Markku Haavisto
Yle
Korealainen BTS kiertää loppuunmyytyä maailmankiertuetta ja Blackpink solmi sopimuksen amerikkalaisen levy-yhtiön kanssa. Etelä-Korean pop-koneisto tuottaa liukuhihnalta täydellisyyttä hipovia idoleita.
K-pop. Sanasta tulee mieleen värikkäät ja tyylikkäät musiikkivideot, joissa yhtyeiden tanssikoreografiat kulkevat metronomin tarkkuudella.
Jokaisella solistilla on oma erityisosaamisensa, jonka verukkeella artistit tehdään tutuiksi yleisölle: joku räppää, toinen laulaa, kolmas loistaa tanssijana ja porukan näyttävin esiintyy yhtyeen kasvoina.
Ajatus on, että jäsenet täydentävät toisiaan, jotta yhtye muodostaisi mahdollisimman monipuolisen kokonaisuuden.
Musiikkiin itsessään on sekoitettu vaikutteita niin hiphopista, popista, rockista kuin myös EDM:stä yhden reilun kolmen minuutin kappaleen sisään. Artistien kirjoitustiimit koostuvat usein kansainvälisistä tekijöistä ja niiden tuotantoon sekoitetaan palanen kulloistakin trendikästä musiikkityyliä.
Lyriikat on kirjoitettu pääasiassa koreaksi, mutta joukosta kuuluu myös englanninkielisiä lausahduksia tai pelkästään yksittäisiä sanoja.
Kulttuuriviennistä on kasvanut Etelä-Korealle miljardien dollarien arvoinen bisnes. Viimeisen kymmenen vuoden aikana k-pop on puskenut pinnalle yhä vahvemmin myös Aasian ulkopuolella.
Etelä-Korean musiikkibisneksestä on muodostunut valtava tuotantokoneisto, joka ottaa sisäänsä lahjakkaita nuoria ja puskee ulos virheettömien idolihahmojen ympärille rakennettuja yhtyeitä.
Mutta miten ihmeessä K-Pop sekä BTS:n ja Blackpinkin kaltaiset yhtyeet ovat räjähtäneet valtavaksi ilmiöksi maailmalla?
Korealaisen kulttuurin maailmanvalloitus
Korealainen poikabändi BTS on monella mittarilla yksi tämän hetken suurimmista pop-ilmiöistä. Viidessä vuodessa yhtye on kasvanut altavastaajasta keskeisimmäksi korealaiseksi pop-yhtyeeksi.
Parhaillaan seitsenhenkinen yhtye kiertää mittavaa Love Yourself -maailmankiertuettaan, jonka esitykset myytiin myös Euroopassa loppuun poikkeuksellisen rivakasti.
Toukokuussa BTS nousi ensimmäisenä korealaisena yhtyeenä Yhdysvaltain Billboardin albumilistan kärkeen heti julkaisuviikkonaan.
Blackpink-yhtye puolestaan allekirjoitti yhteistyösopimuksen Yhdysvaltalaisen levy-yhtiön Interscopen kanssa, jonka emoyhtiö on Universal Music Group. Korealaisyhtyeen kiinnittäminen yhtiön listoille kertoo yhtyeen asemasta amerikkalaisilla markkinoilla, sillä muita Interscopen artisteja ovat muun muassa Kendrick Lamar, Lady Gaga ja Eminem.
Elokuussa BTS julkaisi Idol-singlen musiikkivideon, joka keräsi 24 tunnin aikana yli 45 miljoonaa katselukertaa Youtubessa. Se on enemmän kuin yksikään toinen musiikkivideo on kerännyt katseluja ensimmäisen päivän aikana.
Huomiota on herättänyt myös yhtyeen poikkeuksellisen omistautuneet ja ympäri maailmaa levittäytyneet fanit, jotka kutsuvat itseään BTS Armyksi (Adorable Representative M.C. for Youth). Erityisesti sosiaalisessa mediassa yhtyeen fanijoukko on poikkeuksellisen omistautunut.
Vaikka BTS tekee musiikkia pääasiassa koreaksi, yhtye on erityisesti viime vuosien aikana noussut valtavan suosituksi myös englanninkielisillä markkinoilla. Samaan tapaan myös Blackpink on onnistunut saamaan jalansijaa myös amerikkalaisilla markkinoilla.
Koreassa pop on raadollista bisnestä
Sekä korealaisessa että japanilaisessa popmusiikissa on viimeisten vuosikymmenten aikana pyritty hiomaan idoleistaan niin virheettömiä kuin mahdollista.
Kaikki alkaa jo varhain lapsena, jolloin lupaavat artistien alut päätyvät studioiden suojiin ja heistä aletaan koulia tulevaisuuden tähtiä, jotka istutetaan studioiden kokoamiin bändeihin.
Tavoitteena on, että mahdollisimman suurelle yleisölle löytyisi yhtyeestä joku, johon samastua ja ihastua, eli jokaiselle jotakin.
Matkan varrelle kertyy nuoren elämänmittainen määrä harjoittelua, kilpailua paikasta yhtyeessä ja usein myös tiukkaa kontrollia studioiden taholta. Menestykseen vaaditaan paljon ja vain murto-osa nuorista päätyy menestyksekkäälle uralle.
Korealaisen pop-koneiston toimintaa on usein kyseenalaistettu ja muun muassa “orjasopimuksiksi” kutsuttuja levytyssopimuksia on kevennetty viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Tiukka kontrolli on kuitenkin juurtunut syvälle järjestelmään. Toisin sanoen artisteista ei haluta antaa julkisuuteen mitään, mikä voisi vaurioittaa virheetöntä mielikuvaa.
Studioiden ovat pitkään pyrkineet koulimaan pois artistien julkisuuskuvasta heidän henkilökohtaiset ongelmansa, joista he ovat avautuneet julkisesti vasta uran jälkeen.
BTS on pienen levy-yhtiön altavastaaja, josta kasvoi jättiläinen
BTS:n on kulkenut toisenlaista tietä, joka voi olla myös yhtenä syynä yhtyeen poikkeukselliselle suosiolle.
Ensinnäkin perinteisesti Etelä-Korean suosituimmat artistit ovat tulleet jostain kolmesta suuresta viihdeyhtiöstä SM:stä, JYP:stä tai YG:stä.
Vaikka BTS on muodostunut myös pop-koneiston kasvattamista lahjakkaista yksilöistä, heidän tuottajansa Bang “Hitman” Si-hyukin suhtautui lahjakkuuksiin uudella tavalla. Vuonna 2010 Bang kiinnitti ryhmän ensimmäisen jäsenen, RM:n, perustamalleen Big Hit Entertainment -yhtiölle.
Siinä missä muut studiot pyrkivät kitkemään artistien persoonallisuuden pois, Bang ihaili laulajia, jotka osasivat ilmaista itseään musiikilla.
Yhtyeen jäseniä ei koskenut yhtä tiukat säädökset kuin kolmella suurella tuotantoyhtiöllä. Esimerkiksi toisin kuin muut artistit BTS:n jäseniä ei rajoitettu kommunikoimasta faneilleen sosiaalisessa mediassa.
Rolling Stones -lehden haastattelussa yhtyeen keulakuva RM on sanonut levy-yhtiön antavan BTS:lle artistisen vapauden musiikkinsa suhteen.
Yhtyeiden taustalla maailmanlaajuiset faniverkostot
BTS:stä puhuttaessa ei voi olla ottamatta huomioon yhtyeen fanikuntaa, BTS Armya.
Yhtyeen intohimoiset fanit ympäri maailmaa ovat tuutanneet Twitteriin kuluvan vuoden aikana lähes 2 miljardia viestiä, jotka koskevat heidän fanittamaansa yhtyettä.
Vertailun vuoksi samassa ajassa Katy Perryn, Lady Gagan ja Ariana Granden fanit ovat yhteensä yltäneet 100 miljoonaan viestiin.
Tarkoittaako se, että yhtye on monikertaisesti suositumpi kuin edellä mainittu amerikkalaiskolmikko?
Ei oikeastaan. Enemmänkin BTS on oppikirjaesimerkki siitä, miten sosiaalista mediaa voi käyttää yhtyeen markkinoimiseen ja fanikulttuurin luomiseen.
Big Hit Entertainment -yhtiöltä puuttuivat suurten levy-yhtiöiden kaltaiset rahavarannot ja alan sisäinen vaikutusvalta, joka olisi taannut yhtyeen nostamisen muun muassa televisio-ohjelmien kautta pinnalle.
Resurssien puutteen vuoksi BTS:n levy-yhtiö suuntasi katseensa sosiaaliseen mediaan, joka on yhtyeen viisivuotisen uran aikana kasvanut alati suuremmaksi ilmiöksi.
Toisin sanoen 2013 perustettu yhtye on onnistunut olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan alkaessaan rakentaa brändiään erityisesti Youtubessa.
Pelkästään Youtuben kuukausittainen käyttäjämäärä on viiden vuoden aikana kaksinkertaistunut miljardista käyttäjästä kahteen miljardiin.
K-popin liukuhihnamainen tuotanto rullaa tehokkaasti ja tuottaa ikonimaisia idoleita, jotka ovat löytämässä paikkansa myös Aasian ulkopuolelta.
Ainakaan vielä korealaisen popmusiikin faniarmeijoiden levittäytymiselle ei näy loppua.
Etelä-Korea teki popista vientibisneksen
Alusta asti korealainen pop-teollisuus on suunnannut katseensa ulkomaille, sillä 90-luvulla talousongelmissa ollut valtio toivoi viihdeteollisuuden antavan uutta puhtia valtion taloudelle.
Korealaisesta pop-kulttuurista haluttiin maan seuraava suuri vientituote, joka vaihtokauppana houkuttelisi myös matkailijoita Etelä-Koreaan. Mallia otettiin Japanista, josta lähtöisin olevat manga, anime ja j-pop olivat päässeet valloilleen.
Koneiston rattaat alkoivat pyöriä, hallitus moninkertaisti viihdeteollisuuden rahoituksen ja viihdealan koulutusta lisättiin. Tuotantoyhtiöt alkoivat rakentaa maahan uudenlaista pop-musiikin tekemisen kulttuuria, josta sittemmin muodostui käsitys k-popista.
Kymmenen vuoden aikana vuodesta 2007–2017 Etelä-Korean musiikkialan vähittäismyynti kasvoi 80 miljoonasta dollarista lähes 500 miljoonaan dollariin. Koko liikevaihdon suuruudeksi Bloomberg uutisoi lähes 5 miljardia dollaria.
Musiikkistudiot haravoivat itselleen lahjakkaita nuoria, jotka osaavat laulaa, tanssia ja ennen kaikkia näyttävät hyvältä. Tavoitteena on muodostaa näistä idolihahmojen varaan koottavia pop-ryhmittymiä. Juuri sellaisia kuin tällä hetkellä menestyvät BTS ja Blackpink ovat.
Ensimmäinen uuden aallon läpimurto oli vuonna 1992 Talent-show’sta julkisuuteen ponnistanut hip hop -ryhmä Seo Taiji and Boys.
Vaikka yhtyeen kappale Nan Arayo (I Know) teilattiin kykyohjelmassa, kappaleesta muodostui poikkeuksellinen hitti, joka muutti k-popin suuntaa.
Yhtye toi hip hopin korealaisen popmusiikin valtavirtaan. Seo Taijin juurruttamat purkkapoppimaiset tanssibiitit, joihin sekoittui vaikutteita erityisesti yhdysvaltalaisesta hip hop -musiikista, kaikuvat k-popissa vielä tänäkin päivänä.
Korealaisen popin uusi nousu
Korealaisen popkulttuurin aalto, eli Hallyu, on vallannut maailmaa kahdessa aallossa. 2000-luvun puolivälissä k-popin maailmanvalloitus ajautui polkemaan paikoilleen moneksi vuodeksi. Jälleen 2010-luvulla suosio räjähti uusiin mittoihin.
Yksi k-popin uuden aallon menestyneimmistä yhtyeistä on yhdeksänhenkinen Exo. Korean lisäksi yhtye on esittänyt musiikkiaan myös japaniksi ja mandariinikiinaksi, joka on ollut osasyynä yhtyeen menestykselle Aasiassa.
Toinen esimerkki 2010-luvun k-popin uuden nousun keskeisimmistä yhtyeistä on ollut Girls’ Generation, joka pyrki saamaan sijaa Yhdysvaltain markkinoilta.
Yksikään toinen k-pop-artisti ei ole vielä kuitenkaan onnistunut lyömään itseään niin kokonaisvaltaisesti läpi myös länsimaissa kuin Gangnam Style -kappaleella hevostanssilla valtavaksi viraalihitiksi noussut Psy.
Kappaleen musiikkivideota on katsottu Youtubessa yli 3 miljardia kertaa, ja se on edelleen palvelun viidenneksi katsotuin video.
Kannanotot katosivat k-popista yli vuosikymmeneksi
Samalla kun Seo Taiji & Boys toi uudenlaisia vaikutteita musiikkiin, se myös haastoi korealaiseen kulttuurin vakiintuneita normeja.
Musiikintuotanto oli ennen 90-lukua vuosikymmenten ajan ollut hallituksen valvovan silmän alla, jolloin todennäköisin tie suosioon oli patrioottinen popmusiikki.
Sanoituksissaan Seo Taiji nosti kuitenkin esiin yhteiskunnallisia ongelmia. Erityisesti hän käsitteli nuorison turhautuneisuutta, mikä oli epätavanomaista korealaisessa kulttuurissa.
Sittemmin k-popista on kuitenkin muodostunut eräänlainen positiivisuuden perikuva, eivätkä kriittiset katsannot päässeet korealaisessa musiikissa pitkään aikaan pinnalle.
Monissa tapauksissa kolme suurinta tuotantoyhtiötä sopimuksissaan rajoittivat artistien vapautta kertoa julkisesti omia mielipiteitään.
Seo Taiji & Boysin aloittaman kommentaarin jälkeen kesti yhden sukupolven ajan, ennen kuin suhtautumisessa alkoi tapahtua muutosta.
Muutoksen tuulet ovat ilmassa, kun maan suosituin yhtye BTS on sanoituksissaan tarttunut tabuina pidettyihin aiheisiin, kuten yhteiskunnan epätasa-arvoisuuteen ja sukupolvien väliseen hierarkiaan.
Faneille tärkeintä kuitenkin on yhtyeen tapa asettua nuorten puolelle, joita kohtaan yhteiskunta asettaa painostavat odotuksensa. Kappaleiden sanoma on rohkaista nuoria olemaan oma itsensä, ja se viesti tavoittaa yleisönsä ympäri maailman.
YleX:n uudella YleX Music -kanavalla Katri Norrlin pohtii k-pop-ilmiötä viimeisimmässä jaksossaan.
Juttua korjattu 2.11. 11.00: Kuvassa esiintyvä BTS:n jäsen Jungkook, eikä RM, kuten kuvatekstissä aiemmin luki.
