Hyppää pääsisältöön

Toivoton tehtävä Afganistanissa: käsikirjoitus

Sotilas valvoo aluetta Mazar-i-Sharifissa Afganistanissa vuonna 2009.
Sotilas valvoo aluetta Mazar-i-Sharifissa Afganistanissa vuonna 2009. Kuva: EPA MOT

Niinistö: ”Kun sinne aikanaan lähdettiin YK:n turvaneuvoston päätöksellä vuonna 2002 YK:n mandaatilla, niin toki ajateltiin, että ei tästä tällainen ikuisuusoperaatio synny.”

Suomi on jumittunut loputtomalta tuntuvaan kriisinhallintaoperaatioon Afganistanissa.

Käihkö:”Siinä on aika paljon selvitettävää vielä, että mitä siellä oikeasti on tapahtunut viimeisten 17 vuoden aikana. Tällaista niin kuin pyykinpesua ei ole vielä tehty tämän operaation suhteen.”

Afganistanin konfliktista on tullut yksi pisimmistä sodista, joihin Suomi on koskaan osallistunut. Kestonsa puolesta se rinnastuu lähinnä 1600-luvulla käytyyn 30-vuotiseen sotaan ja 1700-luvun alun Suureen Pohjan sotaan.

Niinistö: ”Tällä hetkellä tämä Afganistan näyttää loputtomalta suolta.”

Al-Qaida – terroristijärjestö iski tuhoisasti New Yorkissa ja Washingtonissa syyskuussa 2001. Alkoi Yhdysvaltojen johtama sota kansainvälistä terrorismia vastaan. Ensimmäiseksi lähdettiin pommittamaan ääri-islamistisen Talebanin hallitsemaa Afganistania, joka oli tarjonnut tukikohdan ja suojaa terroristeille.

Taleban kammettiin nopeasti vallasta. Joulukuussa 2001 YK valtuutti ns. vapaaehtoisten valtioiden ryhmän tukemaan Afganistanin väliaikaishallitusta. Turvallisuusneuvoston päätöksellä perustettua kansainvälistä avustusjoukkoa - eli ISAF:ia – johtivat aluksi britit. Elokuussa 2003 operaation otti vastuulleen sotilasliitto Nato. Samalla Yhdysvallat jatkoi omia sotatoimiaan lähinnä eteläisessä ja itäisessä Afganistanissa.

Vuodesta 2002 lähtien Suomi on YK-mandaatin turvin osallistunut rauhanturva- ja kriisihallintatehtäviin Afganistanissa. Hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta linjasi joulukuussa 2001, että Suomi voi lähettää maahan enintään 50 rauhanturvaajaa. Tammikuussa 2002 yksimielinen eduskunta näytti operaatiolle vihreää valoa.

Vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak, Ulkopoliittinen instituutti: ”Syyskuun 11. iskujen jälkeen oli aika vahva kansainvälinen halu ja paine tehdä jotain ja olla mukana. Olisi näyttänyt oudolta, jos Suomi olisi sanonut, että no ei meitä kiinnosta tämä asia.”

Suomalaisosastolle annettu mandaatti oli aluksi vaivaiset 3 kuukautta.

Suomen osallistumista perusteltiin muun muassa puolustusta hyödyttävien taitojen kehittämisellä, kansainvälisellä vastuulla rauhasta, huumeiden viljelyn vähentämisellä sekä Yhdysvaltain ja Nato-suhteiden ylläpitämisellä.

Sotilaspastori, kirkkoherra Heikki Arikka: ”Monenlaista siellä tuli nähtyä ja ehkä vähän turhan kliseistäkin sanoo, että kyllä siellä myös vähän jotenkin muuttui. Tai maailma näytti vähän erilaiselta ennen sitä ja sen jälkeen.”

Arikka: ”Köyhyyttä ja, ja hiekkaa… ja vois sanoo, et sota. Ensimmäisen kerran, kun lähdin lomalennolle, niin lentokone nousi siitä Mazar-i-Sharifista taivaalle ja katselin sitä aluetta ja vuoria ja kylää ja ajattelin, että minkä ihmeen tähden tästä tapellaan?”

Kirkkoherra ja reservin yliluutnantti Heikki Arikka palveli Afganistanissa sotilaspastorina vuonna 2014. Paitsi sotilaspappi Arikka oli myös sotilas.

Arikka: ”Siellä aseistettuna kun olin, niin en pelännyt oman turvallisuuteni puolesta, vaan sitä, että jos joutuisi tilanteeseen, missä joutuu asetta käyttämään, niin mitä siinä tilanteessa tapahtuu. Niin sen niin kun ajatuksen pyörittäminen mielen tasolla, niin se on aika erilaista pohdintaa, kun mitä täällä koskaan joutuu pohtimaan.”

Arikan lisäksi Afganistanissa on palvellut vuodesta 2002 lähtien kaikkiaan parisen tuhatta suomalaista. Enimmillään sinivalkoisten vahvuus on ollut 210 sotilasta.

Arikka: ”Siellä ihmiset ei välttämättä tiedä tai erota onko amerikkalainen vai suomalainen. Mutta ihmiset, jotka erottaa ja on olleet tekemisissä sitten kyllä joo. Mä sanon, että suomalaisten niin kun toimintapa on maltillinen eikä me olla ihan heti välttämättä siellä niin kun… aseen kanssa tulla sisään niin kuin ehkä jotkut muut maat.”

Arikan mukaan suomalaiset ovat Afganistanissa monin tavoin vaikuttaneet elinolojen paranemiseen sekä naisten ihmisoikeuksien toteutumiseen.

Arikka: ”Ja se on ihan valtava muutos, mutta kyllä sitä miettii silti sen koko operaation mielekkyyttä.”

Arikka: ”Joskus joku sotilas on jossain sanonut, että sota voidaan voittaa, mutta rauhan voittaminen on paljon vaikeempaa. Ja mä aattelen, että Afganistanissa on käyny vähän samoin: et siellä on niin kun osittain voitettu sota, mutta sinne ei pystytä voittamaan rauhaa - ja nyt sieltä ei päästä pois.”

Tietokirjailija, reservin yliluutnantti Pentti Sainio: ”Jotta voitaisiin puhua jostakin rauhan turvaamisesta Afganistanissa, pitäisi olla rauha, jota turvata.”

Paltamossa Kainuussa asuva Pentti Sainio on tietokirjailija ja puolustus- sekä turvallisuuspolitiikkaan erikoistunut tutkiva toimittaja. Hänen vastikään julkaistu kirjansa käsittelee Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa viime vuosina tapahtuneita muutoksia.

Sainio: ”Ja sodalle ei näy mitään loppua, joten normaali luonnollinen kysymys on se, että mitä Suomen puolustusvoimat ja suomalaiset sotilaat tekevät Afganistanissa auttamassa Yhdysvaltojen sotatoimia Keski-Aasiassa.”

Puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.): ”Näin Suomi omalta osaltaan kantaa kansainvälistä vastuutaan ja meillä on sinällään omakin lehmä ojassa, että pystymme näin osaltamme myös hillitsemään muuttovirtaa Afganistanista.”

Etelä-Aasian yksikönpäällikkö Titta Maja, ulkoministeriö: ”Se aika pian kolkuttaisi meidän kotiovelle, jos me jätettäis näinkin lähellä sijaitseva valtio sellaiseen tilaan, että siellä pääsisivät tämmöiset terroristiryhmät mellastamaan. Ja en haluaisi nyt lainkaan väheksyä tämän hallitsemattoman maahanmuuton mahdollisuutta.”

Maja: ”Ja että sitä kautta terrorismi leviäisi myös Eurooppaan nykyistä laajemmin, niin se ei ole mitenkään poissuljettu uhkakuva.”

Sainio: ”Suomi voi tietenkin lähteä joka maahan sotimaan, jotta pakolaisvirrat muka sieltä tyrehtyisivät, mutta tämä ei ole realismia ja tämä on tätä reunapuhetta, jolla hämärretään koko asian ydin – eli se, että suomalaiset tukevat Yhdysvaltain sotatoimia Afganistanissa.”

Niinistö: ”Ei sitä käy kieltäminen, etteikö tämä transatlanttinen linkki ole Suomelle tärkeä. Kyllä me haluamme pitää hyvä välit Yhdysvaltain kanssa.”

Ulkoministeriön mukaan Suomi on monin tavoin kyennyt vaikuttamaan Afganistanin tulevaisuuteen.

