Hyppää pääsisältöön

”Päästä esiin se, mitä päässäsi on!” – Heikki Laitisen kansanmusaan kuuluu myös improvisointi, pölhöily ja kanteleen sahaus

Heikki Laitinen kuristaa itseään Kaarlo ja Kerttu -balladin kuolinkohtauksessa ohjelmassa Polska, kirkuna, blues (1996).
Heikki Laitinen kuristaa itseään murhaballadin kohokohdassa Sibelius-akatemian konsertissa. Heikki Laitinen kuristaa itseään Kaarlo ja Kerttu -balladin kuolinkohtauksessa ohjelmassa Polska, kirkuna, blues (1996). Kuva: Yle kuvanauha Heikki Laitinen,1996,Yle Elävä arkisto,kuvakaappaus,muusikot,Taideyliopiston Sibelius-Akatemia

Muusikko, pedagogi ja tutkija Heikki Laitinen on tehnyt pyörryttävän työuran kansanmusiikin parissa. Hän on ollut suomalaisen nykyfolkin nousun olennaisimpia vaikuttajia, elvyttänyt ikivanhoja tyylejä ja hälventänyt perinnemusiikin ja avantgarden rajaa villeillä performansseillaan. Hän suosittelee suomalaisille kylpyhuoneessa karjumista.

Ylivieskassa vuonna 1943 syntynyt filosofian tohtori, emeritusprofessori Heikki Laitinen on toiminut trubaduurina, gospelmuusikkona, nykymusiikkisäveltäjänä, radiotoimittajana, kansanmusiikin esittäjänä, tutkijana ja opettajana, taiteilijaprofessorina ja performanssitaiteilijana. Hän johti 1970-luvulla Kaustisen Kansanmusiikki-instituuttia, oli viemässä viisikielistä kanteletta joka kouluun, pani 1980-luvulla pystyyn Sibelius-akatemian kansanmusiikin osaston ja on opettanut mm. Maria Kalaniemeä, Kimmo Pohjosta, Arto Järvelää ja monia muita nykyfolkin keskeisiä nimiä.

Esiintyjänä Laitinen tunnetaan yhteistyöstä mm. Pohjosen, tanssija Reijo Kelan ja Kankaan Pelimannien kanssa. Vuonna 2001 hän kertasi vaiheitaan ja musiikkinäkemyksiään Maarit Tastulan Punainen lanka -ohjelmassa: "Opin teatteri- ja tanssi-ihmisiltä, että muusikko voi tehdä muutakin kuin soittaa nuoteista – esimerkiksi pölhöillä!"

Folkia, gospelia ja protestia

Väkevän körttiläisen veisuuperinteen vaikutuspiirissä varttunut Heikki Laitinen aloitti teologian ja musiikkitieteen opinnot 1960-luvun alussa. Vuosikymmenen puolivälissä hän nousi hengellisen nuorisomusiikin uranuurtajaksi yhdessä folk-henkisen Sataset-yhtyeen kanssa. Pete Seegeriä ihailleen biisintekijän lauluissa kuuluivat kristillisen opiskelijaradikalismin ajatukset yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta ja solidaarisuudesta.

Laitisen tärkeä yhteistyökumppani oli lauluntekijä ja tuleva piispa MIkko Heikka, jonka kirjoittaman tekstin hän esitti Ylioppilaslehden kirkkokriittistä vappunumeroa koskevassa keskustelutilaisuudessa vuonna 1966. Vuosikymmenen lopulla Laitinen kuului kristillisten ylioppilaiden piirissä syntyneeseen Neutraalit-kabareeryhmään, joka otti esityksissään ronskisti kantaa etenkin kolmannen maailman puolesta. Vastaavia vasemmistohenkisiä poliittisia satiireja kuultiin myös Kaustisen kansanmusiikkifestivaalin folk-illassa vuonna 1970.

1960-luvun lopulla Laitinen elätti itsensä useita vuosia kitaratrubaduurina ja freelance-radiotoimittajana. Vanhalla yo-talolla syksyllä 1970 taltioidun pelimannikonsertin juontaja toteaa miehen tyylin muuttuneen melkoisesti sitten hengellisten kitaralaulujen: "Voisimme luonnehtia näitä lauluja eräänlaisiksi liedin ja protestilaulun välimaastossa liiikkuviksi laulelmiksi." Marja-Riitta Väkevä listasi Laitisen ns. uuden laululiikkeen huomionarvoisten lauluntekijöiden joukkoon vuonna 1975 radiolle tekemässään katsauksessa. Ohjelmassa kuultu Sattuuko joku tietämään oli yksi Laitisen Ylelle tallentamista kantanauhoista.

Modernista alkukantaiseen

Heikki Laitinen innostui jo kouluaikoinaan sekä kansanmusiikista että taidemusiikin avantgardesta, ja vuonna 1965 hän aloitti Sibelius-akatemiassa sävellysopinnot. Työskennellessään Ylen vakinaisena musiikkitoimittajana 1972–1974 hänellä oli sopivasti vastuullaan molemmat musiikkigenret. Laitinen toimitti radiolle mm. uraauurtavan sarjan kolttien musiikkiperinteestä. Hän teki Ylen kokeilustudiossa myös elektroakustisia teoksia, joista erityisesti radion joikutallenteisiin perustuva Jabmeaibmu sai kansainvälistä huomiota ja Prix Italia -kunniamaininnan vuonna 1970.



Kiinnostus kansanmusiikin tutkimukseen vei Heikki Laitisen vuonna 1974 Kansanmusiikki-instituutin johtajaksi Kaustiselle. Haastatteluissa hän on muistellut maallemuuton ja vanhoihin pelimanneihin tutustumisen mullistaneen koko maailmankatsomuksensa. Samaan aikaan hän alkoi profiloitua myös kansanmusiikin esittäjänä ryhdyttyään kaustislaisen Kankaan Pelimannien solistiksi. Kaustisen festivaaliyleisön suosikiksi noussut bändi yhdisti autenttisen pelimannityylin vapaammin sovitettuihin balladeihin. Kankaan Pelimannit näytti myöhemmille nykyfolkyhtyeille suuntaa myös hylkäämällä kansallispuvut ja esiintymällä arkivaatteissa.

On paljon luonnollisempaa esiintyä tavallisissa vaatteissa, jolloin se musiikki puhuttelee lähemmin ilman mitään kansallisia rasitteita.― Heikki Laitinen Kankaan Pelimanneista vuonna 1979

Tutkijana ja muusikkona Laitinen toi päivänvaloon monia jo melkein unohtuneita perinnetyylejä. Kalevalaista runolaulua elvytti 1970-luvulla folkloren tutkijoiden muodostama Nelipolviset-yhtye. Vuonna 1981 Laitinen liittyi Hannu Sahan ja Rauno Niemisen perustamaan Primitiivisen musiikin orkesteriin eli Primoon, joka teki tunnetuksi muinaissuomalaisia soittimia ja niillä tehtyä musiikkia. Vanhaan kansanmusiikkiin olennaisesti kuulunut improvisointi sai Laitisen tulon myötä yhä isomman roolin Primon esityksissä.

Yksi Laitisen monista bändiprojekteista oli lyhytikäinen Fedja Happo, joka syntyi vuonna 1982 Ylen toimittajan Sirkka Halosen aloitteesta edustamaan Suomea Euroopan yleisradioliiton Eurofolk-tapahtumassa. Kansanmusiikki-instituutin tutkijoiden ja muutaman muun muusikon muodostama ryhmän nimi tuli vuonna 1923 kuolleelta suojärveläiseltä kanteleensoittajalta. Kokoonpanon ohjelmistoon kuului muinaismateriaalin lisäksi myöhempää pelimanni- ja tanssimusiikkia. Ajankohtaisessa Kakkosessa vuonna 1983 Fedja Happo runoili mm. legendaarisesta kansanmusiikkitutkijasta Erkki Ala-Könnistä.


Etnoavantgardea ja kanteleen pahoinpitelyä

Vuonna 1983 Heikki Laitinen siirtyi käynnistämään kansanmusiikin koulutusohjelmaa Sibelius-akatemiassa. Hän toimi kansanmusiikkiosaston johtajana ja lehtorina vuoteen 1995 asti ja professorina vuosina 2001–2008. Pedagogiikassa pyyhittiin perinteestä pölyt perusteellisesti. Radiohaastattelussa vuonna 2018 Laitinen sanoo, että vanhojen tyylien opettamisen lisäksi hän halusi valloittaa kansanmusiikille kaikki muutkin oikeudet – kuten improvisoinnin ja avantgardismin vapauden – jotka muille musiikinlajeille olivat jo itsestäänselvyyksiä.

Me tehtiin Heikin johdolla Kirkuna-projekti, jossa soittimiakin mäiskittiin palasiksi.― Kimmo Pohjonen Sibelius-akatemian kansanmusiikkiosastosta vuonna 1996

Mirja Metsolan dokumentissa Polska, kirkuna, blues Kimmo Pohjonen kuvaa kansanmusiikkiosaston alkuvaiheen kapinahenkeä, jolloin pyrittiin pois kaikesta totutusta ja sovinnaisesta – eräänä huipentumana Laitisen kanteleensahausperformanssi Kirkuna-projektin konsertissa. Metsolan ohjelmassa Matka muinaisiin ääniin vapaan ääni-ilmaisun profeetta vie katsojat matkalle kalevalaisesta runolaulusta nykyajan vokaali-improvisaatioon.

Heikki Laitisen pitkä yhteistyö Reijo Kelan kanssa alkoi Suomussalmella 1990 pidetystä tanssi- ja kansanmusiikkiopiskelijoiden improvisaatioleiristä. Laitinen ja Kela ovat esiintyneet runsaasti sekä kahdestaan että Kelavala-triona Kimmo Pohjosen kanssa. YK:n päivänä 1992 Pellit auki -ohjelmassa nähtiin välähdyksiä Kelan ja Laitisen rauhanperformanssista Helsingin Kauppatorilta.

Ihmisen perusominaisuuksia on säveltäminen. Vasta sata tai 150 vuotta sitten sitä alettiin dempata.― Heikki Laitinen 2004

Lauantaivekkarissa 2004 kaksikko ylistää kapellimestari Atso Almilalle laulun ja tanssin mahdollisuuksia ihmisen ilmaisukeinoina. "Kylpyhuone on hieno akustinen tila, joka antaa mahdollisuuden kokeilla ilmaisua ja äänen resonointia omassa ruumiissa." Haastattelun lomassa saadaan hauska näyte siitä, kuinka keskustelu voi liukua hetkessä syntyväksi lauluksi ja liikehdinnäksi.

Heikki Laitinen ja harmonikkavelho Kimmo Pohjonen ovat tehneet myös lukuisia duoproduktioita. Osa esiintymisistä on ollut harjoiteltuja, mutta valtaosassa ei ole sovittu mitään etukäteen. "Toinen tekee jotain ja toinen saa siitä virikkeen, ja aina syntyy joku tarina", Laitinen on kuvannut livetilanteita aiemmin mainitussa radiohaastattelussa. Kun kaksikko edusti Suomea EBU:n Eurofolk-tapahtumassa vuonna 1998, kansainvälinen yleisö sai kuulla mm. improvisoidun impression esiintymispaikkakunnasta ja itse festivaalista.

Improvisoinnin välttämättömyys

Paula Jokimiehen ohjelmassa vuonna 2011 Heikki Laitinen puhuu mm. kalevalaisen runouden jatkuvasta vaikutuksesta nykysuomalaisiin sekä oman musiikkipedagogiikkansa perusideoista. Improvisaation huomioiminen koulutuksessa alusta asti oli ratkaiseva askel: "Sen avulla tulee hyvää tai huonoa, mutta vain sitä kautta muusikko löytää voimavaransa."

Emeritusprofessorin mieliaiheita on ollut myös puheen ja laulun yhtäläinen painoarvo. Suomalaiset on saatu luopumaan oikeudesta lauluun, mutta onneksi karaoke on tuonut sen takaisin. Omaksi koulukseen hän nimittää lapsuutensa körttiseuroja, joissa veisuu perustui 1600-luvun virsikirjaan. Körttilaulu oli muuntelevaa, koristelevaa ja improvisoivaa: "Soundi oli paksu ja päinvastainen kuin kouluissa opetettu militaristinen ajatus yhteislaulusta."


Lisa Enckellin vuonna 2018 tekemässä Kuusi kuvaa -sarjan haastattelussa Laitinen kertoo mm. lapsuudestaan Raahessa, 1960-luvun kuohuvista opiskeluvuosista, muutosta Kaustiselle ja siirtymisestä Sibelius-akatemiaan. Innostavien Kaustisen vuosien tärkein opetus oli, että tulevan kansanmusiikin koulutusohjelman tuli tutkia ja pitää elossa – tai ainakin lähtökohtanaan – tavallisten ihmisten taidokasta musisointia.

Kansanmusiikki oli ainoa musiikki, jossa piti aina soittaa sitä samaa polkkaa ja jenkkaa. Nyt oli se idea että pitää tehdä tulevaisuuden kansanmusiikkia.― Heikki Laitinen Sibelius-akatemian kansanmusiikkiosastosta vuonna 2018

Perinnetietoisuuden ohella oleellista oli myöskin sallia kansanmusiikille modernismi ja kokeellisuus. Laitinen muistelee oppilaidensa kanssa toteutettua 40-tuntista konserttia, jossa välillä ei ollut yhtään kuulijaa mutta silti "jatkettiin täysillä improvisointia". Laitinen kuvailee myös Kelavala-yhteistyötä sekä Hannu Sahan kanssa 1980-luvulla toteuttamaansa kanteleprojektia, jonka osanottajat innostuivat viisikielisestä niin etteivät "pystyneet lopettamaan soittamista".

Artikkelin lähteitä: Johannes Heikkilä & Hannu Virtanen, Pilven piirtä myöten, SKS 2011. Johannes Heikkilä & Hannu Virtanen, Pommaripoika--cd-kokoelman oheisvihkonen, Kansanmusiikki-instituutti 2018.

  • Kummelin krapulamiesten ahavoituneet päät

    Puoliajalla kapakkaan ja tappiin asti.

    Joskus teatteri-ilta taittuu puoliajalla kapakkakierrokseksi, ravit jäävät väliin ja alakerran pubin sijasta mennään suoraan yökerhoon. Seuraavana päivänä päätä turvottaa niin, ettei tupakkakaan maistu.

  • Miten Ulrika Wilhelmina Johnsonista tuli Minna Canth?

    Minna Canth oli kirjailija, naisasianainen ja liikenainen.

    Minna Canth (1844–1897) oli suomalainen kirjailija, lehtinainen, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka omilla toimillaan ja kirjoituksillaan pyrki parantamaan köyhien, heikompiosaisten sekä tyttöjen ja naisten asemaa. Monet hänen kaunokirjallisista teoksistaan ovat suomalaisen kirjallisuuden klassikoita. Canthin syntymäpäivä 19. maaliskuuta on tasa-arvon päivä ja se on ollut liputuspäivä vuodesta 2003 alkaen. Artikkeli koostuu Yleisradiossa esitetyistä ohjelmista sekä Minna Canthin kirjeistä ja lehtikirjoituksista, joita on julkaistu myös monissa teoksissa.

  • "Kaikki murheet poistaa kunnon rock'n'roll-show" – Maija Vilkkumaa nousi sukupolvensa lauluntekijöiden suunnannäyttäjäksi

    Kooste Maija Vilkkumaan urasta vuosien varrelta.

    Laulaja-lauluntekijä Maija Vilkkumaa on kuulunut suomalaisen populaarikulttuurin vakionimiin jo 1990-luvulta lähtien. Hänen musiikkitaipaleensa on sisältänyt ikivihreitä hittejä, täysiä keikkasaleja ja lukuisia listaykkösiä. Myöhemmällä urallaan Maija Vilkkumaa on myös sanoittanut kappaleita muille artisteille ja toiminut kirjoittajana. Elävä arkisto keräsi yhteen Vilkkumaan haastatteluita, live-esiintymisiä ja musiikkivideoita vuosien varrelta.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Kummelin krapulamiesten ahavoituneet päät

    Puoliajalla kapakkaan ja tappiin asti.

    Joskus teatteri-ilta taittuu puoliajalla kapakkakierrokseksi, ravit jäävät väliin ja alakerran pubin sijasta mennään suoraan yökerhoon. Seuraavana päivänä päätä turvottaa niin, ettei tupakkakaan maistu.

  • Miten Ulrika Wilhelmina Johnsonista tuli Minna Canth?

    Minna Canth oli kirjailija, naisasianainen ja liikenainen.

    Minna Canth (1844–1897) oli suomalainen kirjailija, lehtinainen, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka omilla toimillaan ja kirjoituksillaan pyrki parantamaan köyhien, heikompiosaisten sekä tyttöjen ja naisten asemaa. Monet hänen kaunokirjallisista teoksistaan ovat suomalaisen kirjallisuuden klassikoita. Canthin syntymäpäivä 19. maaliskuuta on tasa-arvon päivä ja se on ollut liputuspäivä vuodesta 2003 alkaen. Artikkeli koostuu Yleisradiossa esitetyistä ohjelmista sekä Minna Canthin kirjeistä ja lehtikirjoituksista, joita on julkaistu myös monissa teoksissa.

  • Norman Granz – Kaikkien aikojen jazz-impressaari

    Tuhansien jazzkonserttien ja viiden jazzlevymerkin isä

    Jazzlegendat Suomessa – arkistot aukeavat -sarja tarjoaa huikean kattauksen Suomessa 60-luvulla esiintyneiden amerikkalaisten jazztähtien konsertteja. Täällä promoottorina toimi Paavo Einiö, suomalaisen kevyen musiikin moniottelija, mutta kuka oli amerikkalaiset jazzlegendat Eurooppaan tuonut Norman Granz?

  • "Kaikki murheet poistaa kunnon rock'n'roll-show" – Maija Vilkkumaa nousi sukupolvensa lauluntekijöiden suunnannäyttäjäksi

    Kooste Maija Vilkkumaan urasta vuosien varrelta.

    Laulaja-lauluntekijä Maija Vilkkumaa on kuulunut suomalaisen populaarikulttuurin vakionimiin jo 1990-luvulta lähtien. Hänen musiikkitaipaleensa on sisältänyt ikivihreitä hittejä, täysiä keikkasaleja ja lukuisia listaykkösiä. Myöhemmällä urallaan Maija Vilkkumaa on myös sanoittanut kappaleita muille artisteille ja toiminut kirjoittajana. Elävä arkisto keräsi yhteen Vilkkumaan haastatteluita, live-esiintymisiä ja musiikkivideoita vuosien varrelta.

  • Sata majavaa iskee tulta – vai miten se meni? Testaa, tunnetko suomalaiset euroviisuklassikot!

    Testaa, oletko Euroviisujen lyriikkamestari!

    Suomen euroviisutaival on ollut vähintäänkin monenkirjava. Esitykset ovat sisältäneet niin hevareita, huilumiehiä kuin hirviöitäkin. Sijoitukset ovat olleet pohjamudista jopa kirkkaimpaan kärkeen. Tässä leikkimielisessä testissä pääset kokeilemaan, miten hyvin tunnet suomalaiset euroviisuklassikot! Testin jälkeen voit virittäytyä viisutunnelmaan alta löytyvien videoiden myötä.

  • Kummelin Ympäristöruudun ohjeistamispäällikkö Jaakko Parantainen ja asioiden tilat

    Kummelin Ympäristöruudun kaikki haastattelut vuosilta 91–99

    Ohjeistamispäällikkö Jaakko Parantaisella (Heikki Silvennoinen) on monia titteleitä ja paljon sanottavaa, mutta usein puhetta piisaa enemmän asian vierestä. Voisi sanoa, että hän ei ole haastateltava helpoimmasta päästä. Ympäristöruudun Eero Kakon (Olli Keskinen) ja Parantaisen pohdintoja yhteiskunnasta esitettiin Kummeli-ohjelmassa vuosina 1991–1999.

  • Love Parade kasvoi piskuisesta mielenosoituksesta maailman suurimmaksi teknomusiikkitapahtumaksi

    Rakkauden ja suvaitsevaisuuden Love Parade Ylen uutisissa

    Maailman suurin teknomusiikkitapahtuma Love Parade järjestettiin ensimmäisen kerran Berliinissä vuonna 1989. Virallisesti poliittinen mielenosoitus muuntui vuosien myötä huvitilaisuudeksi, johon osallistui parhaimmillaan yli miljoona ihmistä. Vuosien saatossa Ylen uutiset on raportoinut tanssikansan keskeltä useaan otteeseen.

  • Unelmien maa rakennettiin Norjaan öljyrahalla, ihmishengillä ja ympäristötuhoilla

    Norjan vaiheikas öljyhistoria synnytti menestyssarjan.

    Pohjanmerellä 1969 tehty ennätyssuuri öljylöytö käynnisti muutoksen, joka teki pienestä kalastajavaltiosta johtavan öljymaan. Uusi teollisuus ajoi Norjan yhteiskunnalliseen murrokseen, jota menestyssarja Unelmien maa (Lykkeland) kuvaa. Katastrofaalinen öljyvuoto ja yli sata ihmishenkeä vaatinut porauslautan kaatuminen muistuttivat norjalaisia, että öljyseikkailu ei ole pelkkää rahantuloa.

  • Hiihtokoulussa vedettiin sukset jalkaan ysäritunnelmissa

    Pikku Kakkosen hiihtokoulu opetti hiihdon saloihin.

    Ysärimuotia ja -fiilistä tarjoileva Hiihtokoulu opetti lama-ajan lapsille hiihtämisen perusteita. Hiihtokoulu esitettiin Pikku Kakkosessa ensimmäistä kertaa vuonna 1996 ja sen oppeja voi katsoa nyt pysyvästi Areenasta.

  • ”Nyt sattu muuten Juhaa leukaan” – Kummelin Koistisen kootut kikkailut

    Legendaarinen ja hyväleukainen hätähousu vauhdissa.

    Juha Koistinen jos kuka on syntynyt muurahaisia housuissaan. Mies käyttää käytännössä kaiken vapaa-aikansakin holtittomaan kikkailuun ja heilumiseen. Maskuliinisella leukaluustolla varustettu veikkonen pitää kuitenkin koheltamisellaan työpaikkansa ilmapiirin keveänä. Timo Kahilaisen esittämän Koistisen kikkoja nähtiin Kummelissa vuosina 1993 sekä 1994.