Hyppää pääsisältöön

Sami Koivisto: “Jutut ovat parempia, jos toimittaja mieltää ne osaksi dialogia yleisön kanssa”

Sami Koivisto katsoo kohti ja hymyilee, kuvassa lukee "Yle-tyyppi"
Sami Koivisto katsoo kohti ja hymyilee, kuvassa lukee "Yle-tyyppi" Kuva: Jussi Nahkuri / Yle blogit,vuorovaikutuspäällikkö

Otsikon oivallus ei ole minun – se syttyi eräälle workshoppimme osallistujalle Journalismin päivässä. Lisää dialogiin ja journalismiin liittyviä oivalluksia kirjoituksen lopussa.

Toimittajan työ ja ammatti-identiteetti ovat murroksessa.

Perinteisessä mielessä toimittajan työ on ollut yksisuuntaista: löydä aihe, kerää faktat, haastattele, kirjoita juttu ja julkaise. Tänäkin päivänä formaatti toki toimii ja on tarpeen, mutta yhä useammin käy kuitenkin niin, että toimittajan parhaat jutut syntyvät yhdessä yleisön kanssa.

Yleisövuorovaikutus on yhä harvemmin ainoastaan juttujen jälkihoitoa. Esimerkiksi joukkoistamista tai suoraa vuorovaikutusta hyödyntävät toimittajat löytävät yleisön avulla paitsi faktoja ja koskettavia tarinoita, myös erinomaisia uusia aiheita ja haastateltavia.

Yleisövuorovaikutuksen merkityksestä puhutaan ainakin Ylen toimituksissa nyt enemmän kuin koskaan. Työ on muuttumassa vauhdilla yksisuuntaisesta monimuotoisemmaksi, samalla kun perinteinen tiedon portinvartijuus aukeaa ihmisten kuunteluksi ja hyvän, hyödyllisen keskustelun mahdollistamiseksi.

Yleisön kuuntelemiseen perustuva vuorovaikutus on nöyryyttä, positiivisuutta, pitkäjänteisyyttä ja paksunahkaisuutta vaativa taitolaji. Sillä voidaan vahvistaa yleisön tietoisuutta journalismista sekä kokemuksia vastuullisen journalismin tarpeellisuudesta, merkityksellisyydestä ja luotettavuudesta.

Yleisövuorovaikutuksesta puhutaan Ylen toimituksissa nyt enemmän kuin koskaan.

Toimituksen taitava osallistuminen keskusteluihin hyödyttää sekä yleisöä että toimitusta. Moni toimittaja on sanonut minulle, että mitä enemmän yleisövuorovaikutukseen satsaa, sitä enemmän yleisöltä oppii. Keskusteluun osallistuminen siellä missä yleisö on osoittaa, että toimitus kuuntelee ja arvostaa heitä, joille työtään tekee. Samalla yleisön edustajat saavat niin halutessaan mahdollisuuden kokea itsensä tarpeelliseksi, tärkeäksi osaksi journalistista prosessia.

Tänä päivänä median kannattaa osoittaa, että se seuraa aktiivisesti myös itsestään käytävää keskustelua. Läpinäkyvyyden avulla ihmisiä voidaan sitouttaa vastuullisesti tuotetun journalismin käyttöön.

Media-alalla yleisövuorovaikutuksen ja sen kautta saavutettavan läpinäkyvyyden arvoa aletaan jo vähitellen ymmärtää, mutta muutoksen mittasuhteissa ja sen myötä vuorovaikutuksen käytännöissä on vielä hahmottamista. Keskeisin haaste on perinteinen: miten aika ja resurssit jaetaan parhaiten?

Yleisön kuunteleminen ja vuorovaikutus on voitava integroida toimittajan työaikaan järkevästi, sekä yleisön että toimituksen hyötyjä maksimoiden. Sen lisäksi varsinkin isommissa toimituksissa olisi huolehdittava, että nopeaa vuorovaikutusta hoitavat myös siihen erikoistuneet toimittajat. Esimerkiksi somekohun sattuessa päätä ei välttämättä kannata pistää pensaaseen, mutta joka rasahdukseen ei tarvitse reagoida koko arsenaalilla. Somespesialistit ymmärtävät parhaiten, miten ja millaisiin somekeskusteluihin toimituksesta kannattaa osallistua.

Digitaalisen vuorovaikutuksen suurin haaste ei enää tänä päivänä ole teknologinen vaan se, että miten ihmiset saadaan kohtaamaan kasvokkain. Se, mikä jää somessa kokonaan sanomatta, saattaisi oikeasti merkitä eniten. Kun olemme kasvokkain, hiljaisuuskin voi puhua.

Eräs käytännön tapa, jolla journalistit voivat löytää uusia aiheita, ideoita, näkökulmia, faktoja ja haastateltavia, on dialogi yleisön kanssa. Dialogia voi mainiosti soveltaa myös esimerkiksi verkkokeskusteluihin – tätä on kokeiltu muun muassa Helsingin Sanomissa – mutta parhaimmillaan dialogi on kasvokkain kohtaamisessa.

Erätauko-dialogi – mitä se on?

Helsingin Lasipalatsissa vietettiin 12. lokakuuta Journalismin päivää. Loppuunmyydyssä tapahtumassa 450 toimittajaa ja muuta viestintäalan ammattilaista ja opiskelijaa sukelsi uuden median syövereihin, verkkokerronnan saloihin ja haasteisiin uutisjournalismissa. Hienosti rakennetuissa esityksissä käsiteltiin isoja aiheita, kuten ilmastonmuutosta, totuutta ja media-alan uhkakuvia.

Iltapäivän workshopissa ennakkoon ilmoittautuneet pääsivät maistamaan myös Erätauko-dialogia. Se on Sitran asiantuntijoiden kehittämä metodi, jolla pyritään keskustelukumppaneiden ymmärtämiseen rakentavan, tasavertaisen keskustelun kautta. Workshopin veti Sitran dialogiasiantuntija Janne Kareinen allekirjoittaneen avustuksella. Tilaisuuden alun paneelissa kanssamme dialogin ja journalismin suhdetta pohtivat Helsingin Sanomien datadeskin esimies Juhani Saarinen ja Sitran viestinnän asiantuntija Samuli Laita.

Yksimielisyyteen tai ratkaisuihin Erätauko-dialogissa ei pyritä. Homman jujuna on aidosti tasavertainen kohtaaminen ja sen merkityksen tiedostaminen. Journalismin kannalta katsoen Erätauon pihvi voi esimerkiksi olla yleisölle erityisen merkityksellisten aiheiden löytämisessä ja oleellisten näkökulmien tarkentumisessa.

Tasavertaisella dialogilla voidaan luoda tilaa kokonaan uudelle ajattelulle.

Hieman karrikoiden voi sanoa, että toimittajat ovat usein liian kiireisiä ja päätyvät herkästi dominoimaan keskustelua. Sen sijaan heille olisi luotava mahdollisuus kuunnella rauhassa ja edistää dialogia.

Kun dialogiin kyetään luomaan hyvä, luottamuksellinen ja tasavertainen keskusteluilmapiiri, ymmärrys keskustelun aiheesta syvenee. Kun aiheen ymmärrys syvenee, voi dialogissa syntyä arvokasta, yhteistä tilaa myös ennalta-arvaamattomille oivalluksille ja kokonaan uudelle ajattelulle.

Lasipalatsin workshopin lopuksi keräsimme osallistujien ja fasilitaattoreiden keskeisimmät oivallukset ja kritiikit dialogin mahdollisuuksista journalismissa. “Jutut ovat parempia, jos toimittaja mieltää ne osaksi dialogia yleisön kanssa” oli yksi hienoimmista. Tässä loistavien workshoppaajien (joista muuten kukaan ei kadonnut, vaikka aiheeton palohälytys ajoi meidät kesken kaiken kadulle) oivalluksista muutkin herkullisimmat – olkaa hyvät!

Ammatin sai niin halutessaan liittää oivalluksensa perään.

Oivalluksia dialogista ja journalismista:

  • "Keskustelusta jäi mieleen se, miten toimittajien rutiinit ja tavat rajata juttuja estävät kohtaamasta haastateltavaa. Se, että juttuun ”etsitään” vain tietynlaisia tyyppiä tai kommenttia on ongelmallista dialogin ja haastateltavan ajatusten huomioimisen suhtaan." -viestinnän opiskelija.
  • "Dialogissa pitää päästä kommentoinnista keskusteluun. Se vaatii aitoa läsnäoloa. Lukijan kuuntelu ja sitä kautta tulevien uusien asioiden / näkökulmien löytäminen rikastuttaa." -päätoimittaja.
  • "Dialogi vaatii aitoa kohtaamista, jossa avoimesti yritetään ymmärtää toisen kokemus ja siitä kumpuava näkemys. Samaa mieltä ei tarvitse olla, mutta ymmärtämällä toisen kokemuksia kohtaat hänet ihmisenä, jolloin dialogi on helpompaa." -freelance-toimittaja.
  • "Onnistuneen keskustelun lähtökohta on turvallisuuden tunne. Jos media omalla toiminnallaan ja muiden keskustelijoiden toimintaa ohjaamalla ei onnistu luomaan turvallisuuden tunnetta, useita tärkeitä ääniä jää luultavasti pois." -opiskelija.
  • "Keskustelu ei ole dialogia, se voi olla dialogisen vuorovaikutuksen este. Kulttuurimme on ensisijaisesti keskusteleva, ei dialoginen. Dialogisuus on taiteen sukulainen, taiteessa dialogin lähtökohta on pohjana." -dramaturgi, työnohjaaja.
  • "Dialogi on uudenlainen tapa tuottaa tietoa – keskustelu ja sen moderointi sinänsä ei ole uutta journalisteille. Dialogi vaatii käsityötä, mutta onko se uusi asia journalisteille? Ei välttämättä, kun katsoo journalismin alkua Suomessa, ”käsityöläisammatti”." -tuottaja.
  • "Onko dialogi oikeastaan paluuta aikaisempaan? Halu ottaa asioista selvää, kertoa tarinoita. Pohdin, mistä ihmisten kova kuulluksi tulemisen tarve kumpuaa? Miksi niin monella on kokemus, ettei tule kuulluksi? Mistä se yhteiskunnassamme kertoo? Mitä palvelumuotoilu voisi tuoda journalismiin?" -järjestölehden päätoimittaja, järjestön viestintäpäällikkö.
  • "Riippuu paljon toimituksen kulttuurista, miten jutun näkökulmamuutokseen, joka syntyy haastattelun aikana, suhtaudutaan. Itse pidän sitä luonnollisena ja arvossa." -päätoimittaja, järjestölehti.
  • "Vapaaseen keskusteluun yleisön kanssa tulisi käyttää enemmän aikaa. Toimitukset voisivat järjestää vaikkapa yleisönkohtaamisteemapäivän, jossa olisi vapaamuotoista keskustelua parin toimittajan kanssa. Varmasti tulisi paljon uusia näkökulmia." -uutistoimittaja maakuntalehdestä.
  • "Tieto dialogista (mitä se on ja miten sitä käydään) auttaa toimittajaa tekemään journalismia, joka auttaa eri tavoin ajattelevia ihmisiä kuuntelemaan toisiaan. Jo toimittajien erilainen asennoituminen muuttaa journalismin tekemisen tapoja." -järjestön hallituksen puheenjohtaja.
  • "Dialogin käyttö journalismissa on hyvä tuoda mukaan jo alan koulutuksessa. Ryhmässä olleiden opiskelijoiden mukaan asenne heillä on jo kohdallaan. Dialogisuuteen antautuminen vaatii (ainakin aluksi) rohkeutta hypätä pois mukavuusalueeltaan. Oppaat auttavat." -ammattikorkeakoulun journalismilehtori ja tiimipäällikkö.
  • "Toimittajan rooli muuttuu, kun dialogisuus kasvaa. Kaikkea ei voi ennakoida muutenkaan, mutta toimitusten ja toimittajien pitää olla entistä uskaliaampia sen suhteen, mikä missäkin aiheessa / teemassa on tärkeää: mistä juttu syntyy, ja miksi se on syytä kertoa." -toimittaja.
  • "Dialogin hyötyjen kirkastaminen esimiehille on tärkeää, sillä laadukas keskustelu vaatii valmistelulta usein aikaa ja rahaa. Miten hyötyjä toimitukselle tunnistetaan ja mitataan?" -fasilitaattori.
  • "Osallistu ilman omaa ennalta määritettyä lopputulosta. Kuuntele muita. He antavat arvokkaita kultamunia. Et ole aina oikeassa tai tiedä enemmän kuin muut. Viisaus syntyy vuorovaikutuksessa."
  • "Tämä tuo toivoa. Hienoa, että jotain tällaista humaania hyvää kehitetään. Aion napata tämän malliksi myös asukastyönjohtoon, koska tämä on varmasti oiva työkalu erilaisten asukkaiden kohtauttamiseen." -free-toimittaja.
  • "Tulevaisuuden dialogi vaatii toimintakulttuurin muutosta (mm. resurssien kohdentaminen, päivittäisen työn mallit) toimituksessa. Toimittajat ”joutuvat” jälleen kerran määrittelemään uudelleen suhteensa yleisöön ja oman roolinsa. Miten toimittaja tukee sitä, että ihmiset uskaltavat osallistua dialogiin?" -aikakauslehden vastaava tuottaja.
  • "Ensimmäinen reaktio oli ahaa-elämys: missä lähiajan työtilanteessa voisin dialogia hyödyntää! Sitten kuuluikin jo sana resurssit. Päätin unohtaa sen ja ajaa idean läpi. Eihän dialogia tarvitse joka juttuun käyttää. Saankohan ajatukseni läpi? Jännää." -paikallislehden toimittaja, toimitussihteeri.
  • "Lukija ei olekaan uhka vaan mahdollisuus. Kannattaa kuunnella." -aikakauslehden toimittaja.

Sami Koivisto
yleisövuorovaikutuksen päällikkö, #yletyyppi
Yle

Näin tavoitat Yle-tyypin:

Tämä on Yle-tyypin blogi, jonka yhteydessä keskustellaan avoimesti Ylestä, journalismista ja siitä, mistä te haluatte, hyvät lukijat, kuulijat ja katsojat.

Somessa pääset seuraani esimerkiksi Twitter-tilillä @samipkoivisto ja tunnisteella #yletyyppi.
Sähköpostitse tavoitat minut osoitteella sami.koivisto@yle.fi.
Kirjeen voit lähettää osoitteeseen Sami Koivisto, PL 3, 00024 Yleisradio.

Kommentointi sulkeutuu 24.11.
Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua