Hyppää pääsisältöön

Kirjailija Anne Leinonen rakastaa outoa ja kummaa

Kirjailija Anne Leinonen syksyisen puun edessä
Kirjailija Anne Leinonen kotipuutarhassaan Ristiinassa. Kirjailija Anne Leinonen syksyisen puun edessä Kuva: Yle/ Lisa Enckell Anne Leinonen,Kuusi kuvaa

Spekulatiivista fiktiota kirjoittava Anne Leinonen ei pelkää yöllä metsässä juoksemista. Hän rakastaa outoja aiheita ja kirjoittaa kummista tapahtumista. Kirjanoitana maailman suurimmassa science fiction tapahtuma Worldconissa esiintynyt Leinonen haluaa omassa arjessaan inspiroida ja tukea aloittelevia kumman-kirjoittajia.

Kirjailija Anne Leinosen lapsuuden kodissa ei ollut kirjahyllyä. Elämä pientilalla oli yksinkertaisesti niin kiireistä, ettei romaanien lukemiseen ollut aikaa. Sanomalehtiä kyllä luettiin talossa ahkerasti.

– Kirjaston kirjojen myötä pääsin tutustumaan kirjallisuuteen. Lainasin hillittömiä määriä kirjoja Nääringin ala-asteen kirjastosta. Kirjasto-autoon syöksyin aina ensimmäisenä saadakseni parhaat kirjat, muistelee Anne Leinonen. Sittemmin Juvan kunnan kirjasto sai hänestä innokkaan lainaajan.

– Kiertäessäni kirjastossa hyllyjen välejä luin kirjojen selkämyksiä. Etsin kirjoja, missä olisi jotakin outoa. Minulla on aina ollut viehtymys mielikuvitustarinoihin, ehkä myös yliluonnolliseen, ja halusin lukea kirjoja joissa tapahtuu kaikkea outoa, kuvailee Anne Leinonen nuoruutensa lukumieltymyksiä.

Metsä ruokki mielikuvitusta

Metsä ja sen salaperäisyys on aina kiehtonut kirjailijaa. Nuoruudessaan hän harrasti kilpasuunnistusta, mutta kilpailuviettiä suurempi inspiraation lähde olivat juuri metsät.

– Metsässä kaikki on lähellä ja läsnä. Siellä keksin tarinoita. Usein suunnistusharjoituksissa, kun olisi pitänyt keskittyä juoksemiseen ja karttaan, minä keksin tarinoita, kertoo antiikin myytteihin jo nuoruudessaan viehättynyt kirjailija.

Metsä ei ole koskaan myöskään pelottanut häntä. Nuoruudessaan Anne Leinonen rakasti juosta syksyllä pimeässä metsässä.

– Taskulamppu mukaan ja menoks. Kyllähän meillä oli kyläoriginelleja, jotka saattoivat tulla vastaan pimeässä. Joskus juttelin heidän kanssa ihan asiallisesti, toisinaan en, sillä olivathan he kyläoriginelleja, naurahtaa Leinonen muistoille.

Suomalaisten luontosuhdetta Leinonen pitää mielenkiintoisena. Maaseudulla asuville luonnossa liikkuminen on arkipäivää, eikä heille kehity metsään liittyviä pelkoja. Kaupunkilaiset, jotka asuvat kerrostaloissa ihmisten ympäröiminä, saattavat pelätä jopa päivällä puistoissa liikkumista.

– Se on sellaista pelon maantiedettä, kuvailee kirjailijamaisteri, joka luki maantieteitä yliopistossa.

Kirjailijan ura aukeni kirjoittamalla mielikuvitustarinoita yhdessä ystävän kanssa

Päätoimiseksi kirjailijaksi Anne Leinonen päätyi kirjoitettuaan kymmenen kirjaa yhdessä ystävänsä kirjailija Eija Lappalaisen kanssa. Kaikki alkoi kun kirjoittajaparivaljakko vuonna 2000 voitti WSOY:n järjestämän kirjoittajakilpailun. Lokkeja rakastava veli oli uudenlainen nuortenromaani. Se kertoo Tuukasta, joka etsii itseään isonveljen tekemän itsemurhan jälkeen.

– Me oltiin kirjoitettu lapsuudesta lähtien yhdessä tarinoita. Toinen kirjoitti ensin ja sitten toinen jatkoi. Sillä tavoin saimme aikaiseksi aika villejä tarinoita. Jos tarina joutui umpikujaan, niin tapoimme kaikki hahmot ja jatkoimme uudella tarinalla, muistelee Anne Leinonen kirjoittamisen alkutaivalta.

Neljä vuotta nuoremman Eija-ystävän kanssa Anne Leinonen ehti harrastaa kummien tarinoiden kirjoittamista ja kaikenlaista muuta kivaa. Eijan veljellä oli jo 1980-luvun ensimmäisiä tietokoneita, jolla hän pelasi nykypäivän nuorillekin tuttuja pelejä. Niiden kautta avautui Annelle myös tieteisseikkailuiden maailma.

Yhteisöllisyyttä luodaan myös yhdessä kirjoittamalla

Ylioppilaaksi kirjoitettuaan meni vuosi ennen kuin Anne Leinonen päätyi opiskelemaan maantiedettä Helsingin yliopistoon. Maantieteen opiskelut ovat myös antaneet polttoainetta kirjoittamiseen.

– Tieteis- ja fantasiakirjallisuudessa minua on aina kiinnostanut yhteiskunnallisuus. Mitä se kertoo ihmisestä ja yhteisöistä, tulevaisuudesta? Minkälaisia mahdollisia uhkakuvia meillä on ja myös miten ne ratkaistaan, Leinonen perustelee.

Hän perusti verkkolehti Usvan vuonna 2005 sillaksi valtavirtakirjallisuuden ja spekulatiivisen fiktion välille. Pari vuotta myöhemmin Anne Leinonen järjesti ensimmäisen Usva-kirjoittajaleirin kotonaan Ristiinassa. Sen jälkeen Usva-leireille on kokoontunut kesäisin neljän päivän ajaksi toistakymmentä kummallisen kirjallisuuden kirjoittaja. Kokoontumisia on sittemmin ollut myös muina vuodenaikoina.

– Kaipasin keinoa verkostoitua ja keskustella kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta toisten tieteis- ja fantasiakirjallisuudesta kiinnostuneiden kanssa, kertoo Anneen, joka itse myös kokkaa suurelle joukolle leirien ajan.

Mielikuvitus on hyvin tärkeä elementti kun kirjoitetaan spekulatiivista fiktiota. Entä miten mielikuvitus pysyy vireänä?

– Mielikuvitusta ruokitaan syömällä ja juomalla hyvin. Myös käymällä ulkona vilkastutetaan mielikuvitusta, sekä lukemalla niin hyvää kuin huonoa kirjallisuutta.

– Liikkuessa pimeässä voi pohtia, että mitä jos näkisin samalla tavalla kuin kissa niin mitä sitten tapahtuisi. Tai sitten miettiä entäpä jos olisit noita, mitä sitten tapahtuisi, Leinonen nauraa. Hän rohkaisee kirjoittajia ajattelemaan oudosti ja kummasti.

  • Keskustele tässä yrityselämästä!

    Yrityselämän ongelmana on lyhytjänteisyys

    Vaivaako yrityksiämme lyhytjänteisyystauti? Kyllä vaivaa, sanovat työelämäprpfessori Lasse Mitronen ja konsultti Timo Raikaslehto. Tauti estää tai vaikeuttaa yritysten uudistumista ja menestymistä kansainvälisessä kilpailussa. Mutta siitä voi parantua. Miten, sen Mitronen ja Raikaslehto - tuoreehkoon tutkimukseensa nojaten - kertovat tässä ohjelmassa.

  • Säveltäjä Kaija Saariaho: "Inspiraatiota täytyy oppia ohjelmoimaan"

    Säveltäjälle ei suositeltu synnyttämistä.

    Säveltäjä Kaija Saariaho on eri elämänvaiheiden myötä oppinut ohjelmoimaan inspiraatiota, sillä säveltäminen on hidasta ja kärsivällisyyttä vaativaa työtä. Se on hänelle elämän tarkoitus, sillä ilman säveltämistä elämä valuu hukkaan.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Keskustele tässä yrityselämästä!

    Yrityselämän ongelmana on lyhytjänteisyys

    Vaivaako yrityksiämme lyhytjänteisyystauti? Kyllä vaivaa, sanovat työelämäprpfessori Lasse Mitronen ja konsultti Timo Raikaslehto. Tauti estää tai vaikeuttaa yritysten uudistumista ja menestymistä kansainvälisessä kilpailussa. Mutta siitä voi parantua. Miten, sen Mitronen ja Raikaslehto - tuoreehkoon tutkimukseensa nojaten - kertovat tässä ohjelmassa.

  • Säveltäjä Kaija Saariaho: "Inspiraatiota täytyy oppia ohjelmoimaan"

    Säveltäjälle ei suositeltu synnyttämistä.

    Säveltäjä Kaija Saariaho on eri elämänvaiheiden myötä oppinut ohjelmoimaan inspiraatiota, sillä säveltäminen on hidasta ja kärsivällisyyttä vaativaa työtä. Se on hänelle elämän tarkoitus, sillä ilman säveltämistä elämä valuu hukkaan.

  • Keskustele täällä talousnäkymistä!

    Syksyn talousnäkymät

    Hyytyykö talouskasvu - ja jos niin käy, mitä siitä seuraa Suomelle? Miltä uuden hallituksen talouspolitiikan päälinjat vaikuttavat? Muun muassa näiden kysymysten äärelle kokoontuu Mikä maksaa? -ohjelman perinteinen ekonomistiraati. Mukana ennustepäällikkö Janne Huovari Pellervosta, ennustepäällikkö Ilkka Kiema Palkansaajista ja uutena jäsenenä Etlan tuore toimitusjohtaja Aki Kangasharju.

  • Filosofi Mikko Lahtinen muokkaa kehoaan antiikin Kreikan ihanteiden mukaan

    Akateeminen kehonrakentaja mietiskelee salilla.

    Tampereen yliopistossa vaikuttava yliopistolehtori ja filosofi Mikko Lahtinen voimailee viisi kertaa viikossa. Kehonrakennusta harrastava filosofi löytää harrastukselleen akateemiset perusteet. Mieli ja keho kuuluivat jo antiikin Kreikassakin yhteen.

  • Taidehistorioitsija Anna Kortelainen: "Ei hylätä enää ketään!"

    Tietokirjailijalle avautui hylkäämisten historia.

    Taidehistorioitsija Anna Kortelainen tutustui väitöskirjaa tehdessään Albert Edelefeltin maalausten malleihin ja heidän tarinoihinsa. Erityisesti Virginien tarina kiehtoi häntä tuoreena äitinä. Myöhemmin hän löysi oman äitinsä suvun tarinasta liittymäkohtia hylkäämisten historiaan.

  • Koripallovalmentaja Henrik Dettmann ei opeta pelaajia, vaan näyttää heille suuntaa

    Henrik Dettmann on valmentanut peräti 40 vuotta koripalloa.

    Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann alkoi saavuttaa menestystä, kun hän hylkäsi perinteisen johtamistavan, johon liittyi huutojohtamista ja käskyttämistä. Täyskäännöksen ansiosta hän ei lähestynyt peliä enää menestyksen kautta, vaan pelaajalähtöisen valmentamisen avulla. Suomenruotsalaisessa perheessä varttunut Henrik Dettmann harrasti nuorena monenlaisia urheilulajeja kuten keihäänheittoa, pihalätkää, jalkapalloa ja koripalloa. Lopulta koripallo vei miehen sydämen.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Riitta Oikawan innostus Japaniin on elämänmittainen matka

    Kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa innostuu Japanista.

    Japanilaisen majatalon pitäjä ja kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa on tutustuttanut suomalaisia jo 50 vuoden ajan japanilaiseen kulttuuriin. Hänestä Japani tarjoaa loputtomasti esteettisiä elämyksiä. Haaveensa japanilaisesta majatalosta Riitta Oikawa toteutti 20 vuotta sitten ostettuaan perinteisen hinokipuusta tehdyn japanilaisen kylpyammeen.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.