Hyppää pääsisältöön

Kuulas napakkuus Tapiola Sinfoniettan Brahms-valttina

Kapellimestari Mario Venzago on tullut kuuluisaksi romanttisten sinfonioiden kokonaislevytyksistä, joilla hän hyödyntää tavallista pienempien orkesterien kuulautta ja ilmeikkyyttä. Tapiola Sinfoniettan kanssa Venzago on työstänyt Brahmsin sinfonioita vuodesta 2015, ja nyt Sony on koonnut työn tulokset tuplalevyksi, joka esittelee sekä espoolaisorkesterin että Brahmsin oikein mukavassa valossa.

Mario Venzago / Brahms
Mario Venzago / Brahms Uudet levyt

Venzagon tulkintojen keskeisiä piirteitä ovat jousiston tarkasti annosteltu vibrato sekä puupuhallinsävyjen painotus. Tapiola Sinfonietta sopii tähän kuin nenä päähän: sen puupuhallinsektio soittaa puhtaasti ja kauniisti, ja jouset ovat tottuneet pitämään väristyksen kurissa. Ja toden totta, espoolaisten Brahms asettuu linjaan Venzagon aiempien menestysten kanssa. Filharmonisen, samettisen jousimassan tilalla kuullaan elävää, kamarimusiikillista jousistoa, tarvittaessa jopa hieman karheutta, ja möhötautisten vaskien tilalla kuullaan teräviä täsmäiskuja. Kaiken päällä soivat puhtaat ja herkät puupuhaltimet.

Filharmonisen, ison orkesterisoinnin mukana toki menetetään pehmeyttä ja elastisuutta, ehkä kiihkeyttäkin. Esimerkiksi kolmossinfonian kuuluisan Poco allegretton melankolia ei pienellä jousistolla upota kovinkaan syvälle, ykkösviulujen korkeimmissa ylädiviseissä on välillä pistävää sävyä, ja joskus Brahmsin moniselitteiset rytmit eivät hengitä täysin vapautuneesti. Mutta kyse on taiteellisesta näkemyksestä - Venzagon mukaan Brahmsin sinfoniat ovat kaikkine henkilökohtaisine viittauksineenkin ujoa tunnemusiikkia, joka hyötyy herkkyydestä ja pidättyväisyydestä.

Tämä näkemys toteutuu - vaikkakaan ei äänityksessä, jonka neutraalin etäiseen perussointiin ilmaantuu fortissimoissa liikaa yläkeskialueen muhjua. Levypaketin kauneuspilkku löytyy neljännen sinfonian finaalista; tarkat kollegat BBC Music Magazinessa huomasivat, että musiikista puuttuu editointivirheen seurauksena yksi tahti. Kuuntelemalla en sitä itse huomannut, piti oikein kaivaa partituuri esiin.

Sinfonioiden höysteenä kuultavat serenadit ovat viihteellisempää, tanssillisempaa musiikkia, ja istuvat wieniläisklassiselle orkesterille luontevammin. Mutta niiden tulkinnoissa ei ole samaa toisinajattelun riemua kuin sinfonioissa.

Johannes Brahms: Sinfoniat nro 1-4; Serenadit nro 1 D-duuri ja 2 A-duuri. - Tapiola Sinfonietta/Mario Venzago (Sony Classical, 19075853112)

Kuuntele Uudet levyt 23.10.2018, toimittajana Kare Eskola.

  • Alakotilan takuuraikkautta mandoliinilla

    Levyarvostelu

    Taidemusiikin ja nykykansanmusiikin rajamaa versoo yhä runsaammin mielenkiintoista musiikkia, ja ahkerin puutarhuri siellä on säveltäjä, sovittaja, kosketinsoittaja ja pedagogi Timo Alakotila. Vuonna 2014 hän sävelsi konserton pitkäaikaiselle yhtyekaverilleen, mandoliininsoittaja Petri Hakalalle, ja nyt kun teos on saatu levytettyä, siitä saattaa tulla suomalaisten kamariorkesterien keskuudessa yhtä suosittu kuin Alakotilan Concerto grossosta.

  • Kitaristi Janne Malinen kuljettaa punaista lankaa halki vuosisatojen

    Levyarvostelu

    Uuteen levyyn asti olen pitänyt Janne Malista luovana mutta tolkullisena kitaristina. Nyt hän kuitenkin yhdistää kolme teosta, joilla ei ole mitään yhteistä: Piazzollan kaksoiskonserton kitaralle ja bandoneonille, Weissin luuttukonserton klavikordisäestyksellä sekä niiden välissä Tommi Kärkkäisen konserton sähköisesti käsitellylle silent-kitaralle. Levyn kuunneltuani pidän Janne Malista entistä luovempana mutta edelleen tolkullisena. Rohkeudesta ja ilmaisun pakosta syntyvä punainen lanka tikkaa kokonaisuuden yhteen.

  • Toimiiko kuoro saamelaisuuden tulkkina?

    Levyarvostelu

    Laajan Saamenmaan musiikista ja kulttuurista riittäisi syvää innoitusta myös valtakulttuurin taidemusiikille, etenkin nyt kun kulttuurien kohtaamisesta on siivottu räikeimmät virheet. Pohjoinen huippukuoro Erik Westbergs Vokalensemble on omistanut uuden levynsä saamelaisvaikutteiselle musiikille. Joikun ja kamarikuoroilmaisun yhdistäminen ei ole helppoa, mutta tulos kuulostaa yllättävän luontevalta, innoittuneelta ja saamelaislähtöiseltä.

  • Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri toteuttaa Wiljami Niittykosken vision

    Levyarvostelu

    Kaustisen Salonkylässä asunut, vuonna 1985 kuollut Wiljami Niittykoski oli keskeinen hahmo siinä kehityksessä, jonka tuloksena kaustislainen viulunsoitto on nyt maailmanperintökohde. Salonkylän Sibelius oli kasvanut pelimanniperinteeseen mutta myös alueelle suodattuneeseen taidemusiikkiin, ja sävelsi sielunsa tunnot kappaleiksi, joita Kaustisella yhä soitetaan. Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri on nyt tehnyt tämän kansanomaisen sävelaarteiston pohjalta levyn, joka toteuttaa Niittykosken genrerajatonta musiikkinäkemystä tyylikkäästi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua