Hyppää pääsisältöön

Ryhmäteatterin 9 hyvää syytä elää muistuttaa, että olemme täällä toisiamme varten

Ella Mettäsen näyttelemä Klara seisoo asunnossaan ja tarkkailee naapureitaan ikkunan läpi.
Ella Mettänen näyttelee Klaraa, jolle tavallinen arki on ylivoimainen ponnistus. Ella Mettäsen näyttelemä Klara seisoo asunnossaan ja tarkkailee naapureitaan ikkunan läpi. Kuva: Mitro Härkönen Ryhmäteatteri,Ella Mettänen

Ryhmäteatterin 9 hyvää syytä elää on tarina yhteiskunnan laidalla elävistä ihmisistä, jotka uskaltautuvat näkemään ympärillään hoippuvien kanssakulkijoiden hädän. Esitys liikuttaa ja antaa ajattelemisen aihetta - sekä monet vapauttavat naurut.

Kun esityksen aiheena ovat masennus, yksinäisyys, syrjäytyminen, alkoholismi, köyhyys ja rapautuva mielenterveyshoitojärjestelmä, muun muassa, lopputulos voisi olla turruttavan ahdistava.

Ryhmäteatterin 9 hyvää syytä elää onnistuu käsittelemään synkeitä aiheitaan paitsi vakavasti, myös rakkaudella ja ilottelevalla huumorilla.

Niin kuin tuntematon nainen väliajalla totesi: tämä on oikeaa asiaa, mutta silti myös hauskaa teatteria.

Anna Krogeruksen kirjoittama ja Kaisa-Liisa Logrenin ohjaama näytelmä kertoo yhden helsinkiläisen lähiökerrostalon ihmisistä, muutamista yhteiskunnan liepeille ajetuista tai ajautuneista sieluista.

Pihla Penttisen näyttelemä teinityttö Lumi seisoo ulkona ja tuijottaa taivaalle.
Pihla Penttinen tavoittaa tarkasti ahdistuneen teinitytön olemuksen. Pihla Penttisen näyttelemä teinityttö Lumi seisoo ulkona ja tuijottaa taivaalle. Kuva: Mitro Härkönen Ryhmäteatteri,Pihla Penttinen,9 hyvää syytä elää

Keskushenkilö on parikymppinen Klara Harmaa. R-vika on pienin nuoren naisen ongelmista. Hän ei ole oikein koskaan saanut elämästä otetta. On masennusta, paniikkikohtauksia, lamaannusta.

Nyt Klara kuitenkin yrittää: hän on muuttanut pois omistautuvan ja hössöttävän äitinsä hoteista. Josko Klaran omat siivet vahvistuisivat, ja sitten, joskus, alkaisivat kantaa?

Josko Klaran omat siivet vahvistuisivat?

Alku ei ole lupaava. Klara ei syö mitään, ei uskalla edes ovesta ulos, juttelee tiskialtaassa elelevälle hämähäkille.

Talon muita asukkaita Klara tarkkailee lähinnä ikkunasta. Äiti kyllä yrittää soittaa ja tunkea tsemppi-energiaa puhkuen Klaran avuksi, mutta tyttö iskee luurin korvaan. Isosisko vaikuttaa omissa pulmissaan rypevältä pinta- ja uraliitäjältä. Hänestä ei ole kenenkään tueksi.

Mutta hitaasti Klaran elämä alkaa avartua, pikkuisen. Avaimena siihen ovat kohtaamiset pihan väen kanssa, osallistuminen, auttaminen, huomion siirtäminen kuin huomaamatta itsestä toisiin.

Santtu Karvosen näyttelemä vanha mies seisoo pimeässä rollaattorinsa kanssa.
Yksi Santtu Karvosen roolihahmoista on rollaattorin kanssa täristen kulkeva vanhus. Santtu Karvosen näyttelemä vanha mies seisoo pimeässä rollaattorinsa kanssa. Kuva: Mitro Härkönen Ryhmäteatteri,Santtu Karvonen,9 hyvää syytä elää
Minna Suurosen näyttelemä perheenäiti raahaa Alepan kasseja uupuneena.
Minna Suuronen näyttelee mm. lähikaupan kassalla puurtavaa yh-äitiä. Minna Suurosen näyttelemä perheenäiti raahaa Alepan kasseja uupuneena. Kuva: Mitro Härkönen Ryhmäteatteri,Minna Suuronen,9 hyvää syytä elää

Ja varsin monipuolisen moniongelmaista naapurustoa Klaralla onkin.

Teinityttö Lumi oksentelee roskalaatikkoon. Maanis-depressiivinen postimies Saku on vailla ihmistä, joka huomaisi hänen olevan olemassa. Kireä kaupankassa Külli on täysin omien huoliensa sokaisema (täytyy sanoa: aika paljon samastuin tuohon ainaisia ruokakasseja raahaavaan perheenäitiin). Juoppo Oskari haastaa yksinäisyyttään riitaa. Eläkeläisvaari tärisyttää rollaattorillaan ja hakee aina vaan lisää maitoa vaimovainajalleen.

Itsekin hajoamispisteessä oleva psykiatrinen sairaanhoitaja Janne ehtii käydä vain huikkaamassa Klaralle ovelta heipat. Jossain välissä hän ehtii kuitenkin antaa Klaralle tärkeäksi osoittautuvan tehtävän: kirjoita listaan yhdeksän hyvää syytä elää.

Robin Svartströmin näyttelemä psykiatrinen sairaanhoitaja Janne romahtaa itse työuupukseen. Kuvassa Janne pitelee ahdistuneena päätään.
Robin Svartströmin Janne juoksee hätäisesti ja omaa mielenterveyttään uhmaten hoitamassa mielenterveyspotilaitaan. Robin Svartströmin näyttelemä psykiatrinen sairaanhoitaja Janne romahtaa itse työuupukseen. Kuvassa Janne pitelee ahdistuneena päätään. Kuva: Mitro Härkönen Ryhmäteatteri,Robin Svartström,9 hyvää syytä elää

Sitten on yksi koira. Ihmisen paras ystävä, jonka ihmiset pettävät kerta toisensa jälkeen.

Juha Kukkonen
on ihastuttavan koiramainen kovia kokeneen Urho-Kaleva-koiran roolissa. Urkin koiruus ei synny siitä, että Kukkonen jäljittelisi uskollisesti koirien elekieltä. Sen sijaan hän näyttelee sitä, miltä koiran sisällä tuntuu. Riemu voi tuntua vaikka tanssilta! Kun Urkki urisee epäilyttäville vieraille, katsomossa läikkyy ilo ja nauru.

Urho-Kalevan kuolemanunessa vierailevalle Laikalle lähetän, sinne jonnekin kaukaiselle kiertoradalle, haikeat terveiset.

Foto från 9 hyvää syytä elää på Ryhmäteatteri.
Klaran (Ella Mettänen) elämä alkaa avautua kun hän saa hoidettavakseen laiminlyödyn koiran, Urho-Kalevan (Juha Kukkonen). Hihnaa pitelee juoppo Oskari (Robin Svartström) Foto från 9 hyvää syytä elää på Ryhmäteatteri. Kuva: Mitro Härkönen Ryhmäteatteri,Ella Mettänen,Juha Kukkonen,Robin Svartström

Ryhmäteatterin näyttelijät piirtävät esiin jokaisen hahmon olennaiset piirteet täydesti ja tunnistettavasti, pikkuruisia piipahdusrooleja myöten. Ihmiselon traagisuus ja koomisuus ovat läsnä kaikkien näyttelijöiden olemuksessa, yhteensulautuneina.

Paula Koivunen on rakentanut karun lähiön näyttämölle yksinkertaisella ja moneentaipuvalla lavastuksella. Saman suunnittelijan puvut ovat tarkkoja ja lisäävät tarinaan tasoja. Suosikkihetkeni on se, kun Pihla Penttisen näyttelemä äiti pongahtaa lavalle siivoamaan sukkahoususillaan. Juuri niin! Tietenkin ideasta toiseen sinkoileva äiti on alkanut kesken pukemisen yhtäkkiä siivota. Huvittavankin tuttu tilanne.

Lopussa Klara on löytänyt ne yhdeksän erinomaista syytä elää.

Katsomo taputtaa näyttelijät kumarruksiin neljä kertaa, teatterin ilmassa tuntuu jaettu toivo.

Esitys muistuttaa: me olemme täällä toisiamme varten. Ei unohdeta sitä.

Ilmassa tuntuu jaettu toivo.

Anna Krogerus: 9 hyvää syytä elää. Ohjaus Kaisa-Liisa Logren. Lavastus- ja pukusuunnittelu. Paula Koivunen. Äänisuunnittelu Jussi Kärkkäinen. Valo- ja videosuunnittelu Ville Mäkelä. Koreografi Kaisa Niemi. Rooleissa Santtu Karvonen, Juha Kukkonen, Ella Mettänen (vier.), Pihla Penttinen (vier.), Minna Suuronen ja Robin Svartström. Kantaesitys Ryhmäteatterissa 10.10.2018. Esityksiä on 15.12.2018 saakka.

Anna Krogeruksen haastattelu:
Näytelmäkirjailija Anna Krogerus liputtaa lempeyden puolesta: ”Siitä voi aloittaa, että kysyy toiselta mitä kuuluu”

Penkkitaiteilija

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.