Hyppää pääsisältöön

”Päästä esiin se, mitä päässäsi on!” – Heikki Laitisen kansanmusaan kuuluu myös improvisointi, pölhöily ja kanteleen sahaus

Heikki Laitinen kuristaa itseään Kaarlo ja Kerttu -balladin kuolinkohtauksessa ohjelmassa Polska, kirkuna, blues (1996).
Heikki Laitinen kuristaa itseään murhaballadin kohokohdassa Sibelius-akatemian konsertissa. Heikki Laitinen kuristaa itseään Kaarlo ja Kerttu -balladin kuolinkohtauksessa ohjelmassa Polska, kirkuna, blues (1996). Kuva: Yle kuvanauha Heikki Laitinen,1996,Yle Elävä arkisto,kuvakaappaus,muusikot,Taideyliopiston Sibelius-Akatemia

Muusikko, pedagogi ja tutkija Heikki Laitinen on tehnyt pyörryttävän työuran kansanmusiikin parissa. Hän on ollut suomalaisen nykyfolkin nousun olennaisimpia vaikuttajia, elvyttänyt ikivanhoja tyylejä ja hälventänyt perinnemusiikin ja avantgarden rajaa villeillä performansseillaan. Hän suosittelee suomalaisille kylpyhuoneessa karjumista.

Ylivieskassa vuonna 1943 syntynyt filosofian tohtori, emeritusprofessori Heikki Laitinen on toiminut trubaduurina, gospelmuusikkona, nykymusiikkisäveltäjänä, radiotoimittajana, kansanmusiikin esittäjänä, tutkijana ja opettajana, taiteilijaprofessorina ja performanssitaiteilijana. Hän johti 1970-luvulla Kaustisen Kansanmusiikki-instituuttia, oli viemässä viisikielistä kanteletta joka kouluun, pani 1980-luvulla pystyyn Sibelius-akatemian kansanmusiikin osaston ja on opettanut mm. Maria Kalaniemeä, Kimmo Pohjosta, Arto Järvelää ja monia muita nykyfolkin keskeisiä nimiä.

Esiintyjänä Laitinen tunnetaan yhteistyöstä mm. Pohjosen, tanssija Reijo Kelan ja Kankaan Pelimannien kanssa. Vuonna 2001 hän kertasi vaiheitaan ja musiikkinäkemyksiään Maarit Tastulan Punainen lanka -ohjelmassa: "Opin teatteri- ja tanssi-ihmisiltä, että muusikko voi tehdä muutakin kuin soittaa nuoteista – esimerkiksi pölhöillä!"

Folkia, gospelia ja protestia

Väkevän körttiläisen veisuuperinteen vaikutuspiirissä varttunut Heikki Laitinen aloitti teologian ja musiikkitieteen opinnot 1960-luvun alussa. Vuosikymmenen puolivälissä hän nousi hengellisen nuorisomusiikin uranuurtajaksi yhdessä folk-henkisen Sataset-yhtyeen kanssa. Pete Seegeriä ihailleen biisintekijän lauluissa kuuluivat kristillisen opiskelijaradikalismin ajatukset yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta ja solidaarisuudesta.

Laitisen tärkeä yhteistyökumppani oli lauluntekijä ja tuleva piispa MIkko Heikka, jonka kirjoittaman tekstin hän esitti Ylioppilaslehden kirkkokriittistä vappunumeroa koskevassa keskustelutilaisuudessa vuonna 1966. Vuosikymmenen lopulla Laitinen kuului kristillisten ylioppilaiden piirissä syntyneeseen Neutraalit-kabareeryhmään, joka otti esityksissään ronskisti kantaa etenkin kolmannen maailman puolesta. Vastaavia vasemmistohenkisiä poliittisia satiireja kuultiin myös Kaustisen kansanmusiikkifestivaalin folk-illassa vuonna 1970.

1960-luvun lopulla Laitinen elätti itsensä useita vuosia kitaratrubaduurina ja freelance-radiotoimittajana. Vanhalla yo-talolla syksyllä 1970 taltioidun pelimannikonsertin juontaja toteaa miehen tyylin muuttuneen melkoisesti sitten hengellisten kitaralaulujen: "Voisimme luonnehtia näitä lauluja eräänlaisiksi liedin ja protestilaulun välimaastossa liiikkuviksi laulelmiksi." Marja-Riitta Väkevä listasi Laitisen ns. uuden laululiikkeen huomionarvoisten lauluntekijöiden joukkoon vuonna 1975 radiolle tekemässään katsauksessa. Ohjelmassa kuultu Sattuuko joku tietämään oli yksi Laitisen Ylelle tallentamista kantanauhoista.

Modernista alkukantaiseen

Heikki Laitinen innostui jo kouluaikoinaan sekä kansanmusiikista että taidemusiikin avantgardesta, ja vuonna 1965 hän aloitti Sibelius-akatemiassa sävellysopinnot. Työskennellessään Ylen vakinaisena musiikkitoimittajana 1972–1974 hänellä oli sopivasti vastuullaan molemmat musiikkigenret. Laitinen toimitti radiolle mm. uraauurtavan sarjan kolttien musiikkiperinteestä. Hän teki Ylen kokeilustudiossa myös elektroakustisia teoksia, joista erityisesti radion joikutallenteisiin perustuva Jabmeaibmu sai kansainvälistä huomiota ja Prix Italia -kunniamaininnan vuonna 1970.



Kiinnostus kansanmusiikin tutkimukseen vei Heikki Laitisen vuonna 1974 Kansanmusiikki-instituutin johtajaksi Kaustiselle. Haastatteluissa hän on muistellut maallemuuton ja vanhoihin pelimanneihin tutustumisen mullistaneen koko maailmankatsomuksensa. Samaan aikaan hän alkoi profiloitua myös kansanmusiikin esittäjänä ryhdyttyään kaustislaisen Kankaan Pelimannien solistiksi. Kaustisen festivaaliyleisön suosikiksi noussut bändi yhdisti autenttisen pelimannityylin vapaammin sovitettuihin balladeihin. Kankaan Pelimannit näytti myöhemmille nykyfolkyhtyeille suuntaa myös hylkäämällä kansallispuvut ja esiintymällä arkivaatteissa.

On paljon luonnollisempaa esiintyä tavallisissa vaatteissa, jolloin se musiikki puhuttelee lähemmin ilman mitään kansallisia rasitteita.― Heikki Laitinen Kankaan Pelimanneista vuonna 1979

Tutkijana ja muusikkona Laitinen toi päivänvaloon monia jo melkein unohtuneita perinnetyylejä. Kalevalaista runolaulua elvytti 1970-luvulla folkloren tutkijoiden muodostama Nelipolviset-yhtye. Vuonna 1981 Laitinen liittyi Hannu Sahan ja Rauno Niemisen perustamaan Primitiivisen musiikin orkesteriin eli Primoon, joka teki tunnetuksi muinaissuomalaisia soittimia ja niillä tehtyä musiikkia. Vanhaan kansanmusiikkiin olennaisesti kuulunut improvisointi sai Laitisen tulon myötä yhä isomman roolin Primon esityksissä.

Yksi Laitisen monista bändiprojekteista oli lyhytikäinen Fedja Happo, joka syntyi vuonna 1982 Ylen toimittajan Sirkka Halosen aloitteesta edustamaan Suomea Euroopan yleisradioliiton Eurofolk-tapahtumassa. Kansanmusiikki-instituutin tutkijoiden ja muutaman muun muusikon muodostama ryhmän nimi tuli vuonna 1923 kuolleelta suojärveläiseltä kanteleensoittajalta. Kokoonpanon ohjelmistoon kuului muinaismateriaalin lisäksi myöhempää pelimanni- ja tanssimusiikkia. Ajankohtaisessa Kakkosessa vuonna 1983 Fedja Happo runoili mm. legendaarisesta kansanmusiikkitutkijasta Erkki Ala-Könnistä.


