Kapellimestari Mario Venzago on tullut kuuluisaksi romanttisten sinfonioiden kokonaislevytyksistä, joilla hän hyödyntää tavallista pienempien orkesterien kuulautta ja ilmeikkyyttä. Tapiola Sinfoniettan kanssa Venzago on työstänyt Brahmsin sinfonioita vuodesta 2015, ja nyt Sony on koonnut työn tulokset tuplalevyksi, joka esittelee sekä espoolaisorkesterin että Brahmsin oikein mukavassa valossa.
Venzagon tulkintojen keskeisiä piirteitä ovat jousiston tarkasti annosteltu vibrato sekä puupuhallinsävyjen painotus. Tapiola Sinfonietta sopii tähän kuin nenä päähän: sen puupuhallinsektio soittaa puhtaasti ja kauniisti, ja jouset ovat tottuneet pitämään väristyksen kurissa. Ja toden totta, espoolaisten Brahms asettuu linjaan Venzagon aiempien menestysten kanssa. Filharmonisen, samettisen jousimassan tilalla kuullaan elävää, kamarimusiikillista jousistoa, tarvittaessa jopa hieman karheutta, ja möhötautisten vaskien tilalla kuullaan teräviä täsmäiskuja. Kaiken päällä soivat puhtaat ja herkät puupuhaltimet.
Filharmonisen, ison orkesterisoinnin mukana toki menetetään pehmeyttä ja elastisuutta, ehkä kiihkeyttäkin. Esimerkiksi kolmossinfonian kuuluisan Poco allegretton melankolia ei pienellä jousistolla upota kovinkaan syvälle, ykkösviulujen korkeimmissa ylädiviseissä on välillä pistävää sävyä, ja joskus Brahmsin moniselitteiset rytmit eivät hengitä täysin vapautuneesti. Mutta kyse on taiteellisesta näkemyksestä - Venzagon mukaan Brahmsin sinfoniat ovat kaikkine henkilökohtaisine viittauksineenkin ujoa tunnemusiikkia, joka hyötyy herkkyydestä ja pidättyväisyydestä.
Tämä näkemys toteutuu - vaikkakaan ei äänityksessä, jonka neutraalin etäiseen perussointiin ilmaantuu fortissimoissa liikaa yläkeskialueen muhjua. Levypaketin kauneuspilkku löytyy neljännen sinfonian finaalista; tarkat kollegat BBC Music Magazinessa huomasivat, että musiikista puuttuu editointivirheen seurauksena yksi tahti. Kuuntelemalla en sitä itse huomannut, piti oikein kaivaa partituuri esiin.
Sinfonioiden höysteenä kuultavat serenadit ovat viihteellisempää, tanssillisempaa musiikkia, ja istuvat wieniläisklassiselle orkesterille luontevammin. Mutta niiden tulkinnoissa ei ole samaa toisinajattelun riemua kuin sinfonioissa.
Johannes Brahms: Sinfoniat nro 1-4; Serenadit nro 1 D-duuri ja 2 A-duuri. - Tapiola Sinfonietta/Mario Venzago (Sony Classical, 19075853112)
Kuuntele Uudet levyt 23.10.2018, toimittajana Kare Eskola.