Hyppää pääsisältöön

Lintujen talviruokinta – milloin on oikea aika aloittaa?

Käpytikka ruokailee
Siemen-talimakkara on käpytikan talviherkkua. Käpytikka ruokailee Kuva: Yle / Asko Hauta-Aho Käpytikka,Lintujen talviruokinta

Kysyimme tunnetuilta lintuharrastajilta, milloin he aloittavat talviruokintakauden ja millaisella kattauksella.

Tietokirjailija ja toimittaja Lasse J. Laineen mukaan linnut ilmoittavat usein itse, kun lisäravinnolle alkaa olla tarvetta.

– En pidä ongelmana ruokinnan aloittamista vaikka syys-lokakuulla, jos on kylmää. Nytkin tiaiset olivat erään kylmän yön jälkeen jo ruokaa kärkkymässä, joten vein niille murskattuja maapähkinöitä, kertoo Lasse J. Laine.

Yle Radio Suomen Luontoiltaa juontava Pirkka-Pekka Petelius on aktiivinen lintuharrastaja. Hän tapaa aloittaa talviruokinnan ensipakkasilla.

– En tarkoita pelkästään hallaa tai yöpakkasia, vaan päiväpakkasta. Silloin lintujen ravinnontarve lisääntyy ja esimerkiksi liikkuvien ötököiden löytäminen luonnosta hankaloituu.

Talitiainen lumisella oksalla
Talviruokinta kannattaa aloittaa viimeistään ensilumen aikaan. Talitiainen lumisella oksalla Kuva: Yle / Asko Hauta-Aho Lintujen talviruokinta,talitiainen

Ennen pakkasia ei ole pakko aloittaa

Asiantuntijasivustot opastavat, että ruokinta kannattaa aloittaa vasta, kun maanpinta on jäätynyt tai peittynyt lumeen. Luontotoimittaja Juha Laaksosen mielestä asia ei ole ihan niin yksinkertainen.

– Mahtaako tähän edes löytyä yhtä oikeaa vastausta, Laaksonen pohtii.

– Monelle ihmiselle lintulaudan vierailijat ja monipuolinen lajisto voivat olla hyvinkin tärkeä juttu, ja siksi talviruokintaa aloitellaan jo varhain syksyllä. Toisaalta linnut löytävät kyllä syötävää vielä syksylläkin, eli ruokintaa ei ole mitenkään pakko aloittaa ennen pakkasia.

Kaura maistuu keltasirkulle.
Kaura maistuu keltasirkuille. Kaura maistuu keltasirkulle. Kuva: Yle / Asko Hauta-Aho Keltasirkku,Lintujen talviruokinta

Auringonkukansiemenet eivät aina kelpaa

Suomi on pitkä maa, jossa ensilumi sataa pohjoiseen jo syyskuussa. Vastaavasti kevätkylmät jatkuvat siellä pitempään.

– Lapissa ruokitaan lintuja usein toukokuulle ja ihan syystä, muistuttaa Lasse J. Laine.

Juha Laaksonen aloittaa talviruokinnan ensimmäisten pakkasten aikaan pähkinöillä ja kuorettomilla auringonkukansiemenillä. Hän on huomannut, että aina tarjoilu ei lintuja miellytä.

– Välillä auringonkukansiemenet eivät ole kelvanneet, ja olen miettinyt, olisivatko ne olleet jo ostohetkellä jollain lailla pilaantuneita. Linnustokin vaihtelee paikkakunnittain, jolloin kaupunkioloissa vaikkapa kauran menekki on pientä. Maaseudulla sen sijaan keltasirkut tulevat mielellään syömään sitä.

Pirkka-Pekka Petelius muistuttaa, että linnut tarvitsevat monipuolista ravintoa.

– Etupäässä ruokin lintuja pähkinöillä, auringonkukansiemenillä, rasvalla, kauralla ja hirssillä. Näillä jatkan läpi talven pieniä variaatioita ja painotuksia tehden.

Sinitiainen ja pikkuvarpunen ruokailevat
Sinitiaiset ja pikkuvarpuset tankkaavat talviruokintapaikalla itseään kylläisiksi. Sinitiainen ja pikkuvarpunen ruokailevat Kuva: Yle / Asko Hauta-Aho Lintujen talviruokinta,Sinitiainen,Pikkuvarpunen

Taliklöntti on perinteinen herkku

Pohjois-Suomessa saattaa paukkupakkasia olla jo alkutalvesta. Lintujenystävien on silloin hyvä muistaa tarkistaa, että ruokaa on tarpeeksi tarjolla.

– Kovilla pakkasilla ruokin lintuja jopa useamman kerran päivässä. Perinteinen herkku on myös hyväksi havaittu: puunrunkoon taliklöntti kiinni ja siihen ristikko päälle, niin pienpedot tai naapurin koira eivät vie pakkasherkkua mennessään, vinkkaa Lasse J. Laine.

Joskus isommat linnut pelottavat pienemmät kauemmaksi. Laine muistuttaa, ettei ruokintapaikkoja ei kannata laittaa liian lähelle toisiaan. Linnuille ei saa antaa liian suolaista ruokaa, ja esimerkiksi leipäpalat saattavat jäädä helposti kurkkuun kiinni.

– Murskaan maapähkinät pienemmiksi, koska kokonaiset ovat pikkulinnuille liian isoja. Pikkuvarpuset käyvät mielellään nokkimassa talipalloja, keltasirkuille maistuu kuoreton kaura ja rastaat pitävät halkaistuista omenoista sekä päärynöistä. Kovemmilla pakkasilla niille maistuvat myös kokonaiset rusinat, kertoo Laine.

töyhtötiainen ruokailemassa
Töyhtötiainen tulee mielellään pihapiiriin ruokailemaan. töyhtötiainen ruokailemassa Kuva: Yle / Asko Hauta-Aho Töyhtötiainen,Lintujen talviruokinta

Kukin ruokkikoon kukkaronsa mukaan

Monet ruokkivat lintuja talvella yksinkertaisesti siitä syystä, että linnut ovat ilo silmälle. Eikä ruokinta vaadi edes pulleaa lompakkoa, esimerkiksi kaura tai talipallot eivät ole hintavia herkkuja.

– Kukin ruokkikoon kukkaronsa mukaan, kehottaa Lasse J. Laine.

Ja kun ruokinnan on aloittanut, monesta linnusta saa koko talveksi uskollisen kanta-asiakkaan piharavintolaansa.

– Joistakin linnuista on tullut ihan tuttuja, ja ne tulevat syömään lähes kädestä, kertoo Juha Laaksonen.

– Hienointa on saada seurata lintujen käyttäytymistä. Joku on rohkea, joku osoittautuu aremmaksi. Talviruokinnan ansiosta lintuja pääsee helposti seuraamaan ihan lähietäisyydeltä.

Lue lisää:

Tarjoamme pikkulinnuille miljoonilla euroilla ruokaa, mutta niille ei kelpaa mikä tahansa: "Kyllä linnut äänestävät nokallaan"
Kuka lintulaudallani ruokailee - opas talvilintujen tunnistamiseen
Lintujen talviruokinnan voi jo aloittaa – ihan mitä tahansa siivekkäille ei kuitenkaan saa tarjota

  • Katso ja ällisty! – Itämeren syvyyksissä asustelee supersankareita ja fossiileja

    Sarjalla valotetaan syitä vaalia Itämerta.

    Itämeren syvyyksissä elää olentoja, joista moni ei ehkä ole koskaan kuullutkaan. Esimerkiksi kampelalla on supersankaritaitoja. Se osaa naamioitus lähes näkymättömäksi. Kampela vaihtaa väriään sen mukaan, minkä värisellä pohjalla se lötköttää. Juttusarja on tehty yhteistyössä Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteellisen aseman tutkijoiden kanssa. Sarjalla valotetaan upeiden kuvien kautta syitä vaalia Itämerta. Neljäs ja viimeinen osa julkaistaan 24.7.

  • Sinisimpukka on uskomaton vedenpuhdistamo – upeat kuvat vievät sinut Itämeren sinisimpukkariutoille

    Sarjalla valotetaan syitä vaalia Itämerta.

