Hyppää pääsisältöön

Jassu, 24




Jassu, 24
Sekasin

Jassu, 24

Mulla oli normaali perhe ja normaali lapsuus. Sitten alakoulun ekoilla luokilla mun vanhemmat erosivat. Koulussa mulla oli aluksi kavereita, mutta mä olen aina ollut ujo. Sen takia mulle oli vaikeaa tehdä erilaisia asioita, osallistua juttuihin ja siitä se kiusaaminen pikkuhiljaa alkoi.

Alkuun se oli ihan vaan sanoja tai mulle naurettiin. Sitten vuosien saatossa kiusaaminen pahentui. Yläkoulussa eristyin aiempaa enemmän, enkä oikeastaan enää puhunut muille. Koulussa pelattiin jalkapalloa, puhuttiin ehkä välitunneilla ja sitten kun koulupäivä päättyi, niin mä menin vaan kotiin. Kävin koulussa, tein kouluasiat ja sitten menin kotiin ja olin tietokoneella, niin se meni.

Alaluokalla luin kirjoja ja välillä leikin ulkona. Siellä oli nuorempia lapsia, jotka eivät tunteneet mua, ja heidän kanssaan pystyin pelaamaan jalkapalloa. Ne oli kaikki suomenkielisiä, joten me oltiin eri kouluissa. Sekin auttoi. Pelasin myös sählyä yhdeksän vuotta, mutta se loppui sitten yläasteella. Joukkue oli suomenkielinen ja lisäksi pari mun pääkiusaajista oli samassa jengissä, mikä teki treeneistä vaikeampaa.

Mä halusin kai, että mut huomattais jotenkin. Mut se ei ollutkaan niin hyvä idea.

En oo varma miksi, mutta kerran ala-asteella kirjoitin koneella itselleni osoitetun ruman lapun. Siinä sanottiin, mä olen liian tumma ja kysyttiin, että miksi mä olen täällä koulussa, koska mä en kuulu tänne. Mä halusin kai, että mut huomattais jotenkin. Mut se ei ollutkaan niin hyvä idea. Kiusaaminen vain lisääntyi.

Sitten jossakin kohtaa myös kotiin alkoi tulla kaikenlaisia eri juttuja, eikä se ollut yhtään kivaa. Yhtenä päivänä jouduin tunnustamaan opettajalle, että minä olin sen lapun kirjoittanut. Sen jälkeen ala-asteella yritettiin puuttua siihen kiusaamiseen jotenkin. Muttei siitä ollut mitään apua.

Vietin lapsena paljon aikaa ukilla. Hän osti tietokoneen ja sain sitten pelata sillä. Alussa pelasin vain vähän, sain olla koneella tyyliin tunnin. Lopulta olin ukilla neljänä päivänä viikossa. Jossain vaiheessa saatiin kotiinkin tietokone ja sen jälkeen pelasinkin päivittäin. Kotona oli kuitenkin rajoituksia ja sain olla koneella 1-3 tuntia. Muuten olisin pelannut koko ajan. Jossain kohtaa sain oman läppärin omaan huoneeseen ja sitten olinkin koneella koko ajan. Aluksi pelasin ja sitten löysin YouTuben. Katsoin myös elokuvia ja sellaista. Näin mä sitten eristäydyin vieläkin enemmän muista.

Mun oli vaikea kestää paineita ja vaikea olla muiden kanssa.

Seiskalla tai kasilla se koulukiusaaminen oli mennyt aika pitkälle. Mun oli vaikea kestää paineita ja vaikea olla muiden kanssa. Mä olin jo silloin niin eristäytynyt ja kun sähly loppui, niin samalla loppui myös melkein kaikki kontaktit muiden kanssa.

Aikuiset huomasivat, että mä oon aina yksin. Ne puhuivat jopa yhdelle kiusaajistakin, mutta silloin se oli jo liian myöhäistä, koska olin jo täysin eristäytynyt. En oikeastaan enää halunnut edes kuulua ryhmään. Kympillä mua ei enää kiusattu, mutta mä olin siinä vaiheessa jo niin masentunut, ettei mua kiinnostanut enää mikään. Aloitin lukion, mutta asiat vaan pahentui entisestään.

Aika monta vuotta lapsuudesta meni, ennen kuin sain tai löysin apua.

Aika monta vuotta lapsuudesta meni, ennen kuin sain tai löysin apua. Vanhemmat kyllä yritti auttaa mua, mutta heillä oli sen verran omia ongelmia, etteivät voineet keskittyä minuun niin paljon. Eron aikaan oli paljon riitaa ja sellaista.

Isän kanssa mulla ei ole ikinä ollut mitään hyvää kontaktia. Hän oli vähän osa sitä ongelmaa. Isä vaati minulta paljon ja oli hyvin kriittinen, mikä ei todellakaan auttanut auttanut yhtään. Mun oli aika vaikea olla hänen kanssaan. Äidillä taas on paljon kipuja onnettomuudessa saatujen hermovammojen takia. Hän käy kyllä töissä ja tekee kaikkea, mutta työpäivän jälkeen hän on hyvin väsynyt ja syö paljon lääkkeitä.

Lukiossa äiti auttoi mua ekan kerran kunnolla. Hän otti minut pois lukiosta ja jotain terapiaakin yritettiin, mutta se ei auttanut silloin. Sitten yhden kuntouttavan pajan kautta pääsin opiskelemaan ja valmistuin lähihoitajaksi.

Yhtenä päivänä kaikki hajosi. Olin kestänyt ihan liikaa, kaikki romahti. Kaikki mun muurit murtui, enkä jaksanut enää mitään.

Yhtenä päivänä kaikki hajosi. Olin kestänyt ihan liikaa, kaikki romahti. Kaikki mun muurit murtui, enkä jaksanut enää mitään. Löysin hyvän terapeutin ja nuorten valmentavaa toimintaa. Ne on auttaneet paljon. Iso osa mun ongelmista johtui itsekriittisyydestä, koska muut vaativat multa niin paljon. Isä erityisesti. Kovin kriitikko oon kyllä ollut minä itse. Olen vaatinut itseltäni ihan liikaa. Olisi pitänyt uskaltaa puhua asiasta.

Myös kiusaajille olisi pitänyt sanoa, että lopettakaa. Ja 14-vuotiaana opettajille olisi pitänyt uskaltaa puhua. Opettaja voisi myös tulla kyllä aika paljon vastaan, jos se huomaa, että joku on eristäytynyt tai vaikuttaa masentuneelta. Voisi pyytää juttelemaan koulun jälkeen, tai vaikka soittaa ja jutella.

Nykyään multa kysytään usein, että mistä tuun ja että olenko ulkomaalainen. Mut mun koko perhe on ihan Suomesta. Kaikki meidän perheessä on vaaleita. Mut jostain syystä mä oon vähän tummempi. Koulussa kukaan ei kiinnittänyt siihen tosin huomiota, mutta mä jotenkin tein siitä itselleni ongelman. Mä olin myös isompi kuin muut. Jos joku juoksi mua nopeammin, niin syytin itseäni liian hitaaksi.

Mulla oli tavallaan kaksi eri elämää. -- Netissä olin sosiaalisempi ja onnellisempi.

Mutta koneella mulla oli ihan eri elämä. Mulla oli tavallaan kaksi eri elämää. Yksi oli se koululainen, toinen oli se pelaaja. Netissä olin sosiaalisempi ja onnellisempi. Kukaan ei tiennyt oikeasti, kuka mä oon. Mä niin kuin kehitin toisen henkilön sinne. Pystyin puhumaan ja pelaamaan muiden kanssa ja tekemään kaikenlaista. Me puhuttiin kipeistä asioista, mutta yksi sääntö mulla oli: en ikinä puhunut itsestäni. En koskaan kertonut muille, millaista mulla oikeasti oli, vaan muutin todellisuutta.

Mä olin tosi usein terapeutti muille siellä. Toiset tuli puhumaan mulle niiden ongelmista ja mä yritin saada apua heille. Sekin oli yksi ongelma, että mä tiesin kaikenlaisia eri asioita, mutten koskaan etsinyt itselleni apua.

Mä haluaisin sanoa nuorelle, että älä ole niin kriittinen itsellesi. Don't compare yourself to others.

Mä haluaisin sanoa nuorelle, että älä ole niin kriittinen itsellesi. Don't compare yourself to others. Äläkä vertaa itseäsi muihin niin paljon. Monta kertaa ajattelee, että vitsi toi on niin hyvä kaikessa, mut eihän sitä tiedä, millaista sen elämä oikeasti on. Kaikilla on omat rajansa.

Sekasin: Nuoret selviytyjät

Artikkeli liittyy juttusarjaan Nuoret selviytyjät. Se on osa Ylen Sekasin-kampanjaa, jolla halutaan tukea nuorten hyvinvointia. Lisää aiheesta yle.fi/sekasin