Hyppää pääsisältöön

Topelius-juhlintaa ja Goldbergejä Norjasta

Kaukana napapiirin tuolla puolen, Jäämeren rannalla, on pohjolan Pariisi, Tromssa, ja siellä pätevä ja mukava Arktinen filharmoninen kamariorkesteri. Uudella levyllään orkesteri pätevyyden todisteeksi vetäisee Bachin virtuoosiset Goldberg-muunnelmat, ja mukavuuden todisteeksi Henning Kraggerudin Topelius-muunnelmat, joilla juhlistetaan Topeliuksen 200-vuotisjuhlavuotta.

Topelius Variations / Goldberg Variations
Topelius Variations / Goldberg Variations Uudet levyt

Bachin Goldberg-muunnelmat ovat paitsi huikeaa sisällön ja muodon leikkiä myös pirullista kosketinsoitinmusiikkia, joka ei tuosta vain taivu jousille. Orkesterin konserttimestari Henning Kraggerud ja sellisti Bernt Simen Lund ovat kuitenkin tehneet Goldbergeistä uuden jousiorkesterisovituksen, joka on parempi kuin Dmitri Sitkovetskyn ongelmallinen, aiempi sovitus. Kraggerud ja Lund ratkaisevat tekstuurin ja tekniikan ongelmia soolosoittajien ja koko orkesterin monipuolisella vuorottelulla, ja lisäävät musiikkiin syvyyttä ja sävyjä esimerkiksi pizzicatoilla ja bassotuplauksilla.

Välillä sovitus pelkistää liikaa eikä tunnu luottavan orkesterin yhteissointiin. Esimerkiksi kuuluisa hidas muunnelma numero 25, Musta helmi, jää tromssalaisten soittamana jopa ohuemmaksi kuin cembalolla; kuulijaa voisi kelluttaa isolla, pehmeällä jousisoinnilla syvyyksien yllä, mutta tarjolla on vain pikkunättiä kuviointia.

Syy lienee myös orkesterin soinnissa, joka on etenkin spiccatoissa ja nopeassa yhteissoitossa karhea ja jopa oppilasmainen. Kirkkoakustiikkaa ja miesten suihkua yhdistelevä äänitys siistii hieman karheutta, muttei tuo lisää lämpöä.

Henning Kraggerudin omat Topelius-muunnelmat ovat kiitollisempaa soitettavaa jousiorkesterille, joten varttitunti uustopeliaanista, vapaatonaalista ja sointuisaa musisointia sujuu vapautuneesti. Kraggerud ei ole Skandinavian luovimpia säveltäjiä, ja laimeasti virtaileva mollitunnelma polkee välillä paikallaan. Topeliuksen idealistisen ja kiihkeän puolen kontrasti ei tule kovin väkevästi ilmi, mutta moniselitteinen, sadunomainen loppu virittää oivallisesti juhlavuoden tunnelmaan. Teoksen tilasi kotiseutunsa merkkimiehelle Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri, ja olisi kiinnostava kuulla kappaleesta myös heidän versionsa.

J.S. Bach (sov. Bernt Simen Lund ja Henning Kraggerud): Goldberg-muunnelmat. Henning Kraggerud: Topelius Variations. - Arktinen filharmoninen kamariorkesteri/Henning Kraggerud. (Simax, PSC 1353)

Kuuntele Uudet levyt 23.10.2018, toimittajana Kare Eskola.

  • Gabriellin soolosellomusiikista uutta suuntaa myös Bachiin

    Levyarvostelu

    Kokenut italialainen barokkisellisti Mauro Valli on työstänyt Bachin soolosellosarjoja koko ikänsä, mutta hänen uuden kolmois-CD:nsä tuoreus ei perustu tulkinnalle vaan ohjelmistolle. Valli rinnastaa Domenico Gabriellin oikukkaat eteläeurooppalaiset ricercaret Bachin linjakkaisiin, saksalaisiin soolosellosarjoihin, ja tulos on monestakin syystä enemmän kuin osiensa summa.

  • Kati Raitisen sellossa syvyyttä ja sävyjä

    Levyarvostelu

    Sellisti Kati Raitista ei Suomessa tunneta kovin hyvin, koska hänellä on kiire olla Ruotsin paras sellisti. Raitinen soittaa Tukholman kuninkaallisen oopperan orkesterin soolosellistinä, kerää palkintoja ZilliacusPerssonRaitinen-triossa, levyttää, konsertoi ja heittäytyy välillä moderniin näyttämömusiikkiin. Raitisen uusi soololevy sisältää oudon valikoiman uutta sellomusiikkia, mutta hänen eleettömän koskettava, tummasävyinen soittonsa yhdistää kokonaisuuden vaikuttavaksi.

  • Meta4 löytää ECM-soinnin

    Levyarvostelu

    Johannes Brahmsin myöhäinen klarinettituotanto on pelkkää herkkyyttä ja melankoliaa ilman huippukohtia, ja sopii siksi levy-yhtiö ECM:n harmaasävyiseen katalogiin. Samaa voi sanoa kuulassointisesta klarinetisti Reto Bieristä, mutta kuinka joukkoon sopeutuu suomalainen Meta4-kvartetti, jonka tyylissä painottuu intensiteetti ja romantiikka?

  • Virva Garam ojentaa käyntikortin

    Levyarvostelu

    Garamin musiikkiperheeseen kuuluva Virva Garam opettaa pianonsoittoa Lauttasaaren musiikkiopistossa, kamarimusisoi aktiivisesti viulisti Mervi Myllyojan ja Trio La Ruen kanssa sekä pitää yllä soolouraa. Viimeisintä varten hän on tehnyt vanhan kunnon käyntikorttilevyn eli ulkoisesti pelkistetyn omakustanteen, jonka resitaalimaisen ohjelman ideana on esitellä pianistin yhteyttä teoksiin eikä teosten yhteyttä toisiinsa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua