Kare Eskola
Yle
Latvialainen viulisti Baiba Skride on kerännyt uudelle levylleen amerikkalaisia konserttoja, ja koska Bernstein, Korngold ja Rozsa eivät mahdu yhdelle levylle, siitä tuli tupla. Kaikkihan tietävät, että kansainvälinen tähtiviulisti vetelee näitä 1900-luvun mehevimpiä show-konserttoja isolla äänellä, virheettömällä tekniikalla ja imevillä linjoilla, joten huomio kiinnittyy Santtu-Matias Rouvaliin, joka levyllä johtaa Tampereen ja Göteborgin orkestereita.
Paras ja pahin mitä Baiba Skriden soitosta voi sanoa, on että se vastaa tarkasti nykyaikaisen viulusolistin kansainvälistä ihannetta. Bernsteinin Serenadia Skride muotoilee sävykkäästi ja elegantisti, vähemmän turpeasti kuin vaikkapa Anne-Sophie Mutter. Korngoldissa ja Rozsassa Skride tavoittaa tiiviillä vibratolla, suurella soinnilla ja pitkillä linjoilla saman solistisen särmän kuin Hilary Hahn.
Mutta kuinka pärjää Santtu-Matias Rouvali, levyn kahden orkesterin nuori ylikapellimestari? Hän pärjää hienosti. Ensinnäkin hän on lakannut laulamasta musiikin mukana, tai se on saatu levytyksestä muuten piiloon, mikä on hyvä - Glenn Gouldin lied-esityksissä on kyllin. Ja toisekseen Rouvali on saanut tartutettua elastisen napakan lyömäsoittajasvenginsä molempiin orkestereihin, samoin herkän väriaistinsa - ja tämän ohjelmiston parissa ne tulevat tarpeeseen.
Bernsteinissa Rouvali innostaa göteborgilaiset rohkeaan, tarkkaan ja tanssilliseen soittoon, ja Korngoldissa hän houkuttelee kuuluville elokuvamusiikillista muhevuutta. Korngoldin finaalin alkurytmeissä on pientä klappia, mutta se taitaa mennä solistin pizzicato-räpistelyn piikkiin.
Tamperelaisten kanssa Rouvali on työstänyt Rozsan konserton ääriosat tehokkaiksi ja iskeviksi. Hitaan osan sointikentät ovat täyteläisiä ja puut soivat puhtaasti. Rouvalin soolo koittaa Bernsteinin West Side storyn sinfonisissa tansseissa. Niiden napakka ja tiivis svengi päihittää jopa parhaat yhdysvaltalaisorkesterit. Rouvalin johdolla muusikot kai tuntevat olonsa niin turvalliseksi, että uskaltavat tarvittaessa heittäytyä iskulle tasan tarkasti, ja toisaalta muusikot tietävät, että svengi pysyy ylikapellimestarin hyppysissä, vaikka itse ottaisi asiaan kuuluvaa vapautta.
Göteborgin ja Tampereen orkesterien vertailua hankaloittaa äänitysten erilaisuus. Göteborgin äänitys on kaikuisa mutta intensiivinen, ja jotkut soolot hyppäävät nenälle. Tampere-talosta on taltioitu tasapainoisempi mutta verhoutuneempi sointi, joka ei palvele solistia. Äänitysten välistä löytyisi hyvä kompromissi, mutta kelpaa sekin, että ne on eroteltu kahdelle levylle.
"American Concertos". Leonard Bernstein: Serenade "Symposium"; West Side stroy, sinfonisia tansseja musikaalista. Viulukonsertto D-duuri. Miklos Rozsa: Viulukonsertto. - Baiba Skride, viulu, ja Göreborgin SO ja Tampere Filharmonia/Santtu-Matias Rouvali. (Orfeo, C 932182 A)
Kuuntele Uudet levyt 23.10.2018, toimittajana Kare Eskola.
