Hyppää pääsisältöön

Tarina on kerrottu, mysteeri jää eloon - millainen on kuuluisa tuntematon?

Kirjailijat Kari Hotakainen, Anna Kortelainen, Elina Hirvonen ja Antti Tuuri
Kirjailijat Kari Hotakainen, Anna Kortelainen, Elina Hirvonen ja Antti Tuuri Kirjailijat Kari Hotakainen, Anna Kortelainen, Elina Hirvonen ja Antti Tuuri Kuva: Laura Malmivaara, Marek Sabokal, Carl Bergman ja Jouni Harala Kari Hotakainen,Antti Tuuri,Elina Hirvonen,Anna Kortelainen,kirjat,kirjailijat

Kirjailijan työ ei pääty, kun kirja on kansissa. Kirjamessuilla yksinäinen puurtaja muuttuu julkiseksi eläimeksi. Hän voi joutua hetkeksi samaan asemaan kuin ne, joista hän on kirjoittanut. Ymmärtääkö Kari Hotakainen kirjamessuilla, miltä Kimi Räikkösestä tuntuu?

Vuoden myydyin kotimainen kirja on nimeltään Tuntematon Kimi Räikkönen. Se kertoo epätodennäköisen tarinan suomalaispojasta, josta tuli vähäpuheinen ja menestyksekäs formulakuski. Niin kuin Kari Hotakainen johdannossa kirjoittaa, kolmivuotiaana Kimi istui crossipyörän selkään, 36 vuotta myöhemmin hän omistaa motocross-tallin. “Ympyrä on sulkeutunut, pärinä jatkuu.” Tarina on kerrottu, mysteeri jää eloon. Mikä tässä kaverissa kiinnostaa enemmän kuin muissa?

Tuntematon kiihottaa uteliaisuutta tai herättää torjuntaa. Väitän, että ihminen tekee alitajuisesti jaon kahdenlaisen tuntemattoman välillä. On olemassa sellaisia tuntemattomia, joista ei haluta tietää lisää. He ovat tuntemattomia tuntemattomia. Heissä voi piillä uhka. He ehkä haluavat jotain, mitä meillä on. He haluavat muuttaa meidän elämäntapaamme, mikä ei juuri nyt sovi. He haluavat menestyä meidän kustannuksellamme.

He edustavat tuntematonta, jonka ymmärrämme ja johon samastumme

Sitten on tuntemattomia, joista haluamme tietää lisää, vaikka jo aika paljon tiedämmekin. He ovat kuuluisia tuntemattomia. He ovat meidän omia tuntemattomiamme, he ovat kulttuurista pääomaa, menestystarinoita. He edustavat tuntematonta, jonka ymmärrämme ja johon samastumme. Mitä enemmän heistä kirjoitetaan, sitä arvokkaammaksi muuttuu se, mitä emme koskaan saa heistä tietää.

Tuntematonta voi ymmärtää, jos hänessä avautuu kuilu myöhemmän menestyksen ja loiston ja varhaisen niukkuuden tai kärsimyksen välillä. Tarinassa näkyy menestyksen epätodennäköisyys, josta piittaamatta henkilö on kohtalon, onnen, sattuman, periksiantamattomuuden, työn tai petoksen avulla noussut tuntemattomuudesta esikuvaksi.

Kun suuri lauluntekijä kuolee, voidaan aistia liikahdus ajassa, tietyn aikakauden loppu

Populaarimusiikin tähdet ovat luontevia kuuluisuuden ja palvontamenojen kohteita. Kun suuri lauluntekijä kuolee, voidaan aistia liikahdus ajassa, tietyn aikakauden loppu. “Bowie liikkui nopeasti hahmosta ja paikasta toiseen./…./hän vaihtoi näkökulmaa ja kohdetta alituiseen. Ehkä on sopivaa, että hänen hautapaikkansakin on salainen”, kirjoittaa Jukka Koskelainen kirjassaan Sanoja mustan tähden alla. Nimi on viittaus David Bowien (1947-2016) viimeiseen albumiin ja sen nimiraitaan Blackstar, jossa identiteettikameleontti Bowie lauloi “Something happened on the day he died/spirit rose a metre and stepped aside/somebody else took his place, and bravely cried”. Osa Bowiesta, kuuluisasta ihmisestä, pysyi alati tuntemattomana. Kun uskoimme ymmärtäneemme yhden roolin olemuksen, hän oli jo toisaalla. Se, mitä emme Bowiesta ymmärtäneet, oli myös se, josta me olimme hänessä kiinnostuneita.

