Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Elävän arkiston blogi pääkuva

Helei, suomalainen mytologia puri! Hiisivuoressa tavalliset ihmiset muuttuivat näkymättömiksi

Hui Hai Hiisi -sarja
Anu Tuomi-Nikula ja Riku Suokas johdattivat lapset satumaailmaan. Hui Hai Hiisi -sarja Kuva: Yle/Antero Tenhunen hui hai hiisi

Pienet, jännityksestä hikiset kädet puristivat Hiisivuoren keiju Bereniken kättä, kun lapsisankarit ratkoivat seikkailun arvoituksia. Berenike eli ohjelman käsikirjoittaja Anu Tuomi-Nikula tiesi, että sadun taika oli saavutettu, kun ohjelman muut tekijät muuttuivat lasten silmissä näkymättömiksi ja he näkivät vain Hiisivuoren maailman. Lasten seikkailuohjelman kaikki jaksot ovat nyt katsottavissa Areenassa.

Hui Hai Hiisi -sarjan jaksot 1-35 Areenassa.

Kun työryhmä alkoi vuonna 1998 kehittää uutta suomalaista seikkailuohjelmaa lapsille, he pyysivät Pikku Kakkosesta tutun Anu Tuomi-Nikulan käsikirjoittamaan sitä. Hui Hai Hiisi sai pohjan suomalaisesta mytologiasta ja uskomusperinteestä.

Ohjelmassa keijukaisneito Berenike ja Matti Menninkäinen käyvät ikuista taistoa Hiiden ilkeyksiä vastaan. Taikaolennot ovat Hiiden mahdin edessä voimattomia, joten apuun kutsutaan ihmislapsia. Matti ja Berenike johdattavat vierailevia lapsisankareita läpi synkän Hiisivuoren, jossa lapset ratkovat arvoituksia ja tehtäviä.

"Oman kulttuuriperintömme tutuksi tekeminen lapsille oli herkullinen lähtökohta. Tehtävät olivat eskaritehtäviä, jotka liittyivät esimerkiksi kasveihin ja eläimiin, matematiikkaan, yleissivistävään tietoon sekä motorisiin taitoihin", Tuomi-Nikula muistelee.

Matti Menninkäinen (Riku Suokas) ja Berenike Tähtikilpi (Anu Tuomi-Nikula)
Matti Menninkäisen juuret ovat Suomessa, kun taas keiju Berenike on brittiläistä mytologiaa. Matti Menninkäinen (Riku Suokas) ja Berenike Tähtikilpi (Anu Tuomi-Nikula) Kuva: Yle/Antero Tenhunen hui hai hiisi
Quupeikko (Ilari Johansson)
Quupeikkoa näytteli Ilari Johansson. Sketsit on kirjoittanut Riku Suokas. Quupeikko (Ilari Johansson) Kuva: Yle/Antero Tenhunen hui hai hiisi

Hiisivuoren maailma pidettiin mahdollisimman tiukasti suomalaisessa kansanperinteessä, mutta taruun otettiin viitteitä myös muiden maiden uskomuksista. Anu Tuomi-Nikula olisi halunnut olla menninkäinen tai peikko, mutta muu työryhmä oli sitä mieltä, että sitten on jo liikaa pörröpäitä. Ohjelma vaati keijun voimaa. Keiju on myös hahmo, joka on lapsille tuttu.

"Keijuja ei ole Suomen uskomusperinteessä, vaan se on englantilaista ja keskieurooppalaista perimää. Siksi nimi ei ole suomenkielinen, vaan Berenike. Menninkäisiä meillä on ja siksi menninkäisellä on suomalainen nimi Matti."

Tuomi-Nikula ihailee edelleen taitoa, jolla lapset osaavat heittäytyä leikkiin ja lumoutua.

“Ympärillä pyöri kameramiehiä ja muita ohjelman tekijöitä. Kerran pyysin yhtä lasta kurkkaamaan, onko oviaukon takana ketään. Ihan lähellä seisoi tehostemestari sinisessä haalarissaan ja hiilihappojää-ämpärit käsissään. Lapsi kurkkasi, mutta koska tehostemestari ei kuulunut vuoren väkeen, lapsi huudahti, että ei täällä ole ketään, voidaan mennä! Tavalliset ihmiset muuttuivat näkymättömiksi."

Lapset ymmärsivät maailman lainalaisuuksia. He ymmärsivät, mitä Taikavirta teki tai mitä Kivijätiltä voi kysyä.― Anu Tuomi-Nikula

Jännittävä ja todellisen tuntuinen lavaste saa osan lapsista silmin nähden jännittämään. Tuomi-Nikula kertoo, että lapset olivat kuitenkin reippaita ja selättivät jännityksensä.

“Kävin etukäteen päiväkodissa tapaamassa lapsia. Minulla oli rooliasu päällä. Koska kontrasti arkimaailman ja Hiisivuoren välillä on niin suuri, heille piti saada turvallinen kiinnekohta minusta. Kerroin, että siellä on jännittävää, mutta mitään pahaa ei tapahdu. Eräs poika uhosi, että hän kyllä potkaisee sen tyhmän jättiläisen kumoon, mutta lopulta hän puristi kättäni kovimmin hikisellä kädellään.”

Ohjelmaa kuvattiin muutaman kuukauden tiiviinä puserruksena. Kun ensimmäiset jaksot olivat näkyneet jo televisiossa, viimeisiä vielä nauhoitettiin. Tuomi-Nikula näki selvän muutoksen seikkailijoissa.

"Ensimmäisissä jaksoissa lapset olivat aika hiljaisia seikkailijoita, sillä maailma oli aivan vieras. Ihan viimeisinä kuvauspäivinä lapset olivat nähneet muutaman jakson, eivätkä he enää tarvinneet niin paljon tukea ja ohjeistusta. Sitä juuri toivoin, että heistä tulee niitä sankareita, jotka selvittävät jutun. Se ohjelman tarkoitus onkin."

Matti Menninkäinen (Riku Suokas) ja Berenike tähtikilpi (Anu Tuomi-Nikula)
Matti Menninkäinen (Riku Suokas) ja Berenike tähtikilpi (Anu Tuomi-Nikula) Kuva: Yle/Antero Tenhunen Hui hai hiisi,elävä arkisto

Hui Hai Hiisi

  • Satuseikkailua tehtiin vuosina 1999 ja 2000. Ohjelman käsikirjoitus ja ideointi alkoi vuonna 1998.
  • Ohjelmassa keijukaisneito Berenike ja Matti Menninkäinen käyvät ikuista taistoa hirmuisen Hiiden ilkeyksiä vastaan. Koska taikaolennot eivät voi Hiiden mahdille mitään, joudutaan turvautumaan ihmislasten apuun. Matti ja Berenike johdattavat vierailevia lapsisankareita läpi synkän Hiisivuoren ratkoen samalla arvoituksia ja tehtäviä.
  • Käsikirjoitus - Anu Tuomi-Nikula ja Riku Suokas
  • Ohjaus - Kristiina Luodes
  • Musiikki - Vesa Anttila
  • Esiintyjät: Anu Tuomi-Nikula, Riku Suokas, Asko Sahlman, Herkku Hernesniemi, Esa Rantanen, Leija Luodes, Esa Salokorpi, Miro Luodes, Ilari Johansson
  • Lapsivieraat: Hallilan, Multisillan, Amurin, Atalan, Nekalan ja Haukiluoman päiväkodeista.

Ohjelma sai pohjan kotoisesta mytologiastamme, mutta myös makua aikuisten seikkailuohjelmista.

"Fort Boyardin ranskalainen versio oli tullut hieman aiemmin. Vaikka se on extremeä ja varsin toisenlainen kuin Hui Hai Hiisi, se oli ajatuksellisesti yksi lähtökohta. Tavoitteena oli tarpeeksi jännittävä miljöö, jossa ollaan irti arjen maailmasta", Tuomi-Nikula kertoo.

Televisiossa nähty taikamaailma laajeni, kun seikkailun lisäksi lapset näkivät Matti Menninkäisen seikkailevan esimerkiksi Quupeikon luona tai jännittävän Hiiden jalkojen juurella. Matti Menninkäistä näyttelevä Riku Suokas on kirjoittanut nuo kohtaukset.

Vaikka lavasteet olivat suuressa roolissa Hiisivuoren maagisen maailman luomisessa, halusivat tekijät tuoda ohjelmaan etenkin loppupuolelle uusia elementtejä. Lavaste kun oli jo tuttu katsojille. Siksi ohjelmaan tuotiin erilaisia hahmoja ja eläimiä, kuten poro ja jopa yksisarvista esittävä poni. Jossain jaksossa nähdään myös Tuomi-Nikulan kani.

“Kani inhosi kulkea kantokopassa. Lavasteissa oli turvetta ja juurakkoa, joten kerrostalossa asuva kaniini oli ihmeissään, kun sai kaivaa! Se heittäytyi selälleen ja oli niin innoissaan. Seuraavana päivänä, kun lähdin töihin, kani hyppäsi itse kantokoppaan ja olisi ollut valmis lähtemään jälleen töihin kanssani!"

Lapset olivat sankareita

Ohjelmaa kuvattiin Tampereella, joten lähistön päiväkodeista pyydettiin sanavalmiita ja reippaita seikkailijoita mukaan ohjelmaan. Vaikka moni ohjelman katsoja koki varmasti pientä kateutta, kun ei päässyt itse seikkailemaan, uskoo Tuomi-Nikula, että tehtävien ratkaisijoita riitti myös katsojissa. Tuomi-Nikulasta on tärkeää, että lastenohjelmia tehdään yhdessä lasten kanssa.

"Ei pidä olla pelkästään aikuisten tuottamaa kulttuuria lapsille, vaan lapset täytyy ottaa mukaan tekemään itse. Lapset saavat olla niitä staroja!"

Kun Hui Hai Hiisi alkoi näkyä televisiosta, alkoivat tekijät saada myös postia pieniltä seikkailunjanoisilta katsojilta. Koska ohjelma oli jo tehty, ei uusia seikkailijoita voitu ottaa leikkiin mukaan. Tuomi-Nikula ei kuitenkaan romuttanut tarun tunnelmaa.

“Graafikkomme teki ihanan kirjepohjan, joka sopi Hiisivuoren maailmaan. Se näytti Hiisivuoren postilta. Kirjoitin tarinan muotoon, miksi seikkailuun ei enää pääse, mutta miten lapsi voi auttaa meitä kannustamalla television ääressä."

"Lapset saivat kirjeen Berenikeltä. Niitä postitettiin pitkän aikaa."― Anu Tuomi-Nikula

Hiisivuoren sankarit, pienet seikkailijat ovat nyt jo aikuisia. Tuomi-Nikula ei ole juuri kuullut heistä nauhoitusten jälkeen, mutta yksi erikoinen pyyntö hänelle on tullut.

"Siitä ei ole pitkä aika, kun joku lähetti meille viestin, että hän oli kadottanut karhunhampaansa!"

Karhu on suomalaisessa mytologiassa voimakas hahmo, sillä suomalaiset ovat karhun kansaa. Siksi myös rohkeat sankarit saivat palkinnoksi karhun hammasta esittävän korun, metsämiehen onnenkalun.

Hui Hai Hiisi -sarja
Pienet seikkailijat saivat palkkioksi karhunhampaita muistuttavat korut. Hui Hai Hiisi -sarja Kuva: Yle/Antero Tenhunen hui hai hiisi

Ennen Hui Hai Hiisiä Tuomi-Nikula oli Pikku Kakkosen juontaja. Sittemmin hän on käsikirjoittanut, toimittanut ja ohjannut monenlaisia lastenohjelmia. Pian Hiisivuoren seikkailun jälkeen hänen työarkeensa sujahti kuitenkin toinen lasten lempiohjelma, pikkuinen pupu nimeltä Neponen.

Viime vuosina Tuomi-Nikula on muun muassa kehitellyt Pikku Kakkoseen hahmoja, kuten Jepu Neulasen ja Nallen, ohjannut lasten tekemisiä niin draama- kuin fiktiosarjoissa sekä kehittänyt Pikku Kakkosen lapsijuontajien työmetodeja.

"Juontajalapset tuottavat itse omat juontosisältönsä ja tavoitteena on, että aikuinen vain kokoaa paketin. Näin ollen juonnoissa saadaan lasten omaa ääntä ja ideoita kuuluviin. Aikuinen ei siis kirjoita heille sanoja suuhun."

Kommentit
  • Areenan kenties kasarein tapaus on Mummo

    Mummo-sarja nyt Areenassa.

    Mummo-sarjassa Annan rakas ystävä on mummi. Tämä mummi ei vain leivo pullaa tai kudo sukkaa, vaan hakkeroi pankkiin ja varastaa rahaa, maalaa graffiteja sekä eläytyy koiraksi niin vahvasti, että perhe unohtaa, että mummi on mummi. Mummo-sarja on nyt vuoden verran katsottavissa ja se on kenties eniten 1980-luvun loppua huokuva ohjelma, mitä Areenasta löytyy.

  • Muutoksia Areenan audiosisältöjen RSS-syötteissä

    Audiojaksot näyttäytyvät uusina podcast-sovelluksissa.

    Radion julkaisualustan muutos muuttaa myös Areenan RSS-syötteitä. Radion tallennesisältöjä ollaan parhaillaan siirtämässä uudelle suoratoistoalustalle, jossa Areenan videosisällöt ovat jo jonkin aikaa majailleet. Tällä hetkellä sisällöistä on siirretty vajaa viidennes. Siirron yhteydessä kunkin sisällön yksilöivä sisältö-ID muuttuu.

  • Arki on niin hassua, siksi tehtiin Kätevä emäntä – neljä kautta nyt Areenassa

    Kätevän emännän neljä kautta nyt Areenassa.

    Vaikka Kätevä emäntä oli ensimmäisiä pääasiassa naisten tekemiä sketsisarjoja, ei sen huumori ollut miesvastaista, muistuttaa tuottaja Sirpa Bertling. Päinvastoin, piikin saivat usein tuntea naiset itse. Monesta hahmosta, kuten toimiston Raijasta, tuli niin suosittu, että näyttelijä Minna Kivelä esittää erikoista hahmoa yhä edelleen.