Hyppää pääsisältöön

Kurre, 41




Kurre, 41
Sekasin

Kurre, 41

Lapsuus oli, ainakin siihen 8-vuotiaaseen, ihan normaali. Faija pelasi lätkää ja jonkun näköinen oma yritys sillä oli jossain vaiheessa. Aika vähän se oli kotona. Se oli lähinnä varmaan sen eron syy sitten, kun mä olin kahdeksan. Ei siinä mitään pahoinpitelytilanteita ollut. Mut mutsi on sen verran rautainen mimmi, että vaikka lätkänpelaaja oli vastassa, niin se ei paljon kumarrellut ja pisti faijan aika koville.

Faija olikin lähtenyt ryyppäämään ja äiti löysi lapset täydestä ammeesta kahdestaan.

Viimeinen niitti oli se, kun mutsi tuli himaan iltaduunista. Faija olikin lähtenyt ryyppäämään ja äiti löysi lapset täydestä ammeesta kahdestaan. Oltiin varmaan jotain kaksi ja neljä.

Oli kova juttu, kun faija pelasi lätkää. Sit löysin kuvan, kun faija soittaa rumpuja. Mäkin halusin soittaa. Kolmannella luokalla kävin kerran kitarakerhossa, opettelin E-mollin ja sitten aloin itte opetteleen kitaransoittoa. Sieltä asti toi musajuttu on ollut mukana. Aika nopeasti sitten esiinnyttiin koulun kaikissa kissanristiäisissä ja juhlissa. Olihan se sitten tommoselle pikkukundille aika iso juttu, kun oli tupa täynnä, vaikka ei osannut soittaa.

10-vuotiaana aloin näpistelee. Jäin kiinni ekasta kerrasta ja kauppias soitti mutsille. Ei siitä mitään sen enempää tullut juttua, mutta ei se loppunut siihen. Kai meillä meni taloudellisesti ihan hyvin, mut ei meillä ollut mitenkään liikaa rahaa. Kai se oli naapurikateutta, kun kaverit sai isot perjantaiviikkorahakarkkipussit, eikä meillä oikein ollut mitään. Piti kai sitten saada sitä samaa, mitä kavereillakin oli, mut vähän eri keinoin.

Urheilu on ollut mulla elämässä aina tosi vahvana.

Ala-asteella rupesin pelaamaan fudista nappulaliigassa ja siitä siirryin junioreihin. Meidän valkku valmensi korista samaan aikaan. Kerran yks kaveri pyysi mua mukaan koristurnaukseen. Lähdin mukaan ja loppu on historiaa. Voitettiin sit Namikaturnauksessa kultaa. Urheilu on ollut mulla elämässä aina tosi vahvana. Olen ollut kaikissa lajeissa sillein tasaisen hyvä. Menestystä tuli kertaheitolla ja pärjättiin pitkin Pohjoismaita.

Koulussa läpi ala- ja yläasteen sain muille mieleisistä aineista hyviä numeroita, ysiä ja kymppiä. Ne aineet, mitkä ei kiinnostanu, meni läpi jotenkuten. Se mikä kiinnosti, niin siihen satsasi. Sit skeittaus tuli Suomeen. Se alakulttuuri imi mukaansa ja muistan, että viidennellä töhrin jo suht säännöllisesti. Oon ollut kaikkiaan melko toiminnallinen kaveri…

Yläasteella pelasin edarissa korista ja fudista. Näpistäminen oli edelleen kuvassa mukana vahvasti. Kun sen jalon taidon oppi, niin musta tuli lopulta ihan hyväkin näpistäjä tai varas. Mutsi teki neljää duunia, että poika pääsi palloilleen, joten mun piti päättää, että kumpaa jatkan. Valitsin koriksen.

Sitten SM-finaaleissa oli toka loppuottelu. Kun se pallo lensi ilmaan, en ollutkaan aloitusviisikossa. Mä en pystynyt sitä käsittelemään millään, eikä siinä mennyt kauaa, kun lopetin koriksen. Mun mielestä se oli semmoinen julkinen nöyryytys, että näpäytetään kaveria kunnolla, mutta ei se nyt varmaan tajunnut millaiset seuraukset sillä oli mun elämään.

Ysillä mun lukuaineiden keskiarvo oli seiska, se oli ihan ok. Sit pidin välivuoden. Se oli virhe.

Riparilla vedin ensimmäiset viralliset jurrit. Sit aloin ottaa menetettyä aikaa takaisin kavereiden kanssa. Alettiin ryyppäämään viikonloppuisin. Mulla ei oikeastaan ollut ollut mitään kontakteja tyttöihin, niin heti, kun sai viinaa päähän, uskalsi lähestyä niitäkin. Siinä tuli semmoinen wau, että tää on jonkunlainen portti, portti vapauteen. Ysillä mun lukuaineiden keskiarvo oli seiska, se oli ihan ok.

Sit pidin välivuoden. Se oli virhe. Kun ne harrastukset oli loppunu, kaveriporukka laajentui ja sitten tuli pilvenpoltto mukaan kuvaan. Mutsi oli muuttanut asumaan sen miesystävän luokse. Kävin siellä nukkumassa ja syömässä, mutta käytännössä elin kadulla, kavereilla, missä nyt ikinä tuli vietettyä sitä aikaa. Silloin elätin itteni varastamalla.

Välivuoden aikana alettiin tekemään automurtoja, luvattomia käyttöönottoja, ryöstettiin rafloi ja kiskoi, mistä nyt sai juotavaa tai sitten jotain, minkä pystyi rahaksi muuttamaan. Sit aloin saada tienestiä pilvenmyynnillä, joten käytännössä varastaminen jäi. Sen verran ehdin koheltaa, että 17-vuotiaana sain ensimmäisen tuomion vajaasta 60 automurrosta ja luvattomasta käyttöönotosta. Siinä oli vaan murto-osa meidän keikoista. Mulla on aina ollut se, että kun tehdään, niin tehdään kunnolla ja tehdään paremmin kuin kukaan muu.

Välivuoden jälkeen menin amikseen, mut se loppu lyhyeen. Sen jälkeen kävin puolen vuoden av-avustajan kurssin ja sit tuli armeija, jonka sain suoritettua. Sain lopulta työpaikan yhdeltä kertsiltä ja olin siellä itse asiassa melkein 10 vuotta. Se oli mun juttu. Elin ihan normaalia elämää. Okei, päihteiden käyttöä oli enemmän tai vähemmän.

Sitten pitkä parisuhde meni poikki ja aloin liikkua käyttävän neitokaisen kanssa. En mä tiedä, oltiinko me ikinä edes kimpassa, mutta useampi vuosi pyörittiin. Siinä ehti taas tapahtua kaikennäköistä ja pilven myynti oli taas tullut kuvaan. Jossain vaiheessa mulla oli omat puskat kasvamassa tai mulla oli paikkoja, missä mä kasvatin. Taloudellisesti en olisi tarvinnut päivätöitä. Muita aineita alkoi tulla kuvioihin. Ajattelin, että mitäs tässä rimpuileen, aletaan vetää sit huolella.

Kolme vuotta vedin käytännössä kaiken mitä kaduilta sai, paitsi ei heroiinia. Olin nuorena tehnyt lupauksen, että heroiiniin en koske, enkä piikitä itteäni. En kuitenkaan pitänyt itseäni käyttäjänä. Koska nehän veti subua suoneen, mä en. Yhtenä uutena vuotena vedin kahdeksaa päihdettä samaan aikaan. Ei mulla ollut silloinkaan mitään ongelmaa.

Pilven myynti oli kasvanut useampiin kymmeniin kiloihin, että se ei ollut enää mitään pikkujuttua. Olin vuosia ollut mukana kansainvälisessä huumebisneksessä ja se vei miehen mukanaan. Nälkä kasvaa syödessä, eikä mikään ei riitä. Sit jäätiin kiinni. Jouduin miettimään, että miten meni niinku omasta mielestä.

Kärsin Kilon poliisissa pahimmista vieroitusoireista pari viikkoa, minkä sen jälkeen ajatukset alkoi selvitä. Ajattelin eka, että saan muutaman vuoden avunannosta. Enhän mä ole kuin vienyt vaan rahaa Hollantiin. Tää on ihan perusjuttua. Eka ollaan niin roistoja, mut sitten kun joudutaan vankilaan, niin sit ei ollakaan tehty mitään. Niin mä omallakin kohdalla laskin. Olin seitsemän kuukautta eristyksessä, ensin kolme kuukautta Kilon poliisissa ja sitten Vantaan vankilassa.

Jos en olisi vankilaan joutunut, niin olisin todennäköisesti kuollut huumeisiin

Sit tuli syytteennostopäivä. Avustaja toi paperit vankilaan. Onneksi ehdin istua, koska luin että syyttäjä vaatii vähintään 10 vuotta vankeutta. Onneksi istuin siinä penkillä, sen verran alkoi heikottaan jalkoja. Ajattelin, että oliko tää elämä tässä?

Sain käräjätuomion ja totesin, että turha tässä synkistellä. Syypää löytyi peilistä, mä olen syyllinen. Surkuttelu ei auta. Vankilassa aloin pistää puntariin elämän hyöty- ja haittasuhteita. Miinuspuoli painoi paljon. Ajattelin, että jos ei nyt jotain muutosta tapahdu, niin voin vaikka tappaa itseni.

Jos en olisi vankilaan joutunut, niin olisin todennäköisesti kuollut huumeisiin. Halusin päihteettömälle puolelle ja pääsinkin työskentelemään päihdetyöntekijöitten, pastorin ja psykologin kanssa. Huomasin, että mun sosiaaliset taidot ja tunne-elämä oli teini-iän tasolla. Mutta kun olet elämäsi pyörinyt muiden hörhöjen kanssa, niin mitä sä siellä opit? Ainoat keskustelunaiheet on naiset, rikokset ja vittu päihteet.

Jossain vaiheessa tajusin, että puhuminen helpottaa ja mulla olikin paljon asiaa. Ymmärsin, että mistä tahansa voi puhua, kun herkistelylle tai tunteilulle ei hirveästi tullut ennen annettua tilaa. Olin sivuuttanut kaikki mun tunteet, ilot ja surut, päihteillä. Tuomion loppuvaiheessa, kun mä olin Keravalla sit kuuden hengen sellissä, katottiin jotain X Factoria ja kaikki jätkät itkee. Kovia gangstereita.

Ihminen kasvaa koko ajan. On paljon, mitä olisin voinut kaksikymppisenäkin tehdä, mutta mulla nyt meni vähän enemmän aikaa oppia. Olen käynyt terapiassa kuusi vuotta ja se jatkuu edelleen. Aluksi tuli käsiteltyä päihteet ja rikokset, mutta nyt aiheina on avioliitto, jaksaminen, työ, mitä vaan. Se helpottaa, kun voi käydä välillä tyhjentämässä painolastia. Ja sieltä saa myös työkaluja elämään.

Sekasin: Nuoret selviytyjät

Artikkeli liittyy juttusarjaan Nuoret selviytyjät. Se on osa Ylen Sekasin-kampanjaa, jolla halutaan tukea nuorten hyvinvointia. Lisää aiheesta yle.fi/sekasin