Hyppää pääsisältöön

Ryhmäteatterin 9 hyvää syytä elää muistuttaa, että olemme täällä toisiamme varten

Ella Mettäsen näyttelemä Klara seisoo asunnossaan ja tarkkailee naapureitaan ikkunan läpi.
Ella Mettänen näyttelee Klaraa, jolle tavallinen arki on ylivoimainen ponnistus. Ella Mettäsen näyttelemä Klara seisoo asunnossaan ja tarkkailee naapureitaan ikkunan läpi. Kuva: Mitro Härkönen Ryhmäteatteri,Ella Mettänen

Ryhmäteatterin 9 hyvää syytä elää on tarina yhteiskunnan laidalla elävistä ihmisistä, jotka uskaltautuvat näkemään ympärillään hoippuvien kanssakulkijoiden hädän. Esitys liikuttaa ja antaa ajattelemisen aihetta - sekä monet vapauttavat naurut.

Kun esityksen aiheena ovat masennus, yksinäisyys, syrjäytyminen, alkoholismi, köyhyys ja rapautuva mielenterveyshoitojärjestelmä, muun muassa, lopputulos voisi olla turruttavan ahdistava.

Ryhmäteatterin 9 hyvää syytä elää onnistuu käsittelemään synkeitä aiheitaan paitsi vakavasti, myös rakkaudella ja ilottelevalla huumorilla.

Niin kuin tuntematon nainen väliajalla totesi: tämä on oikeaa asiaa, mutta silti myös hauskaa teatteria.

Anna Krogeruksen kirjoittama ja Kaisa-Liisa Logrenin ohjaama näytelmä kertoo yhden helsinkiläisen lähiökerrostalon ihmisistä, muutamista yhteiskunnan liepeille ajetuista tai ajautuneista sieluista.

Pihla Penttisen näyttelemä teinityttö Lumi seisoo ulkona ja tuijottaa taivaalle.
Pihla Penttinen tavoittaa tarkasti ahdistuneen teinitytön olemuksen. Pihla Penttisen näyttelemä teinityttö Lumi seisoo ulkona ja tuijottaa taivaalle. Kuva: Mitro Härkönen Ryhmäteatteri,Pihla Penttinen,9 hyvää syytä elää

Keskushenkilö on parikymppinen Klara Harmaa. R-vika on pienin nuoren naisen ongelmista. Hän ei ole oikein koskaan saanut elämästä otetta. On masennusta, paniikkikohtauksia, lamaannusta.

Nyt Klara kuitenkin yrittää: hän on muuttanut pois omistautuvan ja hössöttävän äitinsä hoteista. Josko Klaran omat siivet vahvistuisivat, ja sitten, joskus, alkaisivat kantaa?

Josko Klaran omat siivet vahvistuisivat?

Alku ei ole lupaava. Klara ei syö mitään, ei uskalla edes ovesta ulos, juttelee tiskialtaassa elelevälle hämähäkille.

Talon muita asukkaita Klara tarkkailee lähinnä ikkunasta. Äiti kyllä yrittää soittaa ja tunkea tsemppi-energiaa puhkuen Klaran avuksi, mutta tyttö iskee luurin korvaan. Isosisko vaikuttaa omissa pulmissaan rypevältä pinta- ja uraliitäjältä. Hänestä ei ole kenenkään tueksi.

Mutta hitaasti Klaran elämä alkaa avartua, pikkuisen. Avaimena siihen ovat kohtaamiset pihan väen kanssa, osallistuminen, auttaminen, huomion siirtäminen kuin huomaamatta itsestä toisiin.

Santtu Karvosen näyttelemä vanha mies seisoo pimeässä rollaattorinsa kanssa.
Yksi Santtu Karvosen roolihahmoista on rollaattorin kanssa täristen kulkeva vanhus. Santtu Karvosen näyttelemä vanha mies seisoo pimeässä rollaattorinsa kanssa. Kuva: Mitro Härkönen Ryhmäteatteri,Santtu Karvonen,9 hyvää syytä elää
Minna Suurosen näyttelemä perheenäiti raahaa Alepan kasseja uupuneena.
Minna Suuronen näyttelee mm. lähikaupan kassalla puurtavaa yh-äitiä. Minna Suurosen näyttelemä perheenäiti raahaa Alepan kasseja uupuneena. Kuva: Mitro Härkönen Ryhmäteatteri,Minna Suuronen,9 hyvää syytä elää

Ja varsin monipuolisen moniongelmaista naapurustoa Klaralla onkin.

Teinityttö Lumi oksentelee roskalaatikkoon. Maanis-depressiivinen postimies Saku on vailla ihmistä, joka huomaisi hänen olevan olemassa. Kireä kaupankassa Külli on täysin omien huoliensa sokaisema (täytyy sanoa: aika paljon samastuin tuohon ainaisia ruokakasseja raahaavaan perheenäitiin). Juoppo Oskari haastaa yksinäisyyttään riitaa. Eläkeläisvaari tärisyttää rollaattorillaan ja hakee aina vaan lisää maitoa vaimovainajalleen.

Itsekin hajoamispisteessä oleva psykiatrinen sairaanhoitaja Janne ehtii käydä vain huikkaamassa Klaralle ovelta heipat. Jossain välissä hän ehtii kuitenkin antaa Klaralle tärkeäksi osoittautuvan tehtävän: kirjoita listaan yhdeksän hyvää syytä elää.

Robin Svartströmin näyttelemä psykiatrinen sairaanhoitaja Janne romahtaa itse työuupukseen. Kuvassa Janne pitelee ahdistuneena päätään.
Robin Svartströmin Janne juoksee hätäisesti ja omaa mielenterveyttään uhmaten hoitamassa mielenterveyspotilaitaan. Robin Svartströmin näyttelemä psykiatrinen sairaanhoitaja Janne romahtaa itse työuupukseen. Kuvassa Janne pitelee ahdistuneena päätään. Kuva: Mitro Härkönen Ryhmäteatteri,Robin Svartström,9 hyvää syytä elää

Sitten on yksi koira. Ihmisen paras ystävä, jonka ihmiset pettävät kerta toisensa jälkeen.

Juha Kukkonen
on ihastuttavan koiramainen kovia kokeneen Urho-Kaleva-koiran roolissa. Urkin koiruus ei synny siitä, että Kukkonen jäljittelisi uskollisesti koirien elekieltä. Sen sijaan hän näyttelee sitä, miltä koiran sisällä tuntuu. Riemu voi tuntua vaikka tanssilta! Kun Urkki urisee epäilyttäville vieraille, katsomossa läikkyy ilo ja nauru.

Urho-Kalevan kuolemanunessa vierailevalle Laikalle lähetän, sinne jonnekin kaukaiselle kiertoradalle, haikeat terveiset.

Foto från 9 hyvää syytä elää på Ryhmäteatteri.
Klaran (Ella Mettänen) elämä alkaa avautua kun hän saa hoidettavakseen laiminlyödyn koiran, Urho-Kalevan (Juha Kukkonen). Hihnaa pitelee juoppo Oskari (Robin Svartström) Foto från 9 hyvää syytä elää på Ryhmäteatteri. Kuva: Mitro Härkönen Ryhmäteatteri,Ella Mettänen,Juha Kukkonen,Robin Svartström

Ryhmäteatterin näyttelijät piirtävät esiin jokaisen hahmon olennaiset piirteet täydesti ja tunnistettavasti, pikkuruisia piipahdusrooleja myöten. Ihmiselon traagisuus ja koomisuus ovat läsnä kaikkien näyttelijöiden olemuksessa, yhteensulautuneina.

Paula Koivunen on rakentanut karun lähiön näyttämölle yksinkertaisella ja moneentaipuvalla lavastuksella. Saman suunnittelijan puvut ovat tarkkoja ja lisäävät tarinaan tasoja. Suosikkihetkeni on se, kun Pihla Penttisen näyttelemä äiti pongahtaa lavalle siivoamaan sukkahoususillaan. Juuri niin! Tietenkin ideasta toiseen sinkoileva äiti on alkanut kesken pukemisen yhtäkkiä siivota. Huvittavankin tuttu tilanne.

Lopussa Klara on löytänyt ne yhdeksän erinomaista syytä elää.

Katsomo taputtaa näyttelijät kumarruksiin neljä kertaa, teatterin ilmassa tuntuu jaettu toivo.

Esitys muistuttaa: me olemme täällä toisiamme varten. Ei unohdeta sitä.

Ilmassa tuntuu jaettu toivo.

Anna Krogerus: 9 hyvää syytä elää. Ohjaus Kaisa-Liisa Logren. Lavastus- ja pukusuunnittelu. Paula Koivunen. Äänisuunnittelu Jussi Kärkkäinen. Valo- ja videosuunnittelu Ville Mäkelä. Koreografi Kaisa Niemi. Rooleissa Santtu Karvonen, Juha Kukkonen, Ella Mettänen (vier.), Pihla Penttinen (vier.), Minna Suuronen ja Robin Svartström. Kantaesitys Ryhmäteatterissa 10.10.2018. Esityksiä on 15.12.2018 saakka.

Anna Krogeruksen haastattelu:
Näytelmäkirjailija Anna Krogerus liputtaa lempeyden puolesta: ”Siitä voi aloittaa, että kysyy toiselta mitä kuuluu”

Penkkitaiteilija

  • Avaruusromua: Kohti uusia seikkailuja!

    Aitoja ääniä uuden musiikin kunniakkaasta historiasta.

    Darmstadt on pieni kaupunki eteläisessä Saksassa, Hessenin osavaltiossa, lähellä Frankfurt am Mainia. Kaupunki kärsi pahoin toisen maailmansodan aikaisista pommituksista, mutta jo niinkin pian kuin kesällä 1946 kaupunkiin kokoonnuttiin kuuntelemaan outoa puhetta ja uutta musiikkia. Berliiniläinen äänitaiteilija ja säveltäjä Hanno Leichtmann on päässyt penkomaan Darmstadtin kesäkurssien ääniarkistoa ja sen mukana kantautuu korviimme aitoja ääniä uuden musiikin kunniakkaasta historiasta. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Miksi robotti ei voi ymmärtää taidetta?

    Tahto, pyrkimys ja motivaatio erottavat ihmisen koneesta.

    Tekoäly, vaikka kuinka kyvykäs ja oppivainen, on kuitenkin pelkkä ohjelmistoalgoritmi. Neuroverkon algoritmit osaavat tunnistaa informaatiota, luokitella ja järjestää sitä. Niiden on mahdotonta ymmärtää merkityksiä inhimillisellä tavalla. Koska ihmisaivojen toimintaa ei vielä täysin ymmärretä, on selvää ettei sitä voi täysin jäljitelläkään.

  • Avaruusromua: Kuinka nämä voidaan yhdistää?

    Ratkaisu alkoi hahmottua Japanissa vuonna 1981.

    Ratkaisu alkoi hahmottua Japanissa. Roland-yhtiön perustaja Ikutaro Kakehashi teki ehdotuksen elektronisten soitinten ja musiikkilaitteiden valmistajille: kehitetään yhteinen järjestelmä. Kehitetään tekninen standardi, jolla kaikki laitteet voidaan kytkeä toimimaan keskenään: syntesoijat, sekvensserit, rumpukoneet, efektilaiteet ja tietokoneet. Samaan aikaan Suomessa eräs nuori mies, Tommi Lindell, hankki ensimmäisen syntesoijansa. Oli vuosi 1981 ja sillä tiellä herra Lindell on edelleen. Hän kyllä muistaa, mikä on MIDI. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri