Julia Thurén
Yle
Kiusallista. Ravintolan viinimenussa ei lue hintoja, enkä todellakaan kehtaa kysyä, mitkä viinit olisivat halvimmasta päästä. Mitä jos täällä ajatellaan, ettei minulla ole varaa? Onhan minulla! Toisaalta, kuinka kallis se kallein pullo voi olla...? Ja miksi, miksi olisi häpeällisyyden huipentuma myöntää, että haluan halpaa viiniä?
Raha hävettää silloin, kun sitä ei ole ja silloin kun sitä on liikaa. Jo siitä puhuminen hävettää monenlaisissa tilanteissa. Silloin, jos palkka on pienempi kuin kaverin, ja varsinkin silloin, kun se on suurempi. Silloin, kun pitäisi tingata intialaisessa basaarista huivi pari rupiaa halvemmaksi - ei suomalainen edes tiedä miten hinnoista neuvotellaan! Miksi rahasta puhuminen on niin kammottavaa? Psykologi, sosiologi ja teologi vastaavat.
– Rahahäpeä on hirveän yleistä. Ajatellaan, että raha on jotenkin likaista ja haisevaa, vähän sellaisia vessajuttuja, sanoo psykologi Elina Reenkola.
Pelkästään rahan nostamista puheenaiheeksi pidetään moukkamaisena. Ajatellaan myös, ettei raha voi liittyä mitenkään rakkauteen tai ystävyyteen. Ikään kuin jo pelkkä rahan mainitseminen tarkoittaisi, että ihminen on ahne ja laskelmoiva.
– Todellisuudessa raha liittyy ihan kaikkeen, asumiseen, elämiseen ja jakamiseen, Reenkola sanoo.
Häpeä ohjaa käytöstämme
Reenkola kuvailee, että häpeä on pelkoa tai tunnetta siitä, että ihminen paljastuu tai paljastaa itsestään jotain intiimiä, joka ei ole ihanteiden mukaista.
Sosiologian dosentti Anu-Hanna Anttila määrittelee häpeän tunnetta samoin.
– Häpeä aktivoituu vuorovaikutustilanteissa, joissa ihminen kokee olevansa muita heikompi tai huonompi tai tehneensä jotain, joka ei ole sallittua, Anttila tiivistää.
Ihmistä voi hävettää yhtä lailla se, että rahaa on liian vähän kuin että rahaa on huomattavasti enemmän kuin jollakin toisella.
Häpeä siis säätelee käytöstämme: häpeän tunne on sosiaalinen rangaistus siitä, että poikkeaa käytökseltään tai olemukseltaan siitä, millaisia ympäröivät ihmiset ovat.
Siksi ihmistä voi hävettää yhtä lailla se, että rahaa on liian vähän kuin että rahaa on huomattavasti enemmän kuin jollakin toisella.
– Jos vaikka saa ison perinnön, niin sitä saatetaan piilotella muilta, jotta ei herätetä huomiota, Reenkola sanoo.
Sen sijaan itse kovalla työllä ansaitusta rahasta voi puhua, muttei siitäkään joka tilanteessa.
Anttila kertoo 1990-alun laman jakamasta kansakunnasta, miten Suomessa ensimmäistä kertaa 1990-luvulla alettiin puhua rehvakkaasti tuloista ja esiteltiin huikeita asuntoja ja autoja. Vastikään EU-jäseneksi liittyneeseen Suomeen syntyi joukko it-miljonäärejä ja samalla kehittyi juppikulttuuri. Ja samaan aikaan tuhannet ihmiset jonottivat ruokapaketteja leipäjonoissa. Tuolloin paheksuttiin julkisuudessa omaisuudellaan rehvastelevia nousukkaita. Ylipäätään suomalaisessa kulttuurissa ei ole ollut tapana leveillä tuloillaan ja rikkaudellaan.
– Suomalaiseen kulttuuriin kuuluvat kolme koota: kurjuus, köyhyys ja kateus. Maan historiallinen kehitys ja kansakunnan mentaalinen perintö ratkaisevat, miten rahasta ja varakkuudesta on totuttu puhumaan, Anttila sanoo.
Riippuuko ihmisarvo palkkaluokasta?
Teologian tohtorikoulutettava Joonas Riikonen sanoo, että häpeä liittyy pohjimmiltaan siihen, kokeeko ihminen tulevansa hyväksytyksi vai torjutuksi. Jokainen janoaa hyväksyntää ja arvostusta.
– Jos ajatellaan, että raha mittaa työn arvoa ja työ taas on osa meidän identiteettiämme niin sitä kautta raha liittyy myös häpeään. Tienaako ihminen tarpeeksi, jotta häntä arvostetaan?
Ihmisen työ ja sen arvostus määrittävät edelleen voimakkaasti ihmisen paikkaa yhteiskunnassa.
Rahalla voi yrittää ostaa statusta ja hyväksyntää muiden silmissä. Riikosen mielestä on kuitenkin ongelmallista, jos ihmisen arvoa mitataan sen perusteella, mitä hän tekee eikä sillä, mitä hän on.