Koskelainen kirjoittaa myös Leonard Cohenista (1934-2016), liettuanjuutalaisen suvun kanadalaisesta vesasta, ja eräästä hänen kuuluisimmasta lauluistaan, vuonna 1967 levytetystä Suzannesta. “Laulussa kiehtoo sen vaivaton ilmaus - vihdoin sen kirjoittaja saavutti Lorcaan verrattavan ilmaisun! Ja arvoituksellisuus, jopa mystisyys, samalla kun teksti säilyttää konkreettisen tason.” Laulun teksti jättää kokijalle tilaa niin kuin paras runous.

Vaikutelma tahriintui vuonna 1975 Greatest Hits -kokoelman myötä. Levyn kansiteksteissä Cohen kirjoitti: “Kaikki tapahtui juuri niin kuin laulun sanoissa. Suzanne oli tuntemani miehen vaimo, hänen vieraanvaraisuutensa oli moitteetonta.”

Suzanne tuntui palautuvan tiettyyn kohtaamiseen. Se muuttui omaelämäkerralliseksi, tyydytti tirkistelijän tarvetta kurkata yksityiseen maailmaan ja välittää tietoa naistenmiehen valloituksista. Onneksi jotain jäi, esimerkiksi loppurivit, jotka eivät ole kohtaamisen raportointia vaan jotain enemmän: “there are children in the morning/they are leaning out for love/they will lean that way forever/while Suzanne holds the mirror”.

David Bowie, Kimi Räikkönen, Sara Hildén ja Leonard Cohen
David Bowie, Kimi Räikkönen, Sara Hildén ja Leonard Cohen David Bowie, Kimi Räikkönen, Sara Hildén ja Leonard Cohen Kuva: EPA / MAURIZIO GAMBARINI, AOP/Price / XPB Images. Public domain ja EPA/ MARCEL ANTONISSE David Bowie,Kimi Räikkönen,Sara Hildén,Leonard Cohen

Anna Kortelaisen Sara Hildén -elämäkerta Hyvä Sara! on jaettu kolmeen osaan: Tuntematon, Tunnettu ja Onnellinen. Vaatimattomista oloista lempääläisestä torpasta muutti Tampereelle päättäväinen isätön 13-vuotias tyttö, josta tuli liikenainen ja taidemesenaatti. Hildénin kuusikymmenluvulla perustama säätiö on yksi suomalaisten taidekokoelmien kivijaloista. Hildénin saavuttama asema suomalaisessa taidemaailmassa ja hänen eronsa alkoholisoituneesta taiteilijamiehestä Erik Enrothista herättivät 60- ja 70-luvuilla julkisuudessa skitsofreniaa, jonka lähteenä oli lähinnä Hildénin sukupuoli. Anna Kortelainen käy läpi naisen valta-aseman luomia sukupuolittuneita kliseitä mallia ”paha vaimo riistää viatonta taiteilijaa”. Se piirtää samalla muotokuvan mesenaatista, taiteilijoiden tukijasta, tarkkasilmäisestä taiteentuntijasta, yhteyksien luojasta ja pragmaattisesta liikenaisesta. Tämä kuva on paljon suurempi ja vivahteekkaampi kuin se minkä julkisuus hänelle myönsi - ja samalla myös julkisuuskuvaa hämmästyttävämpi.

Jokin ainesosa kohottaa heidät meidän yläpuolellemme ja siinä samalla mekin hieman kohoamme

Kuuluisimpia tuntemattomia ovat ilman muuta kuninkaalliset. Suomessa heitä on niukasti, joten pyrimme tekemään presidenttiemme perheistä sellaisia. He ovat meitä ja siitä pidämme tiukasti kiinni, tuosta portailla istuvasta presidentistä. Samalla jokin heissä on erilaista. Jokin ainesosa kohottaa heidät meidän yläpuolellemme ja siinä samalla mekin hieman kohoamme. Kaikki tämä tapahtuu vaivattomasti, lähes ilman näkyvää toimintaa.

Kaisa Haatasen ja Sanna-Mari Hovin kirja Monarkian muruset käy läpi niitä eurooppalaisia sukuja, joille julkisuus on kohtalo. Nämä ihmiset syntyvät kuuluisuuteen, he syntyvät kuninkaallisiksi. Kun sukujen vaiheita lukee, kateus ei ole ensimmäinen reaktio. Leskikuningatar Mary sanoi Elisabethille tv-sarjassa The Crown: “Olla tekemättä mitään on tässä työssä vaikeinta ja vie kaikki voimat.” Kuninkuuden olemukseen liittyy se, että sen on selitetty ja uskottu olevan peräisin suoraan Jumalalta. Yhä harvempi tällaiseen enää kirjaimellisesti uskoo, palvontamenoja ja asemaa perustellaan toisin. Ytimessä voi olla kaipaus rituaaliin.

Kun me suuressa ihmisjoukossa odotamme vilausta ja sanaa valtiaalta, sankarilta tai mestarilliselta sanankäyttäjältä, tilanteeseen pätee toinen The Crown -sarjan repliikki. Sen lausui vallasta luopunut Edward seuratessaan televisiosta Elisabetin kruunajaisia ja perustellessaan niiden mystiikkaa pakanoille: “Kuka kaipaa läpinäkyvyyttä, kun tarjolla on taianomaisuutta? Kuka kaipaa proosaa, kun tarjolla on runoutta?

“Ei niitä kisoja paperilla ajeta”, sanoo Räikkönen, joka juuri tätä kirjoittaessani karkasi Hotakaisen kirjan sivuilta ja voitti F1-osakilpailun 21. kerran

Kreikkalainen filosofi Plutarkhos (n. 45 - n. 125) tunnetaan parhaiten kreikkalaisten ja roomalaisten elämänvaiheita läpikäyvällä tarinakokoelmalla Kuuluisien miesten elämäkertoja, jossa naisilla ei ole puherooleja. Plutarkhos varoittaa viisaasti jo alussa, ettei kirjoita historiaa vaan elämäkertoja. Tällöin tarkoitus ei olekaan luetella antiikin julkkisten kaikkia tekoja, vaan yhtä hyvin myös heidän sanontojaan ja vitsejään. Kuuluisien miesten elämään liittyvät anekdootit eivät ole jälkimaineeltaan kovin luotettavia, mutta toisaalta Plutarkhos kiisti olevansa historiankirjoittaja.

Kari Hotakainen on Tuntematon Kimi Räikkönen -kirjassa epäilemättä täsmällisempi. Hän kirjoittaa nimittäin aikalaisestamme, yhä vaikuttavasta ja aktiivisesta miehestä. Hotakainen kirjaa Plutarkhoksen lailla myös Räikkösen sanontoja, niin niukkoja kuin ne ovatkin verrattuna siihen mitä Demosthenes ja Aleksanteri Suuri lausuivat.

"Mikään ei ole helpompaa kuin itsepetos. Mitä ihminen toivoo, sen hän myös uskoo todeksi”, sanoi Demosthenes. “Ei niitä kisoja paperilla ajeta”, sanoo Räikkönen, joka juuri tätä kirjoittaessani karkasi Hotakaisen kirjan sivuilta ja voitti F1-osakilpailun 21. kerran.

Tuntemattomuus hänessä on se aukko, minkä hän jättää nälkäisille journalisteille

Kimi Räikkönen olisi vain halunnut ajaa autoa, mutta jäädä tuntemattomaksi. “Nyt se on liian myöhäistä”, Kari Hotakainen kirjoittaa. Tätä epäonnistumista Kimi Räikkönen paikkaa julkisuuteen kohdistuvalla lakonisuudella tai puhumattomuudella. Tuntemattomuus hänessä on se aukko, minkä hän jättää nälkäisille journalisteille siinä kohdassa, minkä muut kuskit täyttävät tarkkaan säädellyllä formulajargonilla. Nyt on kysyttävä: kumpi on mielenkiintoisempaa?

Kirjamessut on paradoksi. Siellä messutaan kirjoista, jotka ovat yksin ja mieluiten hiljaisuudessa nautittavia esineitä. Kirjan lukeminen lohkaisee elämästä tuntikausia, se on meditaation muoto. Kirjan etsijälle fyysinen messuympäristö on yhtaikaa antoisa ja uuvuttava. Kirjoja ja kirjailijoita on paljon, hiljaisuutta ja yksinäisyyttä vähän. Hiljaista lukutuokiota etsivälle se voi tuntua samalta kuin Jeesuksesta, kun hän kaatoi pöytiä temppelissä ja sanoi: “On kirjoitettu: minun huoneeni on oleva rukouksen huone. Mutta te teette siitä rosvojen luolan.” Silti kirjamessuilta voi löytää jopa Tasavallan presidentin istumassa portailla ja lukemassa kirjaa, ihmisten keskellä ja yksin.

