Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Hullujenhautausmaa pääkuva

"Aiwoistaan ei aiwan kirkas kuningas karannut!" - Sata vuotta sitten raitilla saattoi tulla vastaan kirjoja syövä Kaarle Kustaa tai itse Napoleon

Aivoistaan ei aivan kirkas kuningas on karannut
Uusimaa, 1902 Aivoistaan ei aivan kirkas kuningas on karannut mielenterveys,historia

1800-luvun lopulla kunta osoitti vanhat, mielisairaat ja orvot siihen taloon, joka pienimmästä maksusta suostui hoidon järjestämään. Varsinkin keväisin monet "hassut" tai "puolihassut" lähtivät omille teilleen ja heitä etsittiin mm. lehti-ilmoituksilla.

Kewäillä owat mieliwikaiset pahempia kuin muina aikoina.― Oulun Lehti, 1886

Pöytyän kunnallislautakunnan esimies Mattila kuuluttaa esimerkiksi vuonna 1899 Uudessa Aurassa, että "mieliwikainen entinen renki" on päässyt karkaamaan Pöytyän vaivaistalosta särkemällä oven, ja jonka kiinniottamisesta on luvassa myös palkkio. "Pitkä, rotewa mies", jolla on "pieni ruskea huuliparta" ei kuitenkaan ole vaarallinen, sillä tämä ainoastaan "puhuu hengen waikutuksesta."

Porissa puolestaan oli tarjolla palkinto sille, jonka tuvan nurkkaan sopi ottaa hoidoksi majailemaan "puolihassu Napoleon".

Puolihassu Napoleon annetaan hoidoksiksi palkkiota vastaan
Satakunta, 1875 Puolihassu Napoleon annetaan hoidoksiksi palkkiota vastaan mielenterveys,historia

Ps. Toimituksemme ei ole saanut varmuutta, millä tavalla Orimattilan waiwaistalo korvaa "Kuninkaan" syömät kirjat omistajalleen. Lupaamme palata välittömästi asiaan!

Ruotuvaivaisia kaupattiin pienimmän hinnan tarjoavalle köyhäinhuutokaupoissa

  • Maaseudulla keskeinen 1800-luvun köyhäinhoidon muoto oli ruotujärjestelmä eli pitäjän jakaminen ruotuihin (=muutama talo).
  • Kunkin ruodun tuli ottaa huoltaakseen yksi “ruotuvaivainen”, eli köyhä vanhus, orvoksi jäänyt lapsi tai henkilö, joka ei kyennyt huolehtimaan itsestään. Tähän lukeutuivat myös ne ihmiset, joiden katsottiin kärsivän erilaisista mielen sairauksista ja häiriöistä.
  • Ruotuhoito kiellettiin 1916.
  • Elätteelleanto eli huutolaisjärjestelmä tarkoitti sitä, että kunta osoitti vanhat, mielisairaat ja orvot siihen taloon, joka pienimmästä maksusta suostui hoidon järjestämään.
  • Vaivaishuutokauppojen epäinhimillisyys alkoi herättää kiivasta kritiikkiä 1880-luvulla. Kodeille annettavia palkkioitakin moitittiin, koska köyhien pelättiin tuhlaavan rahat vaivaisen hoidon sijasta kahviin ja viinaan. Vaivaishoito katsottiin pystyttävän järjestämään edullisimmin ja tehokkaimmin kunnallisissa vaivaistaloissa.
  • Vaivaishuutokauppojen pitäminen kiellettiin virallisesti 1913.

Lähteet: Tampereen yliopiston ja museoiden ylläpitämä Tampereen historiasta kertova verkkosivusto Koskesta voimaa
Sosiaaliturvan historiaa -verkkokurssi / OAMK