Hyppää pääsisältöön

Suomen vaarallisin mies kuoli 134 vuotta sitten, mutta hänen vuokseen kärsimme edelleen

Käsikirjoittaja katselee Kalevalaa mutruisin huulin
Kuva: Yle/ Jussi Nahkuri Käsikirjoittaja katselee Kalevalaa mutruisin huulin Kuva: Yleisradio Jussi Nahkuri käsikirjoittajat,Emma Taulo,Kalevala,myytit

Suomalaisella sankarilla ei ole menestystä eikä mieskuntoa, ja siitä voi syyttää Elias Lönnrotia. Käsikirjoittaja Emma Taulo, joka huomasi Kalevalasta kirjoittaessaan, että suomalaisten myyttisten sankareiden tarinoista puuttuu kaikista ratkaiseva kolmas näytös. Voiko se olla syy siihen, että koemme itsemme helposti epäonnistujiksi tänäkin päivänä?

Olipa kerran Suomalainen Mies. Suomalainen Mies oli erittäin taitava työssään, ja hän teki sitä ahkerasti, melkein kellon ympäri, enemmän kuin kukaan naapureista ja todistetusti myös paljon paremmin kuin kukaan heistä.

Ahkeruutensa ansiosta Suomalaisella Miehellä oli vähän omaisuutta, ja vaikka Suomalaisen Miehen kotiseutu oli kovaa ja karua seutua, hän viihtyi siellä hyvin. Hänellä oli myös muutamia hyviä kavereita, joiden kanssa joskus pääsi jopa reissun päälle, kun siltä tuntui. Seikkailuista kerrottiin juttuja pitkään.

Tärkein Suomalaiselta Mieheltä kuitenkin puuttui. Häneltä puuttui Todellinen Rakkaus. Takana oli paljon yritystä löytää sellaista; sarja suuria pettymyksiä ja torjuntoja.

Mutta koska Suomalainen Mies oli sisukas, hän ei luovuttanut. Sopivan Naisen kohdatessaan hän yritti uudelleen. Tämäkään yritys ei lopulta onnistunut.

Ja siihen tarina oikeastaan päättyy. Loppu, happy end.

Kuulostaako tutulta? Todennäköisesti. Kuulostaako väärältä? Niin minustakin.

Vaikka kyse voisi olla seitsenkymmenlukulaisen iskelmän tiivistelmästä tai nollaluvulla tuotetun suomidraaman synopsiksesta, se on tositarina.

Se on alkuperäisen suomalaisen sankaritarinan peruskaava. Ja se on peräisin Kalevalasta.

Suomalainen sankari on vajaa sankari

Elias Lönnrotin kokoama Kalevala on suomalaisuuden ydintarina, kansalliseepokseksi rakennettu ja suomalaisuuden määrittelijäksi kirjoitettu. Se esittelee meille suomalaisuuden arkkityyppien kavalkadin Väinämöisestä Lemminkäiseen ja llmarisesta Kullervoon: tällaisia suomalaiset (miehet) ovat.

Kalevalan tarinat ovat ikiaikaisia myyttejä ja niiden päähenkilöt perusmiesten prototyyppejä. Myytit ja arkkityypit taas ovat materiaalia, joita me kannamme mukanamme takaraivoissamme ja joiden kaavoja usein noudatamme ihan tiedostamattamme.

Siksi on erityisen harmillista, että Lönnrot kirjoitti kaikista henkilöistään epäonnistujia. Kalevalan uroot ovat tietäviä ja taitavia sankareita, jotka kuitenkin lopulta aina epäonnistuvat kaikessa, mitä yrittävät.

Yksinkertaistaen: kieli muokkaa maailmaa. Käyttämämme sanat ja termit määrittävät todellisuuttamme. Kertomamme ja kuulemamme tarinat jäsentävät ja ohjaavat tunteitamme – ja lopulta toimintaamme. (Koneen Säätiön tukema Kertomusten vaarat-projekti avaa hyvin sitä, miksi näin on.)

Kalevalakin on hieno kuvaus siitä, kuinka paljon sanoilla on valtaa. Sen sankarit ovat taitavia sanankäyttäjiä ja tarinankertojia, tietäjiä ja tiedon vaalijoita. Heidän käyttämillään sanoilla on seurauksia. Sama pätee meihin kaikkiin.

Käsikirjoittajan ja kaikkien suomalaisen näkökulmasta Lönnrotin olisikin kannattanut virittää tarinoidensa viimeiset näytökset kuntoon.― Käsikirjoittaja Emma Taulo

Tarinankerronnan peruspalikan, sankarin matkan, kaari syntyy siitä, että sankari tiedostaa ongelmansa, yrittää ratkaista sen ja lopulta onnistuu aikaansaamaan muutoksen.

Kalevalan sankarit sen sijaan eivät onnistu juurikaan ratkaisemaan ongelmiaan. Heissä ei tapahdu muutosta. He eivät saavuta tavoitteitaan, eivätkä elä onnellisina loppuun saakka.

Samaa kehitystä on ollut nähtävissä suomalaisessa kulttuurissa, eikä se ole sattumaa. Ja se tekee meistäkin henkisiä epäonnistujia.

Mitä olisikaan tapahtunut, jos Lönnrot olisi kirjoittanut suomalaisten tarinaan edes yhden onnellisen lopun?

Luuserisankarit – suomalaisen epäonnistumisen kaava -sarja kertoo siitä, kuinka Elias Lönnrot käsikirjoitti suomalaisten tarinat epäonnistujien tarinoiksi. Sarjassa käsikirjoittaja Emma Taulo tutkii, millaisia sankarin mallit kulttuurissamme ovat, ja mitä niistä on meille seurannut.

Kommentit
  • Miten Minna Canth ehti?

    Mikä mahdollisti Minna Canthin valtavan elämäntyön?

    Palvelijoiden ja kauppa-apulaisten saatavilla olevan ja edullisen työpanoksen ansiosta Minna Canthilla oli mahdollisuus kirjoittaa tasa-arvoa edistäviä artikkeleita ja näytelmiä.

  • Avaruusromua: Palmut, hiekkaranta ja tähtikirkas yö

    Mitä on eksotiikka musiikissa?

    Mitä on eksotiikka? Mitä on eksotiikka musiikissa? 1950-luvulla se oli viihdyttäviä viuluja, intensiivistä tunnelmaa, villejä rytmejä ja salaperäisiä ääniä. Tuolloin levyillä soivat tunnelmat eksoottisilta kaukomailta: Aasiasta, Havaijilta, Amazonilta, Andeilta ja Afrikasta. Mutta musiikki ei ollut mitään kansanmusiikkia tai etnoa, vaan aitoa eskapistista viihdettä. Se oli eksoottista fantasiaa. Se oli epäaitoa muka-musiikkia. Se oli musiikillista kolonialismia. Mutta hyvin viihdyttävää, ja nykyään kuunneltuna mitä viehättävintä kitschiä ja campia. Ja eksotiikka viehättää yhä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Ne oli suunniteltu muuttuvaan maailmaan

    Ne oli tehty liikuteltaviksi ja korvattaviksi.

    Ne oli tehty liikuteltaviksi ja korvattaviksi. Niiden ei ollut tarkoitus olla ikuisia, vaan niiden rooli oli väistyä, kun tilalle tulisi jotakin uudempaa ja ehkä parempaa. Ne ovat värikkäitä ja sulavasti muotoiltuja tuoleja 1960-luvun alusta. Punainen, keltainen ja sininen. Edessä matala pöytä. Värikkäiden huonekalujen yläpuolella kuvassa lukee suurilla valkoisilla kirjaimilla: Optimistic Modernism. Optimistista modernismia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Asterix opettaa latinaa

    Asterix-kirjoja lukemalla voi suorastaan sivistyä.

    Asterix seikkailee -sarjakuvat perustuvat löyhästi Julius Caesarin jo ennen ajanlaskua kirjoittamiin Gallian sota -teoksien tapahtumiin.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri