Heidi Sommar
Yle
Perinteinen syysjuhla kekri juhlisti aikoinaan satokauden päättymistä ja oli vuoden suurimpia juhlia maatalousyhteisöissä. Suomessa kekri tunnettiin myös nimillä keyri ja köyri.
Kekrin aikaan viimeiset kesätyöt oli saatu päätökseen ja voitiin huokaista ennen talvitöiden alkua. Vuosisatainen tapa oli maaseudulla antaa vapaata viikko ennen "köyriä". Viikko oli palkollisten ainoa loma-aika vuotuisten juhlapyhien lisäksi.
Radio-ohjelmassa vuodelta 1965 opettaja Sauli Koivukoski kertoo kekristä ja palvelusväen vapaaviikosta.
Vapaaviikolla oli monta nimeä, esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla sitä sanottiin irtonaisviikoksi, päähänpitoviikoksi, riiviikoksi tai römppäviikoksi, pitäjästä riippuen.
Satovuoden päättymistä ja elämän kiertokulkua juhlittiin tekemällä taikoja, syömällä ja etenkin juomalla. Katso alta Metsien kätkemä -sarjan klippi, jossa kerrotaan kekristä.
Miksi moderni suomalainen haluaa lämmittää vainajille saunan kekrin kunniaksi?
Vuodenvaihdetta vietettiin ennen maanviljelyskulttuurin syklin mukaan ja kekri-sana on myös viitannut vuoden vaihtumiseen. Sen uskottiin olevan ajatonta aikaa, jossa eivät vallinneet tavalliset normit. Yhteys tuonpuoleiseen ja vainajiin oli auki ja vainajien henget liikkeellä.
Tieteen taustapeilissä käsiteltiin suomalaisen luonnonuskon nousukautta ja elpyviä kekriperinteitä. Miksi moderni suomalainen haluaa lämmittää vainajille saunan kekrin kunniaksi, ohjelmassa pohditaan. Vastauksia etsitään myös kysymyksiin siitä, mihin muuhun suomalaisen luonnonuskonnon harjoittajat uskovat ja mitä heidän mielestään ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen.
Kekriperinteet ulottuvat aina rautakauteen asti ja samankaltaisia juhlia on vietetty ympäri Eurooppaa. 1800-luvulla kekri sulautui kristilliseen pyhäinpäivään.
Kekrin aika alkaa Mikkelinpäivästä ja jatkuu Pyhäinmiesten päivään (29. syyskuuta - lauantai, joka ajoittuu välille 31. lokakuuta - 6. marraskuuta). Lisää tietoa kekristä löytyy muun muassa Talonpoikaiskulttuurisäätiön kekrisivustolta.
