Hyppää pääsisältöön

ADHD:ta ymmärrettiin vasta vankilassa – Lapsena Jenny mietti paljon, mikä hänessä on vialla

Kaksi naista halaa Vanajan vankilan pihalla.
Kaksi naista halaa Vanajan vankilan pihalla. Jenny Lehtinen,Jenny+,ADHD

Helle tuli tänä vuonna aikaisin. Jenny istuu Vanajan vankilan pihalla ja miettii tulevaisuuttaan, koska koevapaus on juuri alkamassa. Tulevaisuudessa olisi kiva tehdä jotain käsillään, mutta tulisikohan opiskelusta mitään? Peruskoulukin jäi kesken. Toimittaja Jenny Lehtinen tapasi kaimansa, jonka kanssa hänellä on paljon yhteistä.

– Minulla on muistikuva, että olen alle kymmenen vanha, kun isoäitini sanoo, että lopeta se häslääminen, Jenny sanoo.

Jenny Lehtinen tietää, mistä hänen kaimansa puhuu. Lehtinen on puhunut avoimesti ADHD:staan, mutta nyt hän haluaa kuulla vieressä istuvan Jennyn tarinan.

Koulussa Jennyn oli hyvin vaikea istua paikoillaan tai keskittyä mihinkään. Kavereiden koulunkäynti näytti helpolta, kun taas Jennyä käskettiin koulussa jatkuvasti vain rauhoittumaan.

Pikku-Jenny mietti paljon, onko hänessä jotain vialla, kun hän ei ole kuten muut.

– Minulla paloi hermo aika usein nuorena, koska ihmiset ei ymmärtäneet minua.

Nyt Jenny tietää, että ei hänessä vikaa ollut, mutta hänellä on ADHD. Kukaan aikuinen ei osannut auttaa Jennyä, ja hän kärsi siitä, että ADHD-oireilua pidettiin huonona käytöksenä.

"Minä en ole niin kuin muut"

ADHD-oireilu näyttäytyy Jennyllä muun muassa siten, että hänen on vaikea keskittyä yhteen asiaan pitkään.

– Jos opettaja sätti, kiroilin vain ja lähdin pois koulusta kesken päivän. Ei minua autettu mitenkään, kukaan ei koskaan kysynyt, miksi teen niin kuin teen, Jenny muistelee.

Lopulta Jennyn koulunkäynti jäi kesken. Kuvioon tuli mukaan huumeita, ja myöhemmin hän joutui vankilaan. ADHD on vankien keskuudessa 5–10 kertaa yleisempi kuin muussa väestössä.

– Täällä on tosi paljon sellaisia kuin minä. Henkilökunta ei katso, että mikä tuossakin on vikana, vaan kohtelee kuten normaalia ihmistä.

Pikkuhiljaa Jenny on oppinut hyväksymään itsensä ja ymmärtämään käytöstään:

– Olisi helpompaa, jos ihmiset ymmärtäisivät etteivät kaikki ole samanlaisia. Minä en ole niin kuin kaikki muut.

Haaveissa ammattiopinnot

Jennyn on aika miettiä tulevaisuutta, sillä hän on pääsemässä koevapauteen. Mitä hän haluaisi tehdä vapauduttuaan? Olisiko opiskelu nyt viimein mahdollista, kun syy häsläämiseen on selvinnyt?

– Koulussa auttaisi jos opettaja ymmärtäisi, mikä keskittymishäiriö on, ja osaisivat suhtautua minuun oikein, Jenny miettii.

Hän pitää käsillä tekemisestä, ja päivien pitäisi olla vaihtelevia. Ehkä kiinteistöhuoltajan ammatti sopisi? Tai maalarin?

– Tykkään tehdä paljon käsitöitä ja taiteellisia juttuja. Tosin keskeneräisiä projekteja on paljon. Aloittaminen on ihanaa, ja päässä on paljon ideoita, mutta ei niitä aina saa valmiiksi.

ADHD on myös voimavara

Syksy on jo hyvässä vauhdissa, kun Lehtisen kaimalta tulee sähköpostia. Jenny on ollut kesän valvotussa koevapaudessa, ja aloittanut ammatilliset opinnot. Ja vihdoin elokuun lopussa Jenny pääsi ehdonalaiseen.

Jennyllä on edessään koko elämä, valloittavana, levottomana itsenään. Nyt Jenny tietää jo, että ADHD on myös voimavara. Saa nopeasti paljon ideoita. Reagoi herkästi, on luova. Kuten Jenny ennen vapautumistaan totesi:

– Ja onhan se häslääminenkin ihan kivaa!

Joka toinen voisi saada diagnoosin

Onko käsitys normaalista jo liian kapea? Katso Jenny+: Diagnoosi on uusi normaali

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Jenny+