“Mulla on kaikki hyvin, en haaveile edes lottovoitosta” – Tommi elää täyttä elämää ylimääräisestä kromosomista huolimatta
Tommi Tyynilä on aktiivinen ja urheilullinen nuori mies, jonka elämää sävyttää yksi ylimääräinen kromosomi.
Kipparintalossa Helsingin Kalasatamassa asuu varsin tyytyväinen nuorimies. Tommi Tyynilä, 26, muutti omaan asuntoonsa kolme vuotta sitten. Kodikas kaksio on uudella asuinalueella, mutta Tommin elämä on sen verran vauhdikasta, ettei kotona ehdi hirveästi olla.
– Kotona lähinnä chillailen, katselen telkkaria, siivoan tai laitan ruokaa, sanoo Tommi.
Vaikka asunto on uusi ja kiiltävä, keittiössä ei selvästikään syödä pelkkiä eineksiä. Kattilat ja patakintaat ovat kovassa käytössä.
– Kiva kun Kalasataman ostoskeskus vihdoin avautui, niin uusista marketeista saa tuoretta kalaa ja lihaa.
Tommilla on Downin syndrooma, jonka vuoksi hänen puheensa ja liikkumisensa on tavallista hitaampaa. Muuten Tommi on terve, urheilullinen nuorimies, joka on onnellisesti kihloissa tyttöystävänsä Siirin kanssa.
Jo kouluaikana alkanut suhde on vakava, mutta ihan vielä pari ei ole valmis muuttamaan yhteen, vaikka Tommi kuvaileekin Siiriä mukavaksi ja ihanaksi ihmiseksi.
– Varmaan odotellaan sinne kolmikymppisiksi, Tommi toteaa hymyillen.
Itsenäistyminen on tärkeä vaihe jokaiselle nuorelle, mutta aivan erityisen tärkeää ja jännittävää se on Down-nuorelle. Miten pärjätä arkisissa askareissa, saako apua jos tarvitsee ja miten selvitä omana itsenä muiden ihmisten joukossa?
Tommin itsenäistyminen on sujunut hyvin.
Ihan suoraan kotoa ei tarvinnut omaan asuntoon muuttaa, sillä ensin oli vuorossa asumisharjoittelu. Siihen kuului mm. aamiaisen valmistusta ja muita keittiöhommia.
Nykyisessä kodissa on apua saatavilla 24/7, mutta Tommi kertoo tarvinneensa sitä lähinnä kynsien ja hiusten leikkuuseen sekä pankkiasioissa.
Kipparintalossa järjestetään myös yhteisiä tapahtumia ja ruokailuja, mutta useimmiten Tommi haluaa syödä yksin. Oma koti merkitsee Tommille sitä samaa, mitä kaikille muillekin: omaa elämää, omaa rauhaa ja mahdollisuutta tehdä mitä haluaa.
Suomen edustajaksi Special Olympics -kisoihin
Tommin koulu meni hyvin, mitä nyt yläasteella vähän vaihtelevammin, hän virnistää. Kenelläpä ei.
Tommin suosikkiaineita olivat kielet, ja sen huomaa, sillä hän käyttää hyvin huoliteltua ja kaunista kieltä. Äidinkielen lisäksi Tommi osaa jonkin verran englannin ja ruotsin sanoja ja jopa hollantia. Kieli tarttui, kun perhe asui vuoden Alankomaissa.
Kielitaidolle onkin tarvetta, sillä Tommi edustaa Suomea ensi vuoden Special Olympics -kisoissa Abu Dhabissa. Siellä Tommi kisaa tenniksessä. Toisena pelaajana matkaan lähtee Toisenlaisista frendeistä tuttu Sanna Sepponen.
Kesällä Tommi kertoi tulevista kisoista muun muassa Porin Suomi Areenalla. Vaikka kesä oli kuuma, se ei häntä haitannut, päinvastoin.
– Helteet olivat hyvää treeniä Abu Dhabia varten, tuumaa Tommi nauraen.
Kisalippu aiheuttaa sen, että muut harrastukset jäävät nyt hetkeksi vähemmälle huomiolle. Ja niitähän riittää.
Tenniksen lisäksi Tommi on pelaa koripalloa ja jalkapalloa, mutta uhraa ne nyt olympialaisille. Lisäksi on kuntosalitreenit sekä musahommia musiikkikoulu Resonaarissa.
Tommilla on kahden kaverinsa kanssa bändi nimeltä Uhrilampaat, ja siinä soitetaan heviä, mitäs muutakaan.
Työ ravintolassa kuuluu elämän tärkeimpiin asioihin
Kaikkein tärkeintä Tommin itsenäiselle elämälle on kuitenkin työ ravintola Aseman Wurstilla Helsingin rautatieasemalla. Työaika on 15 tuntia viikossa ja palkka sama kuin muillakin grillin työntekijöillä.
Tommi tykkää työstään ja työkavereistaan ja on valmis työskentelemään niin paljon kuin mahdollista.
Mä en tuhlaa rahaa kuin vain ruokakauppaan, olen järkevä.
Työtehtäviin kuuluu tällä hetkellä muunmuassa erilaisten leipien valmistusta sekä asiakaspalvelua tiskillä, jolta myydään makkaraa ja olutta. Toisinaan Tommi käärii hihat ja hoitaa tiskivuoron.
– Oma raha merkitsee, että voin ostaa itselle omat ruuat. Mä en tuhlaa rahaa kuin vain ruokakauppaan, olen järkevä, sanoo Tommi
Enemmistö kehitysvammaisista aikuisista käy töissä alipalkalla erilaisissa työkeskuksissa. Tommi tietää sen ja pitää tilannetta epäoikeudenmukaisena, sillä sieltä saatu raha ei riitä itsenäiseen elämään. Toisaalta hän ymmärtää senkin, että osalle kehitysvammaisista töitä pitää räätälöidä heidän taidoilleen paremmin sopiviksi.
Tommi sanoo moneen kertaan olevansa tosi tyytyväinen tämänhetkiseen elämäänsä. Jopa niin tyytyväinen, että kysymykseen, mistä hän haaveilee, on vaikea löytää vastausta. Kun ehdotan lottovoittoa, Tommi puistelee päätään.
– Ei kiitos, ei!
Itsenäistä nuoren miehen elämää
Tommi ei erityisemmin ajattele omaa Downin syndroomaansa, mutta törmää grillillä joskus asiakkaisiin, joilla on ennakkoluuloja sitä kohtaan.
– Osaan kyllä sanoa siinä tilanteessa, hän napauttaa.
Enimmäkseen kaikki on mennyt hyvin, ja miksipä ei olisi. Makkarat kääntyvät grillissä siinä missä muillakin ja kassakoneen kanssa pärjää kun ottaa rauhallisesti.
Tommin perheeseen kuuluu äidin ja isän lisäksi kauppatieteitä opiskeleva pikkuveli. Koko porukka kokoontuu aina kuun ensimmäisenä viikonloppuna yhteen syömään.
Kun kysyn, kuinka paljon Tommi muuten näkee vanhempiaan, “Kerran viikossa kenties?”, niin nuoren miehen kasvoille nousee hämmästys.
– No en, mähän elän omillani!
Lue lisää:
Seuraa Akuuttia myös Facebookissa ja Instagramissa @yleakuutti!
Lapseni on Down - Katso Areenassa:
Liisa Vihmanen
Yle