Hyppää pääsisältöön

Vikingur Olafsson - 2010-luvun pianonero

Huhut suurten levy-yhtiöiden kuolemasta ovat liioiteltuja. Islantilainen pianisti Vikingur Olafsson teki uransa alussa omakustannuslevyjä, mutta neroudella on tapana tulla ilmi, ja Deutsche Grammophon kaappasi hänet talliinsa. Se on hyvä, koska DG:n kautta Olafssonin uusi Bach-levy levittää hyvää ja erittäin ajankohtaista Bach-soittoa laajalle.

Bach / Vikingur Olafsson
Bach / Vikingur Olafsson Uudet levyt

Vikingur Olafsson on stailattu kuulaaksi ja fiksuksi kuin funkistalo, mutta todellisuudessa hänen soittonsa on huomattavan monityylistä ja rikasta, mistä kertoo sekin, että puhtaan Bachin rinnalle hän on mutkattomasti ottanut laajan kattauksen romanttisia transkriptioita. Olafssonin Bachissa kuuluvat joko vuorotellen tai yhtä aikaa Edwin Fischerin tunteellisuus, Rosalyn Tureckin kirkas kontrapunkti, Dinu Lipattin seesteisyys ja tietysti Glenn Gould. Olafssonin musisoinnissa kuulee paljon jälkiä Gouldin kiivaasta keksinnästä, mutta prosessoituna hellempään, vähemmän pakkomielteiseen asuun.

Sovittamatonta Bachia Olafsson soittaa Gouldin hengessä erotellen ja pelkistetysti, joko täynnä energistä riemua tai hiljaisuutta kuunnellen. Teknisesti Olafsson on virheetön ja fraseerauksessaan koherentti, mutta neroutta on se, miten kirkkaasti hän luo kontrasteja, siirtymiä ja yllätyksiä. Täyteläisyyttä levy saa transkriptioista, jotka on ladattu täyteen urkumaisen pitkiä sointeja ja monikerroksisuutta. Niiden tiheätkin tekstuurit Olafsson pystyy pitämään ihmeellisen sointuisina, vailla tasavireisen pianon epämääräistä huminaa, mikä johtunee ensiluokkaisesta sointiaistista, kosketuksesta ja kuuntelemisen taidosta. Busonin versiota koraalipreludista Nun komm der Heiden Heiland en ole ikinä kuullut bassoiltaan niin kirkkaan kantavana ja urkumaisena. Olafssonin oma transkriptio aariasta Widerstehe doch der Sünde kulkee komeasti myöhäisromanttisten pianonerojen jalanjäljissä, ja vaihtelu tummantiheän bassokastikkeen ja kirkkaan kilkutuksen välillä toimii loistavasti.

Levyn ohjelma koostuu kolmestakymmenestä viidestä raidasta, jotka ovat lähes pelkästään yksittäisiä pikkukappaleita. Tämä samoin kuin monia elementtejä yhdistävä tulkinta ovat mahdollisia saada onnistumaan vain, koska Olafsson liikkuu koko musiikin historiassa vapaasti mutta tiedostavasti, eikä edes sorru kikkailuun, vaan ohjautuu alituisesti kohti vilpitöntä, hiljaista melankoliaa. Näiden seikkojen takia uskon, että Vikingur Olafsson on pianisti, joka tulevaisuudessa mainitaan kun muistellaan, millaista pianonsoiton piti olla vuonna 2018. Lisäksi hänen soittonsa sai minut itkemään.

J.S. Bach (transkr. Kempff, Stradal, Busoni, Olofsson, Rahmaninov, Siloti): Kosketinsoitinmusiikkia. - Vikingur Olafsson, piano. (DG, 000289 483 58328)

Kuuntele Uudet levyt 23.10.2018, toimittajana Kare Eskola.

  • Gabriellin soolosellomusiikista uutta suuntaa myös Bachiin

    Levyarvostelu

    Kokenut italialainen barokkisellisti Mauro Valli on työstänyt Bachin soolosellosarjoja koko ikänsä, mutta hänen uuden kolmois-CD:nsä tuoreus ei perustu tulkinnalle vaan ohjelmistolle. Valli rinnastaa Domenico Gabriellin oikukkaat eteläeurooppalaiset ricercaret Bachin linjakkaisiin, saksalaisiin soolosellosarjoihin, ja tulos on monestakin syystä enemmän kuin osiensa summa.

  • Kati Raitisen sellossa syvyyttä ja sävyjä

    Levyarvostelu

    Sellisti Kati Raitista ei Suomessa tunneta kovin hyvin, koska hänellä on kiire olla Ruotsin paras sellisti. Raitinen soittaa Tukholman kuninkaallisen oopperan orkesterin soolosellistinä, kerää palkintoja ZilliacusPerssonRaitinen-triossa, levyttää, konsertoi ja heittäytyy välillä moderniin näyttämömusiikkiin. Raitisen uusi soololevy sisältää oudon valikoiman uutta sellomusiikkia, mutta hänen eleettömän koskettava, tummasävyinen soittonsa yhdistää kokonaisuuden vaikuttavaksi.

  • Meta4 löytää ECM-soinnin

    Levyarvostelu

    Johannes Brahmsin myöhäinen klarinettituotanto on pelkkää herkkyyttä ja melankoliaa ilman huippukohtia, ja sopii siksi levy-yhtiö ECM:n harmaasävyiseen katalogiin. Samaa voi sanoa kuulassointisesta klarinetisti Reto Bieristä, mutta kuinka joukkoon sopeutuu suomalainen Meta4-kvartetti, jonka tyylissä painottuu intensiteetti ja romantiikka?

  • Virva Garam ojentaa käyntikortin

    Levyarvostelu

    Garamin musiikkiperheeseen kuuluva Virva Garam opettaa pianonsoittoa Lauttasaaren musiikkiopistossa, kamarimusisoi aktiivisesti viulisti Mervi Myllyojan ja Trio La Ruen kanssa sekä pitää yllä soolouraa. Viimeisintä varten hän on tehnyt vanhan kunnon käyntikorttilevyn eli ulkoisesti pelkistetyn omakustanteen, jonka resitaalimaisen ohjelman ideana on esitellä pianistin yhteyttä teoksiin eikä teosten yhteyttä toisiinsa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua