Elina Otsala
Yle
Kaisa Alenius
Yle
Kun Heidi ja hänen miehensä aloittivat lapsettomuushoidot, he eivät ikinä olisi uskoneet, että edessä olisi heidän elämänsä suurin kriisi. Nykyään he ovat mukana vertaistukitoiminnassa ja Heidi järjestää prinsessapäiviä, joissa vahvistetaan naiseuden hyviä puolia.
Heidi aloitti lapsettomuushoidot ajatellen, että kyseessä olisi vain projekti. Sivujuonne elämässä, jonka kestäisi, kun tekisi kaiken kuten lääkäri sanoo. Hän söi vitamiininsa, harrasti liikuntaa, kävi fysio- ja vyöhyketerapiassa ja luki vielä lisää neuvoja ja ohjeita, joista voisi olla apua.
– Halusin yrittää, ettei tarvitsisi myöhemmin katua sitä ettei yrittänyt, Heidi sanoo.
Alussa kaikki sujui vielä hyvin. Pikkuhiljaa prosessi kävi kuitenkin raskaammaksi. Oli itkuisia päiviä, eikä jaksanut enää olla niin sosiaalinen. Tuntui, että kaikki muut saivat lapsia ja puhuivat vain lapsista.
Kaikki muut saivat lapsia ja puhuivat vain lapsista.
Vaikka Heidi pitää lapsista, oli lasten läsnäolo välillä raskasta. Hän yritti jatkaa väkisin jatkaa kuten ennenkin:
– Nyt kun ajattelee, olisin voinut olla armollisempi itselleni. Ei olisi tarvinnut kestää kaikkia vauvajuhlia ja muuta. Yritin täyttää aikaa, koska en osannut pysähtyä, en uskaltanut ajatella. Sen jälkeen olen käsitellyt asioita paljon ja keskittynyt siihen hyvään, mitä on.
Kuinka surra jotain, mitä ei koskaan ollutkaan?
Tuli viimeinen hoitokerta. Raskaustesti tehtiin kuten ennenkin, ja tulos oli negatiivinen. Heidi koki hetkellisen romahduksen. Kolmeen päivään hän ei kyennyt tekemään mitään muuta kuin itkemään:
– Ajattelin, että mä kuolen. Kolme päivää huusin, kunnes mies konkreettisesti nosti minut ylös.
Heidi ei uskonut selviävänsä. Hänestä tuntui, kuin jotain olisi kuollut. Jotain, mitä ei koskaan ollut olemassa, mutta jonka kuolema sattui niin paljon. Olo oli yksinäinen.
Surutyö oli tehtävä, mutta kuinka surra jotain, mitä ei koskaan ollutkaan?
– Sitä on tosi yksin. Puoliso ymmärsi, ja hän hoiti asiaa ihan eri tavalla.
Alkoi kesäloma, ja he ottivat koiran. Heidi meikkasi itsensä iloiseksi. Välillä ajeltiin vain autolla ympäriinsä, että Heidi näkisi muutakin kuin kotipihansa.
Koiran läsnäolo oli terapeuttista. Lääkärit kehottivat keskittymään itsensä kuntouttamiseen ja positiivisiin asioihin. Heidi kyllä huomasikin positiivisten asioiden lisääntyvän, kun keskittyi niihin.
Vertaistuki auttoi
Heidi ja hänen miehensä hakeutuivat Simpukan parisuhdekurssille. Lapsettomien yhdistys Simpukka ry on tahattoman lapsettomuuden kokemuksellinen asiantuntijaorganisaatio, joka tarjoaa muun muassa vertaistukea.
Kurssille osallistuminen oli pysäyttävä ja voimakas kokemus. Yhtäkkiä ympärillä oli ihmisiä, jotka ymmärsivät heidän kokemaansa tuskaa. Kokemuksia jakaessa pystyi keskittymään tunnepuoleen, ylimääräisiä selittelyjä ei tarvittu.
Nyt voin kuitenkin nauttia siitä, että olen nainen.
Nykyään Heidin ja hänen miehensä vetävät vapaaehtoisina vertaistukiryhmiä tahattomasti lapsettomille pariskunnille.
– Meidän vetämä seuraava parisuhdekurssi on täynnä. Hyvä, että ihmiset uskaltavat lähteä liikkeelle ja kohdata asioita yhdessä. Helpottaa kummasti, kun huomaa ettei ole yksin.
Kriisin selvittämiseksi Heidi kävi myös NLP-kurssin ja opetteli rauhoittumista mindfulnessin avulla.
– Tilanne on nyt paljon parempi ja koen oikeasti iloa. Vieläkin tulee päiviä, että olen tosi itkuinen ja harmittaa hirveästi. Nyt voin kuitenkin nauttia siitä, että olen nainen, Heidi kertoo.
Naisten puheet lapsista voivat käydä raskaaksi
Jos ei ole kärsinyt lapsettomuudesta, sen aiheuttamia tunteita voi olla vaikea ymmärtää. Heidi kuvailee, että kriisi oli kokonaisvaltainen. Se aiheutti tyhjyyden tunnetta, häpeää, syvää epäonnistumisen tunnetta ja katkeruutta.
Heidi toivoisi ulkopuolisten suhtautuvan lapsettomuuteen läsnäololla. Sanat eivät aina riitä, mutta kuunteleminen ja läsnäolo ovat tärkeitä.
– Vaikka kaikilla on omat huolensa, helpottaa myös, jos lapsettomuudesta kärsivää huomioitaisiin. Naistenilloissa voisi keskustella muustakin kuin lapsista ja synnytyksistä, Heidi sanoo.
Naisillakin on oikeus rentoutua ja keskittyä vain itseensä.
Hän onkin tehnyt huomion, että miesten saunailloissa lapsista ei puhuta, ja mies palaa usein kotiin rentoutuneena. Naisten tapaamisiin lapset taas otetaan usein mukaan, jolloin kaikesta ei voi puhua avoimesti aikuisten kesken. Naisillakin on oikeus rentoutua ja keskittyä vain itseensä.
Tämä on ollut yksi iso syy Heidin järjestämille prinsessapäiville. Tarkoituksena on tavata ystäviä ja keskittyä naiseuden hyvien puolien vahvistamiseen.
Prinsessapäivä-ryhmässä on lähes 50 naista. Osa tuntee toisensa entuudestaan, osa on täysin uusia tuttavuuksia toisilleen. Vaikka lähtökohdat ja elämäntilanteet ovat erilaisia, jokainen hyväksytään sellaisena kuin on.
Yhteisissä kokoontumisissa rentoudutaan, lenkkeillään, saunotaan ja hoidetaan sekä kehoa että mieltä. Heidi ilmoittaa suunnitelman aikataulusta etukäteen, mutta jokainen saa tulla ja mennä oman aikataulunsa mukaisesti. Pääasia on se, että saa olla rento.
– Nyt voin sanoo, että on niin pohjalta noustu, että aika auttaa. Mutta sen lisäksi on tehtävä myös töitä, Heidi sanoo.
Jenny+: Nainen, mikset jo lisäänny?
Miksi Saara Sarvas ei tule raskaaksi? Lapsiperhe on normi, josta kärsivät sekä tahattomasti että vapaaehtoisesti lapsettomat. Jenny Lehtisen brunssilla koomikko Juuso Kekkonen ja YleX:n Jenni Poikelus. #jennyplus
