta korkein oikeus päätyi verottajan kannalle: järjestely oli keinotekoinen eikä verottajan tarvinnut hyväksyä osingoista maksettujen verojen palautushakemuksia – ja palautuksia jouduttiin maksamaan takaisin.

Vaikka Bergerin yritys osingonpesuun Suomessa näytti tyrehtyneen, pesijöillä riitti tekemistä muualla Euroopassa. Kohta selviää, että yhtä versiota osingonpesusta tehdään myös suomalaisilla osakkeilla.

Osingonpesun yksinkertaisessa muodossa osakkeita myydään edestakaisin ostajalta toiselle osingonjakopäivän ympärillä. Näin osingonsaajaksi valikoituu pariksi päiväksi sellainen omistaja, jolle osingosta lankeava veroprosentti on mahdollisimman alhainen.
Esimerkiksi Saksassa kotimaiset omistajat maksavat osingoista vähemmän veroa kuin ulkomaiset omistajat. Osingonjaon jälkeen osakkeet palautuvat alkuperäiselle omistajalle, ja verohyöty jaetaan kuvioon osallistuvien kesken. Järjestelyissä on yleensä mukana pankkeja, jotka voivat toimia kaupoissa neuvonantajina, rahoittajina tai suoraan osapuolina, ostjina tai myyjinä.
Osingonpesun kehittyneemmässä versiossa hämärretään osakkeen todellinen omistajuus monimutkaisilla johdannaiskaupoilla. Tämä antaa mahdollisuuden hakea osingon lähdeverosta yhtä ja samaa veronpalautusta useamman hakijan voimin. Palautuksia on haettu jopa silloin, kun veroa ei ole maksettu edes yhteen kertaan. Päättömältä kuulostava poppakonsti on ollut mahdollinen lainsäädännössä ja osinkokäytännöissä olleiden aukkojen takia.

Saksan pankkimaailman keskus Frankfurt on ollut pesäpaikka suurelle osalle osinkohuijauksen päätekijöistä.

Sascha Steffen, professori, Frankfurt School of Finance & Management:
. . . much of this cum ex or something, which is part of that is of course on the one hand… greed, on the one hand on the side of firms but also on the side of banks of course who wanna do their business and are gonna do that . . .
(Suuri osa

Sascha Steffen toimii rahoituksen professorina arvostetussa yksityisessä kauppakorkeakoulussa Frankfurtissa.

Sascha Steffen:
. . . A lot of, some of it might be driven, which is no excuse of course, by competition among banks, other players who are saying okay if I’m not going to do that, someone else is going to do that and I’m losing my business.

Hubertus Väth johtaa järjestöä, joka Hessenin osavaltion, Frankfurtin ja pankkien puolesta pönkittää kaupungin asemaa rahamarkkinoiden keskuksena.

Hubertus Väth, toimitusjohtaja, Frankfurt Main Finance:
. . . it is no surprise that it’s concentrating Frankfurt, because it has a lot to do with local tax. So it simply was not something that could have happened in other places because it was sorta, say a specific aspect of the German tax . . . Honestly, I think from what I understood is that some believe they did it on the basis of legal assessments of the legal advisors, and thought they did the right thing. Others are not sure whether they probably stretched that but that needs to be decided not by me, it needs to be decided by the investigation, the authorities that are looking into the matter.

Sascha Steffen:
. . . this is I think something which is on the same level like we’ve seen during the mortgage crisis, the interest rate rigging and the like, so this is something which examples which is not good for the industry. Eventually the necessary penalties also have to be imposed by the regulators.

Vuotoaineistossa vilahtelee suomalaisten pankkien ja yritysten nimiä. Tämä näyttää koskeneen etenkin tilanteita, joissa osingonpesijät ovat ostaneet ja myyneet suomalaisyhtiöiden osakkeita.
Sitten paljastuu suomalainen versio osingonpesusta. MOT saa valtiovarainministeriölle laaditun raportin, jossa on tutkittu Suomesta ulkomaille maksettuja osinkoja – ja näistä osingoista maksettuja veroja.
Laskelma paljastaa ison kuprun.
Verohallinto tutki, miten paljon ulkomaille maksetuista suomalaisyhtiöiden jakamista osingoista olisi teoriassa pitänyt maksaa lähde- eli osinkoveroa. Sitten verottajan virkamiehet laskivat, miten paljon osingoista oikeasti oli maksettu veroa. Näissä kahdessa luvussa oli sadan miljoonan euron heitto; niin paljon vähemmän verottajalle oli maksettu osingoista lähdeveroa kuin kuin olisi pitänyt maksaa.
Sadan miljoonan euron menetyksen paljastama laskelma tehtiin jo vuonna 2010, mutta sitä ole aikaisemmin uutisoitu. Verohallinto ei ole julkaissut laskelman päivitystä. Osinkosääntelyssä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia laskelman teon jälkeen, ja MOT arvioi, että valtio on menettänyt osinkokikkailussa verotuloja vuoden 2005 jälkeen vähintään 1,3 miljardia euroa.

MOT:
Miten hyvin ylipäätään verohallinto saa koottua lähdeverot ulkomailla maksetuista osingoista?)
Katja Pussila:
Verohallinto valvoo lähdeveron perintää, tarkoittaa siis sitä, että että me valvomme sitä, että toimijat toimivat verolainsäädännön mukaisesti ja kyllä me siinä työssä koemme ihan hyvin onnistuvamme.
MOT:
Jo vuosia sitten kuitenkin vuotuisen lähdeverokertymän todettiin olleen vähintään 100 miljoonaa euroa liian pieni. Onko onko tämä arvio tarkentunut, missä luvuissa siinä liikutaan?
Katja Pussila:
Arvio ei oo tarkentunut, eli siltä osin ei ole uutta tietoo antaa.

Suomalaisilla osakkeilla tehdyssä osingonpesussa osakkeen omistajaksi vaihdetaan osingonmaksuhetkeä varten sellainen omistaja, joka saa osingon verovapaasti tai alhaisemmalla prosentilla kuin todellinen omistaja.
Tempun mahdollistaa se, että kukaan ei tiedä, kuka lopulta saa ne suomalaisten yritysten maksamat osingot, jotka menevät hallintarekisteröidyille omistajille. Osakkeiden todellinen omistaja voi olla esimerkiksi suomalainen, vaikka omistaja näyttää ulkomaiselta.

MOT:
Miten on mahdollista että Suomesta maksetaan miljardin, pari miljardin osingot sellaisille osingonsaajille, joista Suomen verottajilla ei ole tietoa?
Katja Pussila:
Meillä on lähdeverolaissa sellainen säännös, kuin lähdeverolain 10 b, joka säätelee tämmöistä niin kutsuttua yksinkertaistettua menettelyä. Ja siinä lainsäädännössä sallitaan se, että maksuhetkellä ei tarvitse olla tietoa osingonsaajasta. Samoin meillä ei tarvitse lainsäädännön nojalla olla tietoa osingonsaajasta, jos peritään tää kansallisen lähdeverolain mukainen yleinen 30 prosentin lähdevero.
MOT:
Eikö tässä ensimmäisessä tapauksessa avata ovi sille, että että joku voi kiertää veroja ja jättää maksamatta?
Katja Pussila:
No, tämä on ollut meillä (lainsäädäntö-) lainsäädäntöratkaisu sallia tämä yksinkertaistettu menettely.

Verosopimukset ovat valtioiden välisiä sopimuksia. Valtiovarainministeriön mukaan sopimuksilla pyritään välttämään saman tulon verotus kahteen kertaan. Sopimukset voivat kuitenkin avata ovia kikkailulle, jossa voidaan pyrkiä myös laittomasti hyödyntämään esimerkiksi eroja valtioiden veroprosenteissa.

Katja Pussila:
Suomella on tällaisia verosopimuksia, joissa nolla prosenttia on osingoille sovittu lähdevero.
MOT:
Mitä tolkkua siinä on?
Katja Pussila:
Sitä voit siitä voit keskustella heidän kanssaan, jotka verosopimukset Suomen puolesta solmivat.
MOT: Miten paljon sellaista tapahtuu, että suomalainen osakkeenomistaja siirtää osakkeensa ulkomaiseen omistukseen tai ulkomaiselta näyttävään omistukseen juuri ennen osingonjakohetkeä ja saa näin osinkonsa kokonaan verovapaana?
Katja Pussila:
No, me emme voi tai verohallinto ei voi kommentoida toisaalta yksittäisen verovelvollisen asiaa eikä verovalvontaan liittyviä asioita, ja tässä meillä ei ole tästä julkista julkista oikeuskäytäntöä tai muutakaan verohallinnon julkistamaa dokumentaatiota, joten en voi kommentoida.

Europpalaisessa osingonpesussa on hyödynnetty myös yhdysvaltalaisia eläkesäästörahastoja ja eläkesäästötilejä.
Tanskan verohallinto jätti kesäkuussa Yhdysvalloissa rikosilmoituksen, jonka mukaan verottajaa oli huijattu kolmentoista miljardin kruunun eli vajaan kahden miljardin euron edestä. Tanskan verottaja oli maksanut vuosia osingoista lähdeverojen palautuksia, vaikka kyseisiä veroja ei koskaan ollut edes maksettu.
Yhdysvaltalaisia rahastoja on mahdollisesti käytetty myös Suomen verottajan huijaamiseen. Sijoittajat ovat saattaneet keinotekoisesti siirtää omistamiaan osakkeita yhdysvaltalaiseen omistukseen.

Katja Pussila:
Suomen ja Yhdysvaltojen välisessä verosopimuksessa on sovittu että tietyt edellytykset täyttävä yhdysvaltalainen eläkerahasto saa osingot ilman lähdeveroa Suomesta.
MOT:
Eli nolla prosenttia?
Katja Pussila:
Nolla prosenttia. Edellytysten täyttyessä.
MOT:
Miten isoja tai vaikeita nää edellytykset on.. mitä siellä esimerkiksi on?
Katja Pussila:
No, verosopimusta voi tarkastaa sitä tarkemmin, mutta karkeesti kyse on siitä, että kysymys olisi olisi oikeasti eläkejärjestelmästä eli tällaisesta yleis.. yleisten eläkkeiden hoitamiseen keskittyneestä rahastosta.
MOT:
Minkä takia Suomen valtio haluaa tällä tavalla tukea yhdysvaltalaisia eläkerahastoja?
Katja Pussila:
No, tämä on tosiaan verosopimuksessa sovittu poikkeussäännös ja verosopimusten säätämisestä tai me emme solmi verosopimuksia verohallinnossa, joten tästä on hyvä keskustella sitten valtiovarainministeriön kanssa.

MOT:
Oletteko te törmännyt siihen ilmiöön, että yhdysvaltalaiset eläkerahastot olis käyttänyt vilpillisesti hyväkseen tätä nollan prosentin lähdeveroa?
Katja Pussila:
Me olemme tästäkin ilmiöstä verohallinnossa tietoisia ja seuraamme sitä aktiivisesti.
MOT:
Voiko siitä ilmiöstä sanoa yhtään enempää?
Katja Pussila:
Ei tässä vaiheessa.

Valtiovarainministeriössä on valmistelussa lainmuutos, joka tukkisi ainakin osan osinkoverotuksen porsaanrei’istä. Teollisuus ja pankit vastustavat ministeriön muutosehdotusta.

Keskieurooppalaisessa osingonpesuaineistossa törmää tavan takaa samoihin suuriin pankkeihin. Barclays, Commerzbank, Deutsche Bank, Goldman Sachs, Merrill Lynch, ja niin edelleen.
Saadakseen kokonaiskuvan jättipankkien pyörittämistä skandaaleista MOT kävi läpi tuhansia viranomaispäätöksiä kymmeneltä vuodelta.
Tulos: jo ennen osingonpesusta mahdollisesti tulevia rangaistuksia jättipankkeja on sakotettu jo yli kahdensadan miljardin dollarin eli noin 180 miljardin euron edestä. Suurimmat yksittäiset sakot ovat nousseet yli kymmeneen miljardiin dollariin.

Timo Rothovius, professori, Vaasan yliopisto
Joo, on tää aika hurjaa luettavaa näin, kun yhtäkkiä kattoo, niin hirveen isoja summia, tuttuja nimiä, tuttuja pankkeja täällä paljon. Kyllä oon ollut tietoinen aikasemminkin että näitä sakkoja tulee paljon mutta kyl tää on mullekin vähän yllätys että näitä näin paljon on, näit on – täs on nyt useemmalta vuodelta mut kumminkin et joka vuosi on hirvee määrä sakkoja ja osa on tosi isojakin. Et kyl tää vähän yllättää.

Timo Rothovius:
No, nää on kaikki tämmösiä tuttuja isoja pankkeja, että varmaan kaikille tuttuja, nimet on et heti tietää mikä tää pankki on, vois kuvitella et nää on nimenomaan niitä pankkeja jotka varjelee omaa mainettaan kaikkein tarkimmin, mutta ilmeisesti näin sitten ei välttämättä ole.

Sascha Steffen:
This is quite an impressive, number, not only in terms of number of individual issues but also individual amounts of penalties.

