Vauhtia ja veitikkamaisia tilanteita ei puutu, kun huilisti Sami Junnonen sekä englantilaisen kamariyhtyeen Chamber domainen muusikot (Thomas Kemp, viulu, Robert Smissen, alttoviulu, Richard Hardwood, sello) käyvät kiinni Mozartin neljään aurinkoiseen huilukvartettoon.
Mozartin neljä huilulle, viululle, alttoviululle ja sellolle kirjoitettua kvartettoa valmistuivat 1770- ja 1780-luvuilla. Reilu parikymppisenä sävelletty ensimmäinen D-duuri-huilukvartetto ei luonteeltaan kovin paljon poikkea vajaa kymmenen vuotta myöhemmin sävelletystä neljännestä ja viimeisestä A-duuri-kvartetosta. Ennen kahta huilukonserttoa valmistuneet selkeämuotoiset kvartetot ovat luonteeltaan valoisan pirtsakoita ja kevyen musikanttisia. Tämä jättää tulkinnallisen pelikentän mukavan avoimeksi.
Junnosen ja Chamber Domainen yhteissoitto toimii mainiosti. Mozart-virtailussa on juuri oikeanlaista keveyttä ja vaivattomuutta, kun duuri-kvartettojen kirkas sävelistö soljuu ilmavasti eteenpäin.
Entäpä miltä Junnosen ja Chamber Domainen esittämät kvartetot näyttäytyvät verrokkiäänitteiden maailmassa? Oikein hyviltä. Junnosen tekemät tulkinnat kestävät vertailua mainiosti vaikkapa Ulf-Dieter Schaaffin, Lisa Brodskyn tai Karl-Heinz Schützin viime vuosina tekemien kvartettojen kokonaislevytysten kanssa. Junnosen valoisa Mozart on monin paikoin jopa piirun vauhdikkaampaa ja leikkisämpää, kuten vaikkapa D-duuri-kvarteton ensimmäisessä osassa.
Tallennuksetkin ovat onnistuneita. Huilu ja jouset soivat tasapainoisesti. Niiden yhteissoinnissa on kirkkautta ja lämpöä. Kokonaisuutena siis onnistunut Mozart-julkaisu.
Mozartin huilukvartetot 1-4. Sami Junnonen, huilu, Chamber Domaine. Resonus. (RES10216).
Kuuntele Uudet levyt 6.11.2018, toimittajana Aki Yli-Salomäki.
