Hyppää pääsisältöön

Matkakertomuksia - Osa I/V - Matkakuume

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko

Matkakertomuksia - Osa I/V - Matkakuume

Monesti ilahdun pienestä minä. Esim. sähkömiehen jäljiltä kun on jäänyt millin pituisia eri värisiä johdonkatkileita, niin minusta ovat ne niin kauneita ja ilahduttavia, että voisin sirotella ne kaura-spelttipuuron päälle ja syödä huomenpuuroni seassa, paitsi että niissä on pistäviä, kuparisia, joka suuntaan sojottavia, teräviä sisäjohdonpätkiä ja päällä nitjakkeensitkeää muovia, niin että jos niitä söisi kourallisenkin kaurapuurossaan, alkaisi kakoa hän, irvistellä, ja päätyisi sairaalan ensiapuun kurkku vereä vuotaen, että ”Terve! Tämmöistä tällä kertaa”.

Mutta elämässä on aikoja, jolloin on turvauduttava pieniin iloihin. Ne ovat aikoja, joista on ikävä kirjoittaa ja ikävä lukea. Siksi kerron muusta.

Tuli työmatka Helsinkiin. (Kaikki yleläiset eivät asu Helsingissä.)

(Ja kaikki Helsingissä asuvat eivät ole yleläisiä.)

(Tämä alkaa pahasti kuulostaa joltain logiikan kirjekurssin esimerkiltä.)

(Muuten, miksi koulussa ei opetettu kiinnostavia asioita kuten vaikka paineilmakäyttöisen jättimäisen Sousafoni-urun rakentamista, jännän sälän puristamista hydraulipuristimessa, intensionaalista logiikkaa, katapultin pusaamista autopurkaamo-osista, tai salakirjoituskoneen, näkymättömän musteen tahi jysähtävien pulverien ja sähisevien, tulta sylkevien, betonia ja metallia sulattavien liuosten tekemistä? Piti vain hoilata typerää laulua “Tiritomba” ja typerää laulua “Luzernista Weggikseen” ja “soittaa” nokkahuilua, joka teki äänenmurrosmaisia, tahattomia ja kimakoita oktaavihyppyjä ja kuulosti atonaaliselta “musiikilta”.)

Kuitengin!

Helsingiin menin, ja siellä oli iso kokoustila, jossa oli väkeä tungokseen asti.

(Mikä mahtaa olla tungoksen määritelmä? Ja onko Tokion vilkkaimman metroaseman kiireajan tungosmääritelmä erilainen kuin vaikka Lapin läänin suoalueiden kaamosaikainen tungosmääritelmä? Mikä neuvoksi, kun ei tiedä, eikä ole lähellä lääkäriä, jolta kysyä. Ei edes hammaslääkäriä ole nyt täällä!)

Kuunneltiin siellä, kun ihmiset puhuivat, ja katseltiin screeniltä videoita. Kuunneltiin uusia ideoita. Opittiin ja älyttiin. (Ainakin omista mielistämme.) Nuorilta (about 16 vee) tuli tosi hyviä ideoita: yhdet nuoret olivat keksineet, että voi koota porukan itsestään, ja kavereistaan joilla on joku elukka, kuten kissi, gekko, suolakuoriainen (jos sellaisia on) tai koira-eläin.

Ja sitten voi mennä johonkin missä on vanhoja ihmisiä, ja sitten jutellaan niiden ihmisten kanssa, kysellään niiden elämästä, niiden lemmikeistä, ja annetaan niiden silittää kissiä, gekkoa, suolakuoriaista (jos sellaisia on), ja koira-eläintä.

Ja siitä hommelista voidaan tehdä video,joka saa muutkin näkemään, kuinka kiva tuollainen hommeli on, kaikille osapuolille, eläimet mukaan lukien.

Ukkini Heikki, (s. 1876; alkujaan nimeltään Pyykkö, sittemmin Kajoin / Kajo) ekana aliupseeri, sitten poliisi, sitten postimies, sitten ei) oli tosi vanha mies suurimman osan ikäänsä.

Ja jos hän eläisi vielä, olisi nyt 142-vuotias. Tajuatteko miten vanha se on! Jos nyt jos kuka syntyisi, ja eläisi 142 vuotta, niin eläisi hän vuoteen 2160. Niin kunnioitettava on ukkini Heikki!

Hän piti eläimistä, ja niitä oli talossa seuraavat: 2 lehmää, 1 kissa, 1 elättikäärme (kotikäärme), ja N kpl lintuja pihapuiden pöntöissä tai kellarikummunvieripihjalassa viihtyen.

Hiiriä tai rottia ei ollut, koskapa juuri niiden torjumiseksi Kajolassa se elättikäärme oli. (Ei ollut mikään kasvissyöjä se elättikäärme siis.)

(Lisätietoa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Elättikäärme)

Jos olisitte Heikki-Ukilleni sanonut, että hänkö kenties piti elättikäärmettä jonkinmoisen noituuden tai magian takia, niin kyllä olisi pamppu niskaanne laulanut, heh-heh! Mätkytä-mätkytä-hutk!

...Mutta niin siellä Helsingissä.

Pidettiin ruokatauko välillä, ja minäkin ahtauduin sinne tungokseen, satojen syöjien ja syöjättärien sekaan. Oli varmaan jonkin pikaflunssan geenit monella siellä, sillä minä äkisti kipeytymään.

Illalla hotellissa nousi matkakuume. Ja myös tuli kurkku kipeäksi, kuin olisin syönyt huomenspeltin seassa sähkömiehen jättämiä somia johdonpätkileitä.

Myös uusioäityi aiempi iskias siitä päivällisestä kokoushallin betonilattialla limonaatikengissä ees taas kipittämisestä ja väistelystä ja kaula pitkällä screenille päin kuikuilusta.

Pinosin sänkyyn polvien alle hotellin tynnyrimäisiä tyynyjä (jotka on käsitelty niin, etteivät ne pysy kenenkään nukkujan pään alla tai sängunpäällä), varustin yöpöydälle arsenaalin nenäliinoja ja vastahankituita vitamiineja ja vanhia selkäsärkylääkkeitä ja vesilasin, ja koetin vettä valuvin silmin lukea pientä kirjaa.

Siitä löytyi bhutanilainen sananlasku: ”Ei pidä aloittaa maailmallista elämää liian myöhään, eikä uskonnollista elämää liian aikaisin.”

Mietin, että monet varmaan elävät maailmallista ja uskonnollista elämää yhtä aikaa, ”päällekkäin”, siltä varalta, etteivät elä yhtä vanhoiksi kuin Ukkini Heikki (tänä vuonna postuumisti 142!).

En jaksanut pitkään lukea kirjaa, vaan ryhdyin katsomaan kännykän Tuubista videota, joka kertoi fysiikasta.

Mutta voi!

Kertojalla oli niin isot sieraimet, että ennen pitkää minua alkoivat ne peloittaa, ja pelossa en enää pannut merkille videon sisältöä, tuijotin sitä vain mieli-uupuneen hajamielisenä kuin Schrödinger kissakoppia.

Noin vartin turhan tuijottamisen jälkeen vaihdoin toiseen fysiikkavideoon.

Sen selostajalla ei ollut pelottavia sieraimia, mutta minä olin jo niin väsynyt, että nukahdin kesken videon ja heräsin vasta umpiyöllä joko vessahätääni tai siihen, kun sieraimeni olivat tukossa räästä, eikä nenähengitys enää hengittynyt. (Oliko ensimmäisen videon isosierainmies loihtinut ne umpeen! Vaiko tämä silkka yhteensattuma? Kysyn vaan...)

Seuraava päivä oli jotenkin turtana möllöttämistä.

Näin itseni Helsingin katukuvassa ikään kuin ylhäältä katsottuna, kuin joissakin elokuvissa tai mainoksissa, missä taivasperspektiivistä katsotut, pikakelauksella chaplinfilmikävelevät ihmiset ja pikakelatut autot paahtavat kuvan keskelle jäköksi jähmettyneen ihmisen ohi hurjalla faartilla. Paahtavat pysähtyneen, vähän väliä niistävän ihmisen ohi, tässä tapauksessa.

Päädyin lopulta kotiin.

Illalla roskikselle tai kauppaan mennessäni jätän usein kullankeltaisen koristevalon parvekkeelleni palamaan, jotta minulla olisi jotain positiivista odotettavissa: kullankeltainen parvekevalo, joka tervehtii minua, kun kotimatkallani päädyn tiettyyn, optisesti sopivaan pisteeseen.

Kun kävelin kotea kohti lastattuna matkan pituuteen nähden absurdilla matkakassimäärällä, huomasin, että olin matkan ajaksi unohtanut parvekkeeni tervetulovalon päälle. Nyt tervehti se minua, kotoisuutta huokuen. Ilostuin heti!

Tuntui kuin matkatavarataakkani paino olisi pudonnut puoleen. Tai ainakin 60:een &:iin!

Ei ole syytä halveksia pieniä iloja!

Jos jahtaa vain isompia iloja, käy - kuvainnollisesti- kuin ahneelle marjanpoimijalle, joka säntää mättäältä toiselle eikun jo kolmannelle, eikä päivän säntäilynsä palkkioksi saa kuin muutaman marjan. Sekä iskiaksen, tuohon kohtaan nuin. (= Jonkin matkaa alas ja oikealle tuosta, missä lompakkoni yleensä housujen taskussa on.)

Toivoo:

”Yksi monten puolesta.”

Kommentit
  • Matkakertomuksia - Osa I/V - Matkakuume

    Tähän sai kirjoittaa vain 60 merkkiä. Epistä! 60 on liian vä

    Monesti ilahdun pienestä minä. Esim. sähkömiehen jäljiltä kun on jäänyt millin pituisia eri värisiä johdonkatkileita, niin minusta ovat ne niin kauneita ja ilahduttavia, että voisin sirotella ne kaura-spelttipuuron päälle ja syödä huomenpuuroni seassa..

  • Testaa itsesi, oletko liian normaali!

    Täytyy tunnustaa joskus nettitestautuneeni.

    Uskon, että jotakuinkin terve ihminen tietää riittävän tarkkaan, millainen on, ja ei ole. Lisäksi ystävät ja viholliset auttavat ihmistä näkemään oman kuvansa paremmin. Minkä tautta sitä sitten pitää tukea kapitalistin klikkausrahastoa klikkaamalla jotain testiä netissä?

  • Kaksi, mistä sietäisi

    Nuhtelun ansaitsijia (2 kpl.)

    Ainkin ennen vanhaan yksi ”poliisin langettamista” rangaistuksista oli nuhteleminen. Siis että polisii nuhteli sitä, kerta oli töppöillyt hän. Että mitä vasten nuin teit, ja että yada yada yada. Ja toinen siinä kuuntelee kaula punoittaen, ja häpeää, ja parantaa tapansa!

  • Ilom päivä!

    Hyviäkin asioita tapahtuu, sentään.

    Lienen kertonut kissasta, joka asuu kotini lähistöllä, viettää usein aikaa kerrostaloasuntonsa saunan avoimen ikkunan ikkunalaudalla ja katselee minua, kun talsin kotea kohti. Ja lienen kertonut, että pitkään aikaa ei ole näkynyt sitä kissaa..

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat

  • Matkakertomuksia - Osa I/V - Matkakuume

    Tähän sai kirjoittaa vain 60 merkkiä. Epistä! 60 on liian vä

    Monesti ilahdun pienestä minä. Esim. sähkömiehen jäljiltä kun on jäänyt millin pituisia eri värisiä johdonkatkileita, niin minusta ovat ne niin kauneita ja ilahduttavia, että voisin sirotella ne kaura-spelttipuuron päälle ja syödä huomenpuuroni seassa..

  • Testaa itsesi, oletko liian normaali!

    Täytyy tunnustaa joskus nettitestautuneeni.

    Uskon, että jotakuinkin terve ihminen tietää riittävän tarkkaan, millainen on, ja ei ole. Lisäksi ystävät ja viholliset auttavat ihmistä näkemään oman kuvansa paremmin. Minkä tautta sitä sitten pitää tukea kapitalistin klikkausrahastoa klikkaamalla jotain testiä netissä?

  • Kaksi, mistä sietäisi

    Nuhtelun ansaitsijia (2 kpl.)

    Ainkin ennen vanhaan yksi ”poliisin langettamista” rangaistuksista oli nuhteleminen. Siis että polisii nuhteli sitä, kerta oli töppöillyt hän. Että mitä vasten nuin teit, ja että yada yada yada. Ja toinen siinä kuuntelee kaula punoittaen, ja häpeää, ja parantaa tapansa!

  • Ilom päivä!

    Hyviäkin asioita tapahtuu, sentään.

    Lienen kertonut kissasta, joka asuu kotini lähistöllä, viettää usein aikaa kerrostaloasuntonsa saunan avoimen ikkunan ikkunalaudalla ja katselee minua, kun talsin kotea kohti. Ja lienen kertonut, että pitkään aikaa ei ole näkynyt sitä kissaa..

  • WC:n pesy ym. juttuja joita naiset rakastavat

    Kylppärinpesun sukupuolimetafysiikkaa on tämä.

    "...Olin varautunut kunnon litkuilla, joiden tuoteselosteessa oli kannustava määrä varoitusmerkkejä; pääkalloja, kaasunaamareita, ylösalaisin olevia ristejä ja muita graafisia pelotteita..."

  • Havaittuja ja kuultuja eroja naisten ja miesten välillä

    Naiset eroavat miehistä, mutta ei aina päinvastoin.

    "Laiskana päivänä miehestä on kiva jos kaupassa nainen (tyttöystävä, vaimo) ottaa ostoskärryt ja työntää niitä, mutta uros-tomerana päivänä miehestä tuntuu, että nainen otti miehuuden pois samalla kun otti kärrien hallinnan. Kärrejä työntävien miesten rinnalla hän tuntee itsensä koiraksi..."

  • Kaltimo

    Kavalasta sängystä murehtuu Kajo

    Nukun mieluusti selälläni, päin vastoin kuin käärmeet jotka nukkuvat kai mahallaan. Vaikka en kyllä ole ihan varma. Kuitengin, oli selälle hyvä se sänky.

  • Hippi sai kyytiä!

    Hyviä asioita, joita pääsi sentään näkemään tämä.

    Ällistyin ihan oikeasti, kun se kotkotus putkahti näköpiiriini kuin avaruuden aikarepeämästä pössähtäneenä...

  • Mielikuvitusäiti

    Kuviteltu äiti Kajon mielessä

    Iltapäivällä, kun sitä tuli koulusta kotiin, usein papatti innostuneesti jo eteisestä äidille - -

  • Päästä viiraa

    Baletti ym. viiraavat päästä Kajoa tällä kertaa.

    "...Kolmas pään viiraus on outo. Saatan olla maaiman ensimmäinen mies, joka on kokenut sen.."

  • Salaa hyvät naapurit

    Naapureiden aiheuttamaa iloa miettii Kajo

    Harmien vastakohdaksi elämässä on myös joitakin iloja. Voi olla esim kokki korvasienihöyryjen sekavuustilassaan työntänyt itsen ruoka-annoksen kolmanteen perunaan hammastikun...

  • Arvoja ja normeja naisten hyödyksi

    Ohjeita ja mietteitä Kajom päästä

    Ajattelin päässä, että kirkkaan pakkaspäivän kunniaksi tekisin jonkin hyvän teon. Hykertelin miettiessäni, miten iloisiksi tulisivat he, joille sen hyvän teon tekisin. Pohdin, kuka tai ketkä olisivat hyvä kohde, ja sitten tulikin jo heti mieleen, että olisi huomaavaista olla avuksi naisille, noille Luojan laululintusille, jotka pörräävät ympäriinsä vailla huolen häivää..