    Sinisimpukka on erittäin herkkä suolaisuuden laskulle, ja ilmastonmuutos on sille vakava uhka. Itämeri muuttuu radikaalisti, jos sinisimpukat häviävät tai taantuvat. Juttusarja on tehty yhteistyössä Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteellisen aseman tutkijoiden kanssa. Sarjalla valotetaan upeiden kuvien kautta syitä vaalia Itämerta. Kolmas osa julkaistaan 22.7.

  • Meriajokas on tärkeä, kaunis ja hyvin herkkä – katso henkeäsalpaavat kuvat Itämerestä

    Sarjalla valotetaan syitä vaalia Itämerta.

    Meriajokas on erityisen herkkä muutokselle. Sen levinneisyys rajoittuu siksi lounaissaaristoon, jossa se kasvaa puhtailla hiekkapohjilla. Laji on erittäin herkkä rehevöitymiselle, ja meriajokkaan elintila on siksi kaventunut huomattavasti. Juttusarja on tehty yhteistyössä Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteellisen aseman tutkijoiden kanssa. Sarjalla valotetaan upeiden kuvien kautta syitä vaalia Itämerta. Toinen osa julkaistaan 20.7.

  • Raakun lemmenloma onnistui – erittäin uhanalainen jokihelmisimpukka lisääntyi laboratoriossa! Paluu kotijokeen on vielä mahdotonta

    Ensimmäiset viljellyt raakun poikaset ovat syntyneet.

    Erittäin uhanalaiset jokihelmisimpukat eli raakut voivat huonosti Suomen joissa ja puroissa. Vuonna 2016 alkoi pelastusoperaatio, jossa raakun toukkia kerätään ja kasvatetaan tutkimuslaitoksessa. Pelastustoimet tuottavat nyt tulosta, sillä ensimmäiset viljellyt poikaset ovat syntyneet! Kotijoessa ne eivät kuitenkaan vielä selviytyisi ilman tukitoimia.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Katso ja ällisty! – Itämeren syvyyksissä asustelee supersankareita ja fossiileja

    Sarjalla valotetaan syitä vaalia Itämerta.

    Itämeren syvyyksissä elää olentoja, joista moni ei ehkä ole koskaan kuullutkaan. Esimerkiksi kampelalla on supersankaritaitoja. Se osaa naamioitus lähes näkymättömäksi. Kampela vaihtaa väriään sen mukaan, minkä värisellä pohjalla se lötköttää. Juttusarja on tehty yhteistyössä Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteellisen aseman tutkijoiden kanssa. Sarjalla valotetaan upeiden kuvien kautta syitä vaalia Itämerta. Neljäs ja viimeinen osa julkaistaan 24.7.

  • Sinisimpukka on uskomaton vedenpuhdistamo – upeat kuvat vievät sinut Itämeren sinisimpukkariutoille

    Sarjalla valotetaan syitä vaalia Itämerta.

    Sinisimpukka on erittäin herkkä suolaisuuden laskulle, ja ilmastonmuutos on sille vakava uhka. Itämeri muuttuu radikaalisti, jos sinisimpukat häviävät tai taantuvat. Juttusarja on tehty yhteistyössä Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteellisen aseman tutkijoiden kanssa. Sarjalla valotetaan upeiden kuvien kautta syitä vaalia Itämerta. Kolmas osa julkaistaan 22.7.

  • Meriajokas on tärkeä, kaunis ja hyvin herkkä – katso henkeäsalpaavat kuvat Itämerestä

    Sarjalla valotetaan syitä vaalia Itämerta.

    Meriajokas on erityisen herkkä muutokselle. Sen levinneisyys rajoittuu siksi lounaissaaristoon, jossa se kasvaa puhtailla hiekkapohjilla. Laji on erittäin herkkä rehevöitymiselle, ja meriajokkaan elintila on siksi kaventunut huomattavasti. Juttusarja on tehty yhteistyössä Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteellisen aseman tutkijoiden kanssa. Sarjalla valotetaan upeiden kuvien kautta syitä vaalia Itämerta. Toinen osa julkaistaan 20.7.