Sascha Steffen:
. . . something like this has been on the news on a daily or weekly basis, particularly when we came out of the crisis, the first one or in Europe basically the second one, but also this is much more detailed relative to what we know already.

Hubertus Väth:
Well, it brings to my mind, you know I know the topic where you have massive fines. You have most of the fines by US authorities, mainly Department of Justice first of all. And some of them have been outstanding. We talk about several billions. You know my take is, it’ been also part of the game on who has he power in this industry.

Suurin osa pankkisakoista on tullut maksuun Yhdysvalloissa – vaikka suuri osa sakotetuista pankeista on eurooppalaisia.

Timo Rothovius:
. . . tää henkilökunta, joka näissä kaikkein suurimmissa pankeissa on, niin ne on se älykkäin porukka on nimenomaan näissä pankeissa eikä siellä valvojapuolella, ni totta kai nää on pikkasen askeleen edellä valvojaa, et se valvoja tulee koko ajan pikkasen perässä, sen takia se on jatkuva prosessi, että koko ajan joudutaan valvontaa kehittämään eteenpäin jotta se pysyis edes perässä.

MOT:
Milloin me siirryimme aikaan, jossa parikymmentä suurinta globaalia pankkia saa tehdä ihan mitä lystää?
Erkki Liikanen, pääjohtaja 2004–2018, Suomen Pankki:
Ei milloinkaan. Tämä kertoo juuri siitä, että me tarvitaan sääntelyä.
Elettiin sellaista aikaa, jossa ajateltiin, että markkinat säätelee itseään, ei tarvita viranomaisia, ei
tarvita valtioita. Viimeinen kriisi osoitti sen, että me tarvitaan säätely, joka suojaa kuluttajia, suojaa
yhteiskuntaa, yhteistä etua, mutta pankkien pitää tietysti kilpailla siinä rinnalla, jotta ne voi toimia
tehokkaasti, edullisesti. Me tarvitaan sekä säätelyä että me tarvitaan markkinoita.

Erkki Liikasen johtama EU-työryhmä yritti muutama vuosi sitten saada pankkien riskinottoa kuriin.

Erkki Liikanen:
Euroopassa on sikäli menty eteenpäin, että nyt on kaikki osaaminen pantu yhteen, Euroopan keskuspankin yhteydessä toimivaan sääntelijään, valvontaelimeen . . . Kyllä tämä oikeaan suuntaan menee, mutta aina, jos ajatellaan, että nyt kaikki on kunnossa ja kaikki on hyvin, niin silloin todennäköisesti ollaan uuden kriisin kynnyksellä. Pitää olla varovainen, valpas.

MOT:
The Swiss and German financial industry have traditionally had a very good reputation. Is there anything left of this reputation after these past 10 years?
Sascha Steffen:
… a good question, I think there is always is the, it involves always some banks, some large banks
. . . I think banks are in the process of working on that, but also you have to see that also this does not affect the industry as a whole necessarily, even it’s only within these banks, these are a specific group of people, but even within the largest banks there’s lots of people who did not participate in these kinds of businesses and they are basically now sort of taking the blame for everything that has happened on a corporate wide level.

MOT:
You know many bankers.
Hubertus Väth:
I do.
MOT:
Are they different people from the rest of us?
Hubertus Väth:
In a way, yes. Well first of all I don’t think they’re better, I don’t think they're worse. I don’t think they’re smarter, I don’t think they’re dumber. But what makes them different is, you know finance is a very abstract subject. It is, you deal with a very abstract matter. You know when you’re a butcher you make meat and sausage, when you’re a baker you make bread and rolls. You have tangible products. This is a very intangible product, very abstract. And from my point of view, this makes it easier to sometimes lose perspective of what you’re doing, how this impact the rest of the world, the rest of the people.

Saksassa luettiin ensimmäiset syytteet osingonpesusta toukokuussa. Lähikuukausina syytteitä odotetaan kiihtyvään tahtiin, kun veropetoksista epäillyt henkilöt ovat yksi toisensa jälkeen päätyneet kertomaan tietonsa asiasta viranomaisille.
Epäiltyjä yksityishenkilöitä ja pankkeja on vyyhdessä niin paljon, että kaikkien saaminen oikeuden eteen voi olla käytännössä liian työlästä. Jälleen kerran voikin toteutua tuttu kuvio. Pankit suostuvat maksamaan sakkoja ja jatkavat sitten liiketoimiaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Sisäpiiriläinen:
Syyttäjä kysyi, miksi. Ahneus syö mielen. Se on minun ainut selitykseni.