Näin se toimii, on yritettävä löytää hälystä olennainen ja tarpeellinen, kenties jopa jotain pyhää, sillä onhan messu-sanan alkuperäinen merkitys liittynyt kirkollisiin juhliin. Jo keskiajalla väkeä tuli niin paljon, että kannatti jumalanpalveluksen lisäksi järjestää myös markkinat. Jumalan puutteessa suurimmat ihmisjoukot kulkevat nyt nimien ja kuuluisuuden perässä. Messut on oiva tapa nähdä ja kuulla ihmisiä, jotka syystä tai toisesta ovat kiinnostavia tai ovat kirjanneet kuuluisien ihmisten toimintaa kirjalliseen muotoon.

Ylen kirjamessulähetykset ovat nähtävissä

Teemalla perjantaina klo 13.30-17.25 ja Areenassa klo 11.30-17.25,
Teemalla lauantaina klo 13.40-16.00 ja Areenassa klo 11.30-17.00.

Haastatteluissa ovat mm. vaiteliaan miehen nopeaan kyytiin astunut Kari Hotakainen, suomalaisuuden ja sivistyksen rakentumisesta Minna Rytisalo ja Juha Hurme ja sivuhenkilöistä ja päähenkilöistä keskustelevat Riikka Pulkkinen ja Saara Turunen. Myös seuraavat kombinaatiot ovat esillä: Anna Kortelainen ja Sara Hildén, Jukka Koskelainen ja David Bowie, Marjo Niemi ja Maggie Nelson, Kaisa Haatanen & Sanna-Mari Hovi ja maailman monarkit, Kirsikka Saari ja Hölmö nuori sydän. Pekka Haaviston, Timo Honkelan ja Hussain Al-Taedin Rauhankone-keskustelua kommentoi Elina Hirvonen.

Lavaohjelmasta nähdään lukuisia Kallion lukiolaisten vetämiä keskusteluja, joissa puhutaan esimerkiksi tasa-arvosta ja identiteetistä, runotytöistä ja punaisista tytöistä ja teiniagstista. Antti Tuuri ja esikoiskirjailija Noora Vallisaari keskustelevat rakkaasta ja rumasta aiheesta, lähiöistä. Messujen kirjailijateemassa kuullaan kirjailijoiden suhteesta vanhoihin teksteihinsä (Juha Itkonen, Tomi Kontio, Taina Haahti) ja mistä kirjailijat jättivät kirjoittamatta (Marjo Heiskanen, Pirjo Hassinen, Jukka Behm).

Kommentit
  • Onko videopelaaminen Suomen seuraava menestystarina?

    Kilpapelaaja harjoittelee kuin kuka tahansa urheilija.

    Ilouutinen viikonlopputurnauksiin kyllästyneille futismammoille ja jääkiekkovarustekassien alle rusentuville lätkäfaijoille: myös videopelien räiskiminen on urheilua, jossa voi edetä ammattilaisuralle asti.

  • Tanssiva karhu etsii vuoden 2019 runoteosta!

    Lähetä runoteoksesi raadin luettavaksi.

    Tanssiva karhu on Ylen oma runouspalkinto. Se jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 1994. Ensimmäinen palkittu teos oli Sirkka Turkan Sielun veli. Runous todella ansaitsee huomiota. Siksi Yle hoitaa kulttuuritehtäväänsä ja nostaa joka vuosi esiin joukon erityisen korkeatasoisia kotimaisia runoteoksia.

  • Avaruusromua: Musiikkia kokemuksista ja muistoista

    Millaista musiikkia syntyy toisen ihmisen muistoista?

    Millaista on elää maailmassa, joka aiheuttaa voimattomuuden tunnetta ja huolta? Millaista on elää vaaran ja uhan keskellä? Millaista musiikkia syntyy toisen ihmisen muistoista? Entä jos nuo muistot ovat surullisia ja traagisia, tai eivät ainakaan yksinomaan aurinkoisia? Juha-Matti Rautiainen sanoo albuminsa olevan kunnianosoitus yksilön persoonan ikuiselle koskemattomuudelle ympäröivän yhteiskunnan vainoista huolimatta. Musiikki on yhteinen ja vapaa tila kaikille tunteille. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri