Jos kissa päättää, että sitä ei tutkita ja hoideta, niin konstit ovat vähissä. Julia Gustafsson ei kuitenkaan kaiva ensimmäiseksi rauhoittavaa piikkiä esille, vaan pyrkii pääsemään potilaansa kanssa samalle aaltopituudelle puhumalla kissalle kissan kieltä.
Kun vihaisesti sähisevä asiakas näyttää lääkärille kynttä ja mouruaa kumeasti, ovat konstit vähissä. Vastikään eläinlääkäriksi valmistuneella Julia Gustafssonilla on kuitenkin muutama kikka takataskussa.
— Mä itse harrastan sitä, että mä purisen niille. Teen suulla niinku purr-purr ja samalla rapsuttelen otsasta. Myös hiljainen hyräily ja lauleskelu rauhoittaa kissaa.
Teen suulla niinku purr-purr ja samalla rapsuttelen otsasta.
Kissan hyssyttelyyn suhisemalla ei pidä Julian mukaan ikinä langeta.
— Sehän on sama kuin sä sähisisit kissalle päin naamaa. Sähiseminen on pahin mahdollinen uhkausviesti, eikä ainakaan helpota yhteistyötä kissan kanssa.
Sähiseminen on pahin mahdollinen uhkausviesti, eikä ainakaan helpota yhteistyötä kissan kanssa.
Julia Gustafsson tunnustaa olevansa kissaihminen henkeen ja vereen. Kissat ovatkin opintojen alusta saakka olleet mielenkiinnon kohde numero yksi.
— Kissojen kanssa toimiminen on aika kinkkistä. Niistä saa kaivamalla kaivaa esille sitä, mikä vaivojen taustalla oikein on. Varsinaista salapoliisityötä, kertoo Julia.
Kissa on mystinen ja haluaa pitää salaisuutensa itsellään viimeiseen saakka.
Kissat ja koirat ovat potilaina täysin erilaisia. Koirasta näkee heti, onko se ystävällinen ja kiinnostunut tekemään tuttavuutta. Ystävällistä koiraa voi lähestyä reippaasti hassutellen.
Kissa on mystinen ja haluaa pitää salaisuutensa itsellään viimeiseen saakka.
— Koiria on aika helppo lukea. Ne osaavat - tai haluavat - ilmaista itseään paljon avoimemmin kuin kissat.
Julia Gustafsson aikoo erikoistua nimenomaan kissalääketieteeseen.
— Tavoitteenani voisi olla vaikka semmoinen kissakuiskaaja joskus tulevaisuudessa, hymyilee Julia Gustafsson.