Etnoavantgardea ja kanteleen pahoinpitelyä

Vuonna 1983 Heikki Laitinen siirtyi käynnistämään kansanmusiikin koulutusohjelmaa Sibelius-akatemiassa. Hän toimi kansanmusiikkiosaston johtajana ja lehtorina vuoteen 1995 asti ja professorina vuosina 2001–2008. Pedagogiikassa pyyhittiin perinteestä pölyt perusteellisesti. Radiohaastattelussa vuonna 2018 Laitinen sanoo, että vanhojen tyylien opettamisen lisäksi hän halusi valloittaa kansanmusiikille kaikki muutkin oikeudet – kuten improvisoinnin ja avantgardismin vapauden – jotka muille musiikinlajeille olivat jo itsestäänselvyyksiä.

Me tehtiin Heikin johdolla Kirkuna-projekti, jossa soittimiakin mäiskittiin palasiksi.― Kimmo Pohjonen Sibelius-akatemian kansanmusiikkiosastosta vuonna 1996

Mirja Metsolan dokumentissa Polska, kirkuna, blues Kimmo Pohjonen kuvaa kansanmusiikkiosaston alkuvaiheen kapinahenkeä, jolloin pyrittiin pois kaikesta totutusta ja sovinnaisesta – eräänä huipentumana Laitisen kanteleensahausperformanssi Kirkuna-projektin konsertissa. Metsolan ohjelmassa Matka muinaisiin ääniin vapaan ääni-ilmaisun profeetta vie katsojat matkalle kalevalaisesta runolaulusta nykyajan vokaali-improvisaatioon.

Heikki Laitisen pitkä yhteistyö Reijo Kelan kanssa alkoi Suomussalmella 1990 pidetystä tanssi- ja kansanmusiikkiopiskelijoiden improvisaatioleiristä. Laitinen ja Kela ovat esiintyneet runsaasti sekä kahdestaan että Kelavala-triona Kimmo Pohjosen kanssa. YK:n päivänä 1992 Pellit auki -ohjelmassa nähtiin välähdyksiä Kelan ja Laitisen rauhanperformanssista Helsingin Kauppatorilta.

Ihmisen perusominaisuuksia on säveltäminen. Vasta sata tai 150 vuotta sitten sitä alettiin dempata.― Heikki Laitinen 2004

Lauantaivekkarissa 2004 kaksikko ylistää kapellimestari Atso Almilalle laulun ja tanssin mahdollisuuksia ihmisen ilmaisukeinoina. "Kylpyhuone on hieno akustinen tila, joka antaa mahdollisuuden kokeilla ilmaisua ja äänen resonointia omassa ruumiissa." Haastattelun lomassa saadaan hauska näyte siitä, kuinka keskustelu voi liukua hetkessä syntyväksi lauluksi ja liikehdinnäksi.

Heikki Laitinen ja harmonikkavelho Kimmo Pohjonen ovat tehneet myös lukuisia duoproduktioita. Osa esiintymisistä on ollut harjoiteltuja, mutta valtaosassa ei ole sovittu mitään etukäteen. "Toinen tekee jotain ja toinen saa siitä virikkeen, ja aina syntyy joku tarina", Laitinen on kuvannut livetilanteita aiemmin mainitussa radiohaastattelussa. Kun kaksikko edusti Suomea EBU:n Eurofolk-tapahtumassa vuonna 1998, kansainvälinen yleisö sai kuulla mm. improvisoidun impression esiintymispaikkakunnasta ja itse festivaalista.

Improvisoinnin välttämättömyys

Paula Jokimiehen ohjelmassa vuonna 2011 Heikki Laitinen puhuu mm. kalevalaisen runouden jatkuvasta vaikutuksesta nykysuomalaisiin sekä oman musiikkipedagogiikkansa perusideoista. Improvisaation huomioiminen koulutuksessa alusta asti oli ratkaiseva askel: "Sen avulla tulee hyvää tai huonoa, mutta vain sitä kautta muusikko löytää voimavaransa."

Emeritusprofessorin mieliaiheita on ollut myös puheen ja laulun yhtäläinen painoarvo. Suomalaiset on saatu luopumaan oikeudesta lauluun, mutta onneksi karaoke on tuonut sen takaisin. Omaksi koulukseen hän nimittää lapsuutensa körttiseuroja, joissa veisuu perustui 1600-luvun virsikirjaan. Körttilaulu oli muuntelevaa, koristelevaa ja improvisoivaa: "Soundi oli paksu ja päinvastainen kuin kouluissa opetettu militaristinen ajatus yhteislaulusta."


Lisa Enckellin vuonna 2018 tekemässä Kuusi kuvaa -sarjan haastattelussa Laitinen kertoo mm. lapsuudestaan Raahessa, 1960-luvun kuohuvista opiskeluvuosista, muutosta Kaustiselle ja siirtymisestä Sibelius-akatemiaan. Innostavien Kaustisen vuosien tärkein opetus oli, että tulevan kansanmusiikin koulutusohjelman tuli tutkia ja pitää elossa – tai ainakin lähtökohtanaan – tavallisten ihmisten taidokasta musisointia.

Kansanmusiikki oli ainoa musiikki, jossa piti aina soittaa sitä samaa polkkaa ja jenkkaa. Nyt oli se idea että pitää tehdä tulevaisuuden kansanmusiikkia.― Heikki Laitinen Sibelius-akatemian kansanmusiikkiosastosta vuonna 2018

Perinnetietoisuuden ohella oleellista oli myöskin sallia kansanmusiikille modernismi ja kokeellisuus. Laitinen muistelee oppilaidensa kanssa toteutettua 40-tuntista konserttia, jossa välillä ei ollut yhtään kuulijaa mutta silti "jatkettiin täysillä improvisointia". Laitinen kuvailee myös Kelavala-yhteistyötä sekä Hannu Sahan kanssa 1980-luvulla toteuttamaansa kanteleprojektia, jonka osanottajat innostuivat viisikielisestä niin etteivät "pystyneet lopettamaan soittamista".

Artikkelin lähteitä: Johannes Heikkilä & Hannu Virtanen, Pilven piirtä myöten, SKS 2011. Johannes Heikkilä & Hannu Virtanen, Pommaripoika--cd-kokoelman oheisvihkonen, Kansanmusiikki-instituutti 2018.

  • Möttönen ja Vehtaaja ratkovat Tehtäviä isolla T:llä

    Raija Orasen lastenkuunnelmasarja nyt pysyvästi Areenassa.

    Raija Oranen on urallaan kirjoittanut niin romaaneja, lastenkirjoja, novelleja kuin elokuva- ja televisokäsikirjoituksia. Hänen esikoislastenkirjansa Möttönen ja vehtaaja ilmestyi vuonna 1979 ja siitä tehtiin samaisena vuonna Ylelle radiokuunnelma. Lukijoina toimivat Jyrki Kovaleff, Aune Lind, Seppo Kolehmainen sekä Lea Pennanen-Mattila.

  • Pullantuoksuinen Hannes vaiko bensankatkuinen Sulo? Testaa, kuka tv-sarjojemme isähahmoista olet!

    Elävän arkiston leikkimielinen isyystesti.

    Oletko isänä Kotikadun Hannes vaiko Rintamäkeläisten Antti? Tai vaikkapa Kyllä isä osaa -sarjan isä? Se selviää tekemällä Elävän arkiston leikkimielisen isyystestin: valitse vastauksista vaihtoehto, joka kuvaa itseäsi parhaiten. Halutessasi voit toki myös selvittää, ketä suomalaista draamaisää oma isäsi muistuttaa. Onnea matkaan!

  • Venäläisen kirjanpitäjän traaginen kuolema käynnisti pitkän ketjun – Likaisen rahan liikkeitä etsitään eurooppalaisista pankeista

    Rahanpesuepäilyjä myös Suomessa toimivissa pankeissa.

    Eurooppalaiset pankit ovat joutuneet viime vuosina useiden rahanpesuepäilyjen kohteeksi. Viimeksi esillä on ollut Danske Bankin sekä Nordean epäillyt yhteydet rikollisen venäläisen rahan pesuoperaatioihin. Yksi epäilty rikollisen rahan lähde liittyy Sergei Magnitskin traagiseen tapaukseen. Ulkolinja kertoi tutkintavankeudessa epäselvissä oloissa kuolleen moskovalaisen kirjanpitäjän kohtalosta ohjelmassa Kuollut mies tuomiolla vuonna 2013.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto