Hyppää pääsisältöön

Jesse Markin riisui räppimaskin ja loi itsensä artistina uudestaan: Kun otan mikin käteen ja alan räpätä, siihen tulee automaattisesti eri persoona”

Jesse Markin lähikuvassa.
Jesse Markin lähti soolouralle, koska halusi kokeilla siipiään uudenlaisen musiikin parissa. Jesse Markin lähikuvassa. Kuva: Juuli Aschan / YleX The Megaphone State,Jesse Markin¨

Jesse Markin riisui räppimaskin kasvoiltaan, koska halusi luoda itsensä uudestaan artistina.

The Megaphone State -yhtyeestä tuttu räppäri Thelo Ekow vaihtoi boom bap -biitit ja räppimaailman kuvaston tehdäkseen riisutumpaa R'n'B-vaikutteista musiikkia Jesse Markinina.

– Mietin pitkään, että haluan alkaa tehdä jotain ihan toisenlaista musiikkia, joten nimenkin kautta on hyvä ilmaista, että kyseessä on uusi juttu.

Vaikka Ekow on Jesse Markinin toinen nimi, sitä eivät käyttäneet kuin ihmiset, jotka eivät tunne häntä.

Thelo Ekow’na hän on kuitenkin tullut tunnetuksi The Megaphone State -yhtyeen MC:nä. Yhtyeen viimeisin albumi on vuonna 2014 julkaistu Ghost, joka herätti ihastusta erityisesti kriitikoiden keskuudessa.

The Megaphone Staten toista jäsentä Simonsoundia Markin kuvailee turvaverkokseen, sillä kaksikko on tehnyt yhdessä musiikkia jo yli 10 vuotta.

Tällä hetkellä yhtye on kuitenkin niin sanotusti luovalla tauolla ja Markin koettelee siipiään uudenlaisen musiikin parissa ja tuoreiden tekijöiden kanssa.

– Soololevy on ollut pitkään suunnitelmissani, koska olen halunnut tuoda esille vaikutteitani ja musiikkia, jota fiilistelen itsekin.

Tarve uusille tuulille syntyi Markinin mukaan siitä, että artistina hän koki polkevansa paikallaan.

Jesse Markin istuu tuolilla ulkona ja nojaa polviinsa.
Jesse Markin halusi haastaa itseään artistina hyppäämällä uudenlaisen musiikin pariin. Jesse Markin istuu tuolilla ulkona ja nojaa polviinsa. Kuva: Juuli Aschan / YleX The Megaphone State,jesse markin

The Megaphone State olisi voinut tehdä uuden levyn, mutta se olisi todennäköisesti ollut samassa hengessä tehty tiukka räppilevy, kuten edeltäjänsä.

– Heti kun otan mikin käteen ja alan räpätä, siihen tulee automaattisesti eri persoona ja sellainen suojakilpi, jonka takana on helppo olla, huudella ja syljeskellä.

Markinia kuitenkin alkoi kiinnostaa ilmaisunsa monipuolistaminen, ettei häntä nähtäisi pelkästään “boom bap -jätkänä”. Räppimaailman kuvasto tuntui rajoittavalta tavalta ilmaista niitä asioita, joista hän halusi kirjoittaa.

Esimerkiksi Markin ottaa Blood-singlen, jonka hän kirjoitti alun perin räpiksi. Kappaletta sovittaessa alkoi kuitenkin tuntua siltä, että sanoma välittyy paremmin ilman räppiä.

– Jos on tarkoitus riisua ja paljastaa itsensä artistina Jesse Markin nimen kautta, niin myös musiikin on oltava alastomampaa.

"Jos miettii maailman parasta brändäystä, se on valkoinen Jeesus"

Inspiroiviksi aiheiksi Jesse Markin mainitsee asiat, jotka aiheuttavat kireyttä ihmisten välillä ja jotka tulevat vastaan arkielämässä.

Vaikka tuorein kappale Treat on pohjimmiltaan R&B-henkinen rakkaudesta kertova laulu, jonka kerrosten alle Markin on halunnut kätkeä myös syvempiä merkityksiä.

Hän kertoo ihailevansa esimerkiksi räppäri Skyzoota sen vuoksi, että hänen teksteistään Markin onnistuu vuosien jälkeenkin löytämään uusia puolia. Samanlaisia ulottuvuuksia Markin haluaa tuoda omiin kappaleisiinsa.

Artisti toteaa vähän huvittuneena, miten muutamia vuosia sitten häneltä toistuvasti haastatteluissa kysyttiin mielipidettä perussuomalaisista.

Markin ottaa puheeksi amerikkalaisen plantaasinomistajan William Lynchin kirjeet, joka on 1700-luvulta peräisin oleva ohjekirja orjanomistajille. Vaikka dokumentin aitous on kyseenalaistettu se kuvastaa vuosisatojen aikana tapahtunutta rakenteellista rasismia.

Lynchin metodi oli hajottaa ja hallita, eli erottaa perheenjäsenet ja läheiset toisistaan. Lynch keskittyi korostamaan orjien keskinäisiä eroavaisuuksia, jotta he eivät asettuisi yhdessä orjanomistajia vastaan.

Käytännössä vaaleammat käännettiin tummempia vastaan, miehet naisia vastaan ja vanhat nuoria vastaan. Lynchin kirjeistä Markin poimi ajatuksia Treat-kappaleeseen, jonka toisessa säkeistössä lauletaan: “Pardon my absence, Willie got me fucked up, Willie got you fucked up”.

Blood-single puolestaan kertoo veljeydestä, joka ei tarvitse biologisia siteitä. Toisin sanoen siitä, mikä ihmisillä on enemmän toisiaan yhdistäviä asioita kuin erottavia.

Treat-kappaletta tehdessään Markin sanoo selailleensa artikkeleita ihmisten haluttavuudesta ja listoja seksikkäimmistä ihmisistä. Listoja lukiessa oli helppo huomata, kenen näkökulmasta ne on kirjoitettu, sillä tietty ihmisryhmä koetaan useimmiten “viehättäväksi”.

Artisti Jesse Markin seisoo kädet taskuissaan ikkunan vieressä.
"Ajattelen, että jos joku myöhemmin katsoo juttujani, hän voi todeta, että tää jätkä ainakin yritti miettiä ja käyttää taitojaan johonkin fiksumpaan", Jesse Markin sanoo. Artisti Jesse Markin seisoo kädet taskuissaan ikkunan vieressä. Kuva: Juuli Aschan / YleX The Megaphone State,Artisti,jesse markin

Tummaihoiset naiset ja aasialaiset miehet olivat toistuvasti listausten häntäpäässä, ja se alkoi kiinnostaa Markinia.

– Jos miettii maailman parasta brändäystä, se on valkoinen Jeesus. Kun miettii, se ei ole millään voinut olla valkoinen jätkä. Jeesus, jonka kuva meille annetaan on italialainen jätkä Cesare Borgia, jonka habitusta käytettiin edustamaan Jeesusta.

– Media ylläpitää mielikuvaa, mutta medialla on myös syy ylläpitää sitä, koska siihen on yleisön helppo tarttua.

Markin haluaa kitkeä rap-lyriikasta vinoutuneen naiskuvan ja vaaralliset stereotypiat: “Tää jätkä ainakin yritti miettiä”

Jesse Markinin mukaan on vaarallista, miten rap-lyriikoissa normalisoidaan muun muassa vääristynyttä naiskuvaa ja lapsetkin laulelevat Kanye Westin ja Lil Pumpin I Love It -kappaleen mukana.

Hänen mukaansa asian kuittaaminen “pelkkänä läppänä” on huonoa asennoitumista, koska myös vitsailu vaikuttaa siihen, miten ihmiset reagoivat toisiinsa.

Viljakkalan pienellä paikkakunnalla Tampereen kupeessa nuoruutensa elänyt Markin toteaa Kummelinkin olleen vain huumoria, mutta sarjassa esiintyneet stereotypiat ovat silti vaikuttaneet hänen elämäänsä.

Median luomat mielikuvat kiehtovat Markinia. Syyskuussa hän kirjoitti Ruskeat Tytöt -sivustolle esseen, jossa hän pohtii sitä, miten enemmistöväestö tukeutuu mediaan saadakseen referenssejä vähemmistöistä.

– Kun aloin lapsena vastaanottaa näitä samoja referenssejä, opin että ainoa keino, jolla vähemmistön jäsen voi nousta marginaalista näkyväksi, on joko stereotypioita vahvistamalla tai itseään halventamalla, Markin kirjoittaa esseessä.

Artisti Jesse Markin seisoo metallisten portaiden juurella ja nojaa kaiteeseen.
Jesse Markinin toiveissa on, että uutta kuulijakuntaa löytyisi erityisesti ulkomailta. Artisti Jesse Markin seisoo metallisten portaiden juurella ja nojaa kaiteeseen. Kuva: Juuli Aschan / YleX The Megaphone State,jesse markin

Markinin mukaan stereotypioista tulee ongelma, kun niiden varaan rakennetaan käsitys ryhmästä laajemmin. Jos ainoa keino nousta vähemmistöstä näkyville, on tehdä itsestään halventava vitsi se ohjaa sitä, millaisen käsityksen valtaväestö muodostaa vähemmistöstä.

– Jos vähemmistöä edustavat ihmiset, jotka keräävät katseita, ovat sellaisia, ettei heitä oteta vakavasti niin silloin on vaikea ottaa minuakaan vakavasti.

Markin sanoo kummastelevansa n-sanan käyttöä rap-lyriikassa. Esimerkiksi Kendrick Lamarin olisi hänen mielestään hyvä lopettaa sanan käyttö, koska suurin osa artistin faneista on valkoista yleisöä.

– Turha minun on olla tekopyhä sen suhteen, etteikö joskus olisi tehnyt mieli sanoa n-sanaa. Voisin sanoa sen, eikä kukaan sanoisi mitään. Olen valinnut itseäni varten, etten sano sitä.

Markin sanoo haluavansa pitää omissa teksteissään tietyistä periaatteista kiinni. Rap-lyriikassa olisi helppo viljellä pelkästään riimimielessä n-sanaa ja bitchiä, mutta se tuntuisi hänestä laiskalta kirjoittamiselta ja selkärangattomuudelta.

– Ajattelen, että jos joku myöhemmin katsoo juttujani, hän voi todeta, että tää jätkä ainakin yritti miettiä ja käyttää taitojaan johonkin fiksumpaan.