Maja: ”Siellä kuitenkin tytöt pääsevät käymään koulua. Sit, jos ajatellaan sitä, että siellä on puhdasta juomavettä lähes koko väestölle, sähköä ja näin päin pois. Että kyllä tämän sotilaallisen kriisinhallinnan kautta on luotu sellaiset vakaat olosuhteet, että kuitenkin on pystytty tätä kehitysyhteistyötä ja näitä muita vakauttamistoimia Afganistanissa tekemään.”

Niinistö: ”Ylipäätään Afganistan on Suomen suurin kehitysyhteistyön kohdemaa. Eli Suomi tukee – ei pelkästään sotilaallisesti, vaan oikeastaan enemmänkin tätä siviiliyhteiskunnan puolta Afganistanissa.”

Apulaisprofessori Ilmari Käihkö, Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulu: ”Se, että jos me rakennetaan kouluja niin yhtä hyvin, yhtä paljon meidän pitäisi katsoa niitä numeroita, että kuinka moni näistä kouluista on ensinnäkään enää pystyssä ja kuinka moni niistä on toiminnassa, koska me tiedetään, että aika monet näistä kouluista on poltettu esimerkiksi. Sitten meidän pitää katsoa, mitä ne oikeasti… minkälaista opetusmateriaalia niissä käytetään. Jos Taleban tuo opettajat kouluun, niin onko se sitten enää positiivista kehitystä siinä mielessä?”

Speak: Apulaisprofessori Ilmari Käihkö on Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulun opettaja ja tutkija. Hän kirjoittaa kirjaa Suomen ja Ruotsin osallistumisesta Afganistanin kriisinhallintaoperaatioon. Tukholmassa asuva Käihkö on itsekin kriisinhallintaveteraani – tosin ei Afganistanin operaation, vaan keskiafrikkalaisen Tshadin.

Käihkö: ”Ruotsissa 2009-2010 tuli iso haloo siitä, kun ruotsalaisjoukot siirrettiin ”taistelevista tehtävistä” ”tukeviin tehtäviin”. Siinä vaiheessa se haloo syntyi siitä, että missä vaiheessa ruotsalaiset oli siirtyneet taistelutehtäviin, koska siitä ei oltu käyty minkäänlaista julkista keskustelua. Pidetään mielessä, että Suomi ja Ruotsi ovat olleet tiiviissä yhteistyössä Afganistanissa: toteuttaneet samankaltaisia operaatioita. Olleet siis ruotsalaisjohdossa käytännössä, jolloin voi tietysti miettiä, että suomalaiset on tehneet täysin samanlaisia operaatioita, mutta Suomessa ei olla ikinä puhuttu tällaisista asioista.”

Aluksi suomalaiset olivat siviilisotilaallisissa tehtävissä lähinnä pääkaupungissa Kabulissa. Ensimmäinen Afganistaniin lähetetty suomalaisosasto toteutti Suomen ja EU:n rahoituksella erilaisia projekteja – mm. rakensi kouluja, sairaaloita ja kaivoja sekä teki erityyppisiä sähkötöitä. Suomalaisjoukon komentajana oli Rauhanturvaajaliiton nykyinen pj. Mauri Koskela.

Rauhanturvaajaliiton pj, prikaatikenraali evp. Mauri Koskela: ”Afganistanin yhteiskunta oli käytännössä raunioina – eli siellä lähdettiin rakentamaan hallintoa tyhjästä, siellä lähdettiin koululaitosta rakentamaan tyhjästä, kaikki infrastruktuuri rakennettiin tyhjästä. Ja kun silloin ei ihan tarkasti tiennyt edes, että mikä siellä odottaa, niin kyllähän ne haasteet oli aikamoiset.”

Koskela: ”Ei meillä pidetty kypärää päässä. Meillä oli suojaliivit, mutta ne oli kevyet suojaliivit. Ne oli puvun alla: eli pyrittiin osoittamaan, että me tullaan sinne yhteiskunnan keskelle. Me halutaan tukea heitä ja me luotetaan siihen, että se turvallisuustilanne lähtee siitä paranemaan.”

Vuonna 2006 valtaosa Suomen kriisinhallintajoukosta siirtyi Kabulista Pohjois-Afganistaniin. Noihin aikoihin kansainvälisen väliintulon luonne alkoi muuttua huomattavasti aggressiivisempaan suuntaan. Kiivaimmillaan sotatoimet olivat suomalaisten osalta vuosina 2009-2010.

Salonius-Pasternak: ”2008-2009 oltiin jo sotilaallisesti ihan eri tilanteessa, jolloin vaatimukset suomalaisille sotilaille Afganistanissa oli täysin erilaisia kuin 2002.”

Niinistö: ”Esim. kenttälääkinnästä on saatu kokemusta, jota on pystytty viemään jopa varusmieskoulutukseen saakka. Ja toisaalta se on sitten ollut meidän reserviläisille ja kantahenkilökunnalle mahdollisuus toimia lähes sodan kaltaisissa olosuhteissa.”

Suomalaisten toiminta-alue Pohjois-Afganistanissa on ollut maan rauhallisimpia alueita, mutta sielläkin iskujen määrä moninkertaistui vuonna 2009. Tutkija Salonius-Pasternakin mukaan Suomen roolista Afganistanissa annettiin tarkoituksella passiivinen kuva ja operaation sotaisampi puoli jätettiin tietoisesti pimentoon.

Salonius-Pasternak: ”Kyllähän se on selvä, että suomalaiset sotilaat ovat myös osallistuneet aktiivisiin sotilasoperaatioihin, missä on menty ja haettu jotain. Eikä vain siihen, mikä hyvin usein tuli esiin esimerkiksi viranomais- ja puolustusvoimien virallisessa viestinnässä, että suomalaiset tavallaan vain nyt ajelivat ympäriinsä - ja sitten aina se vastapuoli tulitti ensin ja suomalaiset vastasivat tuleen ja vetäytyivät.”

Käihkö: ”Siinä vaiheessa, kun turvallisuustilanne rupesi heikkenemään, niin siinä vaiheessa me oltiin kuitenkin hyvin nopeasti konfliktin osapuoli, koska tällaisessa tilanteessa, missä oli kapinalliset vastaan hallitus, niin me oltiin kuitenkin hallituksen puolella.”

Suomi on Afganistanissa poikkeuksellisesti käyttänyt erikoisjoukkoja.

Käihkö: ”Ja me tiedetään, että suomalaiset erikoisjoukot on kanssa olleet paikan päällä, mutta me ei edelleenkään tiedetä, minkälaisissa tehtävissä.”

MOT: ”Minkätyyppisiä tehtäviä nää erikoisjoukot on Afganistanissa tehneet?”

Niinistö: ”Niitä en avaa.”

Suomalaisten erityisosaamista on Afganistanissa hyödynnetty myös taisteluhelikopterien johtamisessa.

Salonius-Pasternak: ”Suomalaiset yksittäiset upseerit ovat päivittäin olleet keskeisiä osia esimerkiksi ilmatoiminnan suunnittelussa. Siihen liittyy myös ’ilmasta maahan’ –iskujen toteuttaminen ja suunnittelu ja valmistelu, joka on ollut erinomaisen hyödyllistä, kun Suomessa on itse rakennettu tätä suorituskykyä.”

MOT pyysi puolustusvoimilta tietoja suomalaisjoukkojen sotilaallisesta toiminnasta Afganistanissa. Suomalaiset ovat osallistuneet yhteensä 44 tulitaisteluun ja vastanneet vihollisen tuleen 30 kertaa vuosina 2008-2014. Samana ajanjaksona suomalaisia vastaan on tehty kaikkiaan 21 räjähdeiskua. Näistä 12 on ollut tienvarsipommeja ja 9 raketti-iskuja tukikohtiin. Suomalaissotilaiden henki on Afganistanissa ollut uhattuna yhteensä 66 kertaa. Vuodesta 2015 lähtien ei taistelutoimintaan ole osallistuttu.

Onko Afganistanin kapinallisille aiheutunut tappioita suomalaisia vastaan käydyissä tulitaisteluissa?

LUKIJA: ”Aina kun tuleen vastataan, on mahdollista, että vastapuolelle aiheutuu tappioita. Kun suomalainen joukko on ollut tulikosketuksessa kapinallisten kanssa, se on useimmiten ollut osa yhteisoperaatiota, johon on osallistunut sekä Afganistanin omia turvallisuusviranomaisia että kansainvälisten joukkojen osia. Näin ollen itse tulikosketuksen aikana on mahdotonta todentaa kapinallisille aiheutetut mahdolliset tappiot tai niiden aiheuttajan kansallisuus.” (Puolustusministeriön kirjallinen vastaus MOT:n kyselyyn)

Niinistö: ”Se on erittäin vaikeaa selvittää. Että sopii seurata talebania vuorille ja kattoo, että onko se haavoittunut vai ei.”

Afganistanin kriisinhallintaoperaatiossa 2 suomalaissotilasta on kuollut ja 15 haavoittunut – osa heistä hengenvaarallisesti. Samanaikaisesti suomalaisten veronmaksajien rahaa on käytetty 2002 alkaen sievoinen summa – arviot liikkuvat 650 miljoonan ja lähes miljardin euron välimaastossa.

MOT: ”Miten se niin kuin on mahdollista, että Suomi on vähän noin niin kuin vaivihkaa vedetty mukaan tämmöiseen loputtomalta tuntuvaan sotaan?”

Niinistö: ”Niin… sitä ei silloin päättäjät vuonna 2002 oikein osanneet arvata, että mikä tästä oikein oli seurauksena – eikä oikein tunnettu historiaakaan. NL aivan samalla tavalla sortui Afganistaniin ja joutui sieltä lopulta verissä päin vetäytymään. Iso-Britannia – heille kävi aikanaan ihan samalla tavalla. Käykö tässä operaatiossa näin, se jää nähtäväksi.”

MOT: ”Mitä Suomelle on operaatiosta käteen jäänyt?”

Niinistö: ”Suomelle on jäänyt käteen mittava lasku vuodesta 2002 alkaen.”

Pentti Sainio selvitteli uutta kirjaansa varten Afganistanin kriisinhallintaoperaation kokonaiskustannuksia Suomelle. Tehtävästä muodostui haasteellinen savotta.

Sainio: ”On kolmea lajia kehitysyhteistyövaroja, sotilaallista kriisinhallintaa ja siviilikriisinhallintaa ja sitten kaikkea muuta, joka liittyy tähän sotilaalliseen toimintaan ja kalustohankintoihin ja kaikkeen muuhun – niin kyllä se on ollut työlästä.”

Sainio: ”Jos kerran Valtiontalouden tarkastusvirasto muutama vuosi sitten yritti selvittää virallisesti näitä kuluja ja toimenpiteitä ja toimia sekä niiden luonnetta eikä mielestään onnistunut, niin erittäin vaikeaa se on kenelle tahansa kansalaiselle.”

Sainio päätyy laskelmissaan siihen, että Suomi on käyttänyt vuosina 2002-2017 Afganistanin jälleenrakentamiseen ja kriisinhallintaan yhteensä lähes miljardi euroa.

Sainio: ”Minusta se on hukkaan heitettyä rahaa, koska Suomen maavoimat – johonka koko meidän puolustuksemme perustuu – olisi tarvinnut tämän miljardin paljon kipeämmin kuin Yhdysvaltain sotaretki Keski-Aasiassa.”

Libanoniin lähdössä olevia rauhanturvaajia koulutetaan Porin Prikaatissa Säkylässä. Vuoden vaihteen jälkeen vastaavaan koulutukseen saapuu Afganistaniin lähetettäviä joukkoja.

Suomen Afganistan-joukkojen budjetti on jaettu ulkoministeriön ja puolustusministeriön kesken. Joukkojen ylläpitomenoista vastaa ulkoministeriö, kun taas niiden kalusto- ja hallintomenot katetaan puolustusbudjetista. Paljonko Suomi on käyttänyt veronmaksajien rahoja Afganistanissa tähän mennessä?

Maja: ”Kriisinhallintaoperaatio, jos laskee kaiken yhteen, niin sotilaallisella puolella se on noin 320 miljoonaa ja sitten, jos ajattelee kehitysyhteistyötä ja siviilikriisinhallintaa, niin puhutaan noin 330 miljoonasta.”

Ulkoministeriön hintalappu Afganistanin kriisinhallintaoperaatiolle on siis 650 miljoonaa euroa.

Käihkö: ”Toisaalta on hyvin vaikeaa tehdä niin kun johtopäätöksiä, että mikä raha on oikeasti mennyt Afganistaniin, koska me esimerkiksi tiedetään, että on paljon tukitoimia kotimaassa, jotka on kuitenkin niin kun Afganistaniin liittyviä. Toisaalta se, että mitkä nää operaation jälkiseuraukset sitten on. Meillä on esimerkiksi haavoittuneita ihmisiä, joita pitää hoitaa. Että lasketaanko me tollasia, tollasia asioita mukaan.”

MOT pyysi myös ajatushautomo SaferGlobelta arviota Afganistan -operaation hintalapusta. Tutkimusverkosto on vuosien saatossa tarkasti seurannut Afganistanin tapahtumia. SaferGlobe päätyy laskelmissaan maksimissaan 750 miljoonan euron kokonaiskustannuksiin.

Niinistö: ”Tällä hetkellä tämä Afganistan näyttää loputtomalta suolta. Emme ole siellä suinkaan puolustuspoliittisista syistä, että olisimme kehittämässä omaa kansallista puolustustamme sitä kautta. Se on päivän selvää, että niillä rahoilla, mitä Afganistan-operaatioon on uhrattu, olisi saatu paljon aikaiseksi maanpuolustuksen eteen vaikka reserviläisten kertausharjoituksilla.”

Vuoden 2014 lopussa Nato-johtoinen ISAF-operaatio ajettiin alas. Se korvattiin huomattavasti kevyemmällä RESOLUTE SUPPORT – eli ’päättäväinen tuki’ –operaatiolla. Suomi lähti aluksi mukaan 30 sotilaan panostuksella. Viime kesänä suomalaisten määrä päätettiin tuplata 60:een.

Maja: ”Me ollaan siirretty vastuu Afganistanin turvallisuudesta Afganistanin omille turvallisuusjoukoille, mutta se, että he kykenisivät itsenäisesti tätä vastuuta kantamaan, niin siitä ollaan vielä aika pitkällä. Ja sitä varten meillä on tää RESOLUTE SUPPORT – operaatio, jossa sitten neuvotaan ja tuetaan Afganistanin turvallisuusjoukkoja tässä työssä.”

Resolute Support on kooltaan vain kymmenesosa ISAFista. Tähän mennessä se ei ole pystynyt hidastamaan väkivallan uutta kasvua Afganistanissa.

Afganistanin kriisillä ja sen vakauttamispyrkimyksillä on ollut heijastusvaikutuksia aina Suomen maaperälle saakka. MOT:n saamien tietojen mukaan muutamia maassa palvelleita suomalaisia kriisinhallintaveteraaneja sekä heidän perheitään on uhkailtu. Jopa tappouhkauksia on esitetty. Häirintä on jatkunut jo vuosia. Tekijät ovat MOT:n saamien tietojen mukaan Keski-Aasiasta ja Lähi-idästä tulleita maahanmuuttajia.

MOT: ”Tiedättekö te tästä jostakin?”

Niinistö: ”Jotain epämääräistä olen kuullut, mutta en ole sinällään… olen kyllä paljon rauhanturvaajien kanssa keskustellut, mutta tällaista ei ole tullut esiin.”

Maja: ”En ole kuullut. Sehän on todella kamala ja valitettava asia. Että syvä osanottoni tämmöisestä.”

Yksikään uhkailluksi joutuneista suomalaisista kriisinhallintaveteraaneista ei halua kertoa kokemuksistaan kameran edessä – ei edes anonyymisti. Tapauksista on tehty poliisille rikosilmoituksia, mutta poliisin on hyvin vaikeaa jäljittää uhkailijoiden käyttämiä prepaid-liittymiä ja sähköposteja. Kyse on monessa länsimaassa jo aiemmin tutuksi tulleen ilmiön rantautumisesta nyt myös Suomeen.

Koskela: ”Minä en tiedä yhtään yksittäistä tapausta, mutta sen tiedän, että on keskustelua ollut tästä. Ja on päädytty mm. siihen, että esimerkiksi virkapuvussa käytetään vain etunimeä.”

Koskela: ”Jos äärijärjestöt katsoo, että toimitaan heitä vastaan, niin hehän eivät varmasti siihen suhtaudu positiivisesti. Että tämä voisi niin kun spekulatiivisesti olla taustalla.”

Koskela: ”…koska kyllä minun on pakko sanoa rehellisesti omana mielipiteenäni, että varmasti meilläkin on Eurooppaan ja Suomeenkin tullut mukana näitä tahoja, joilla on jonkunlaisia kytkentöjä näiden äärijärjestöjen suuntaan.”

17 vuotta jatkuneesta kansainvälisestä väliintulosta huolimatta Afganistan näyttäisi olevan syöksymässä takaisin laajamittaiseen sotatilaan. Viime aikoina eri kapinallisryhmittymät – Taleban etunenässä – ovat taas voimistaneet iskujaan eri puolilla maata.

Niinistö: ”Sehän on kaiken aikaa tavoite, että päästään hallitusti Afganistanista pois. Ja oli tavoite, että ISAF-operaation loppuessa näin olisi voinut tapahtua, mutta näinhän ei ole tapahtunut. Taitaa olla melkein 40 prosenttia maa-alueesta Talebanin hallussa ja terrori-iskut vain lisääntyy.”

Niinistö: ”Turvallisuustilanne ei ole Afganistanissa yhtään parantunut.”

Vihanpitoa on lisännyt terroristijärjestö ISIS:n ilmaantuminen Afganistaniin.

Käihkö: ”Konservatiivisen arvion mukaan Afganistanissa kuolee about 10 000 turvallisuusjoukkojen jäsentä vuodessa tällä hetkellä. Vuonna 2016 luku oli about 8 000 sotilasta ja poliisia. Nää on täysin sietämättömiä numeroita.”

Siviiliuhreja tulee Afganistanissa nyt ennätystahtiin: esimerkiksi kuluvan vuoden ensimmäisellä puoliskolla on YK:n tilastojen mukaan saanut surmansa 1 600 afgaanisiviiliä.

Niinistö: ”Siellä on mittavia ongelmia, mutta toisaalta onko läsnäololle sitten vaihtoehtoa: pitääkö jättää oman onnensa nojaan?”

Maja: ”Me ollaan 16 vuodessa päästy tosi pitkälle, kun ajattelee sitä, että minkälaisia kehitystavoitteita Afganistanissa on kuitenkin saavutettu. Niistä ihan vähäarvoisin ei ole se, että naisilla ja tytöillä on siellä nykyisin ihmisoikeudet.”

Käihkö: ”Yksi komentaja sanoi hyvin suoraan, että Suomi on Afganistanissa sen takia, että jos Suomelle tapahtuu jotain, niin sitten saadaan muilta apua.”

Niinistö: ”Minä haluaisin sieltä kyllä jo joukot kotiin, mutta tämä kun ei ole minun käsissäni tämä Afganistanin kysymys.”

Afganistan oli ohjelman alussa tapaamamme sotilaspastori, reservin yliluutnantti Heikki Arikan viides ulkomaankomennus. Kokemus vetää helsinkiläisen Malmin seurakunnan kirkkoherran mietteliääksi.

Arikka: ”Varmasti jokaisella jää jotakin sinne… niin kun mä sanon: sielusta jää palanen sinne.”

Arikka: ”Meillä on miehiä ja naisia, jotka on palvelleet kriisinhallintaoperaatioissa ja kohdanneet sellaisia asioita, mitä täällä ei välttämättä pystytä ymmärtämään, että mitä he ovat kohdanneet ja nähneet. Ja myös on tullut vainajia ja on tullut sitten haavoittuneita ja sitten on näitä mentaalisesti haavoittuneitakin. Tai särkyneitä ihmismieliä. Ja he palaa kotimaahan ja eivät välttämättä osaa hakeutua avun piiriin eivätkä välttämättä osaa jakaa… niin kun ei niitä kokemuksia pysty jakamaan – eikä niitä, mitä on nähty niin myöskään saa jakaa, niin se, se… ovat ikään kuin ulkoisesti terveitä osa, mutta sitten osa on… niin kun jää vähän tästä elämästä ulos.”

Arikka: ”Että meillä on sodan käyneitä miehiä ja ovat niin yksin tavallaan täällä. Että täällä ei ole niin kun sitä yhteisön ymmärrystä. Ja tilanne on aivan toinen kun tuota -40-luvulla, millon koko kansankunta oli sodassa. Se oli niin kun yhteinen trauma. Nyt se on yksittäisten ihmisten trauma.”