Hyppää pääsisältöön

Suomalainen kirjailija: Arto Paasilinna – vapauden apostoli Italiassa

Arto Paasilinna
Arto Paasilinna Kuva: Lehtikuva Arto Paasilinna

Arto Paasilinnan kirjoja on käännetty lähes 40 kielelle. Suosio on ollut niin suurta, että eräällä Paasilinnan Pariisin-vierailulla fanit kaatoivat kirjakaupan ison myymälätiskin.

Vuonna 2004 saimme (työryhmä Marika Kecskeméti-Atro Lahtela-J.P. Pulkkinen) tilaisuuden tehdä henkilökuvan Arto Paasilinnasta Ammatti: suomalainen kirjailija -sarjaan. Koska Paasilinna oli suomalaisessa ympäristössä siihen aikaan harvinaisen käännetty kirjailija, oli selvää, ettei hänen merkityksensä ja kirjojensa kaikupohja kirkastu ilman kurkistusta ulkomaille. Tuon vuoden toukokuussa meille avautuikin mahdollisuus seurata Artoa Italian tärkeimpään kirjatapahtumaan, Torinon kansainvälisille kirjamessuille, jotka järjestetään entisessä Fiatin tehtaassa, Lingottossa.

Arto Paasilinnan esiliinana matkalla oli Jorma Kaimio, Arton kustantaja WSOY:llä ja matkakohdetta ajatellen asiaankuuluvasti myös paikallisen kielen hallitseva antiikintutkija ja etruskologi. Niin kuin Kaimio sanoi, kirjailijan ja kustantajan suhde ei välttämättä ole ystävyyssuhde, mutta hänen ja Arton välille ulkomaanmatkat olivat sellaisen rakentaneet.

Mä muistan, että ensimmäisen kerran me oltiin ulkomailla Pariisissa, kertoi Kaimio. Se oli sellainen kerta, jolloin sinun ranskalaiset fanisi kaatoivat kirjakauppavierailulla kokonaisen kirjakaupan ison myymälätiskin.

Ensimmäinen reissu Italiaan oli lähes valtiovierailu. Arto Paasilinna vastaanotti vuonna 1994 Mantovassa Giuseppe Acerbi -palkinnon Jäniksen vuosi -romaanista. Palkinto on vuosien mittaan myönnetty mm. Wole Soyinkalle, Ludmila Ulitskajalle ja Carlos Fuentesille.

Joo, ja suomalaiset toimittajat tulivat mukaan, ja ajattelivat, että tässä viikon verran voi lokosasti viettää Mantovan kauniissa historiallisessa kaupungissa, Paasilinna kertoi. Mitä turhaa, aamusta iltaan joutuivat olemaan meidän mukana.

Kun mä olen Paasilinna, niin sopisihan se nyt linnakin olla.

Muistan etenkin, kun meille myönnettiin Vergilius-mitalit, se oli joku Mantovan erikoismitali, Kaimio jatkoi. Toimittajat olivat nukkumassa vielä hotellissa, ja kiireesti soitettiin, että toimittajat, mitä te laiskottelette siellä, nyt täällä on tärkeä tapahtuma. Sinnehän he joutuivat taas juoksemaan.

Kaimion läsnäolo matkoilla oli tärkeää sikälikin, että Arto ei suostunut puhumaan mitään vierasta kieltä. Silti hänen kanssakäymisensä tuntui Kaimiosta täysin aukottomalta.

Sinähän olet vanha toimittaja, Kaimio sanoi Paasilinnalle. Olet tehnyt ymmärtääkseni tuolla kielitaidolla pitkiä ulkomaanmatkoja, reportaaseja ties mitä ihmeellisimmistä asioista.

Näin on kyllä, Paasilinna myönsi. Olin maailmanympärimatkalla ja olin muun muassa matkaoppaana. Minulla oli kaksi kaveria mukana, toinen osasi yhden sanan vierasta kieltä, se oli beer. Toinen osasi sitten vähän kielitaitoisemmin, I love you, mutta hän ei taas tiennyt, mitä se tarkottaa.

Vaikka sekaannuksia tuli, niin Paasilinnan mukaan olutta ja naisia riitti silläkin kielitaidolla niin että täytyi toppuutella.

Matka Torinoon oli parivaljakon muistikuvien mukaan viides yhteinen Italian-matka. Merkittävä tekijä Paasilinnan Italia-suhteessa oli lähes symbioottinen suhden Hyperborea-kustantamoon, joka on tähän mennessä julkaissut 17 Paasilinna-käännöstä. Iperborea on Emilia Lodigianin vuonna 1987 perustama, pohjoismaiseen kirjallisuuteen erikoistunut kustantamo.

Vierailun yhteydessä kustantaja ja kirjailija intoutuivat spekuloimaan kiinteistövaihdolla. Lodigiani kuuli, että Paasilinnalla oli Suomessa kahdeksan saunaa, joten hän pyysi Paasilinnaa lähettämään yhden niistä Italiaan. Paasilinna vastasi, että se sopii kyllä, jos kustantaja puolestaan lähettää linnansa Suomeen.

Kun mä olen Paasilinna, niin sopisihan se nyt linnakin olla, Arto tiivisti.

Erityisen valaisevaksi kuvausmatka muuttui, kun päästiin analysoimaan Paasilinnan kirjojen vastaanottoa ulkomailla. Kotimaassa kuten myös Ruotsissa ja Saksassa Paasilinna on enemmän humoristi ja pikareskien kirjoittaja. Italiassa hän on filosofi ja vapauden apostoli.

On hämmästyttävää, miten moni lukija tulee lähes palvoen sinua kuuntelemaan, kertoi Kaimio. He kertovat, että sen jälkeen kun he lukivat Jäniksen vuoden ja sen jälkeen muuta tuotantoa, he ovat muuttaneet omaa elämäänsä. He ovat irrottautuneet työn, rahan oravanpyörästä.

Paasilinna myönsi, että Suomessa hän oli renttuillut ihan tarpeeksi. Ulkomailla sellaista ei tarvinnut harjoittaa. Mitä tuli alkoholinkäyttöön, Paasilinnan ja Kaimion matkustussääntö oli tiukka.

Kun viimenen televisiokamera poistuu, sitten on tämä pieni vapaus, Kaimio määritteli.

Me olemme kunnon kansaa, järkevää väkeä, ja sillä siisti.

Nämä ovat niin rankkoja ja kovia nämä matkat, Paasilinna kertoi. Täällähän on melkein minuuttiaikataulu, saattaa olla viikonkin kestävä. Jos täällä rupeaisi viettämään ikään kuin sellaista kirjallista lomaa, niin nämä matkat kannattaisi jättää tekemättä kokonaan.

Paasilinna ei halunnut esiintyä eksoottisena Lapin poikana, joka joikuu ja mölisee kuin eksoottinen pelle. Hän ei ollut sellainen eivätkä sitä ole muutkaan suomalaiset, eivät sen kummempia eksoottisia pellejä kuin ketkään muutkaan.

Me olemme kunnon kansaa, järkevää väkeä, ja sillä siisti, Paasilinna sanoi. Ja minä esiinnyn sen mukaan ulkomailla

Kaikkea ei kuitenkaan ollut syytä jättää piiloon. Kouluvierailulla Arto Paasilinna esitteli ulvovan myllärin ulvahduksensa haltioituneen koululaisjoukon edessä.

Itse kirjamessutapahtumassa Fiatin vanhassa tehdashallissa Paasilinna innostui väittämään täydelle salille, että suomen kielessä on kymmeniä sanoja lumelle. Ehkä jopa sata!

Ooh, niinkö, huokaisi yleisö. Millaisia? kysyi joku.

Lumi, nuoska, nietos, hanki, Arto aloitti.

Seurasi sekunnin blackout, jonka jälkeen kirjailija jatkoi pokkana luetteloa: En, muista, enempää, eiköhän, tämäkin, mene, läpi.

Täydestä meni. Hyvää matkaa, Arto.

Dokumentti Suomalainen kirjailija: Arto Paasilinna esitetään Yle TV1:llä sunnuntaina 28.10.2018 klo 10.00. Elokuva Ulvova mylläri nähdään klo 11.15.

Kommentit