– Jos ihminen kokee saavansa hyväksyntää vain tekojensa kautta, elämästä tulee suorittamista. Jotta saa jatkuvasti hyväksyntää, täytyy koko ajan saavuttaa jotain. Sellainen johtaa stressiin ja uupumukseen.
Tämä ajattelutapa näkyy hänen mielestään hyvin länsimaisessa yhteiskunnassa. Keneltä sitä hyväksyntää sitten haetaan?
– Tunne juontaa juurensa lapsuudesta, sillä kaikki haluavat hyväksyntää vanhemmiltaan. Jos ei ole saanut perushyväksyntää vanhemmiltaan, se voi aikuisiässä oireilla monella tavalla.
Myös Anttila näkee ansiotulojen ja ihmisarvon välisen suhteen. Ihmisen työ ja sen arvostus määrittävät edelleen voimakkaasti ihmisen paikkaa yhteiskunnassa.
– Työmarkkinoilla sovitaan, miten paljon kustakin työtehtävästä ollaan valmiita maksamaan. Ylipäätään enemmän osaamista ja ammattitaitoa vaativista töistä tienaa enemmän. Ammattien hierarkkinen luokittelu koulutus- ja palkkatason perusteella tekee näkyväksi myös sen, mitä ammatteja arvostetaan ja mitä ei. Toisin sanottuna ihmisen koulutus ja ammatti kertovat hänen työmarkkina-arvostaan ja arvostuksestaan. Tästä syystä meillä ei ole ollut tapana puhua siitä, kuinka paljon kukakin tienaa: ei haluta, että kukaan tuntisi oloaan eriarvoiseksi tai vähempiarvoiseksi kuin muut.
Rahapuhe hyödyttää pienituloisia
Eriarvoisuus ei kuitenkaan katoa mihinkään, vaikkei rahasta puhuttaisi. Päinvastoin. Esimerkiksi terveydenhuollon matalasti palkattujen alojen naiset ovat alkaneet pitää vasta viime vuosina puoliaan.
– Ennen on ehkä ajateltu, että nainen on ahne ja aggressiivinen, jos hän pyytää lisää. Rahasta vaikeneminen kääntyy ihmistä itseään vastaan, Elina Reenkola sanoo.
Anttilan mielestä työtehtävien palkkausta koskevien kriteerien pitäisi olla avoimesti nähtävissä. Palkkataulukot, palkkarakennemallit ja niiden avaaminen edistäisivät palkkatasa-arvoa esimerkiksi naisten ja miesten välillä.
Rahasta vaikeneminen johtaa myös siihen, että ihmiset eivät opi käyttämään sitä. Kun tieto ei siirry, ihmisiltä jää mahdollisuuksia käyttämättä. Ajatellaan vaikkapa, että vain rikkailla on mahdollisuus sijoittaa rahojaan tai ei osata tavoitella esimerkiksi omistusasuntoa, vaikka varaa olisi.
Ennen on ehkä ajateltu, että nainen on ahne ja aggressiivinen, jos hän pyytää lisää.
Kierre on valmis, jos ihminen häpeää kyvyttömyyttään käyttää rahaa eikä uskalla pyytää apua.
– Häpeästä voi tulla kahlitseva ja eristävä kokemus. Hävettävät asiat voivat saada ihmisen mielessä liialliset mittasuhteet ja vääristää ajatukset rahaan liittyvissä kysymyksissä, Joonas Riikonen sanoo.
Tästä syystä jokaisella pitäisi olla ainakin yksi ihminen, jonka kanssa puhua raha-asioista häpeämättä ääneen.
Kuuntele myös podcast – Raha ja siitä puhuminen tuovat iloa
Miksi palkan kysyminen tuntuu meistä yhtä henkilökohtaiselta - ja kiusalliselta - kuin painon kysyminen ja millaisia asioita palkkaneuvotteluissa voi pyytää? Näistä ja monista muista palkkaan liittyvistä teemoista juttelee Julia Thurén yhdessä toimitusjohtajasta kirjailijaksi heittäytyneen, sosiologi-ekonomi Anniina Tarasovan kanssa. On lähes varmaa, että jakson kuunneltuasi sinäkin olet tyytyväisempi omaan palkkaasi.
Ylen rahaan keskittyvä podcast Julia Thurén: Melkein kaikki rahasta ruotii tuloja ja menoja, rahan jakamista parisuhteessa ja ystävien kesken, säästämistä ja sijoittamista sekä tarjoaa aiheisiin uusia, kiinnostavia näkökulmia. Tervetuloa kuuntelemaan podcastia ja lukemaan siihen liittyviä verkkojuttuja!
Onko sinua nolottanut rahasta puhuminen? Millaisissa tilanteissa? Kerro kommenttikentässä omat kokemuksesi!
Muokkaukset: 26.10.2018 otsikko vaihdettu
