Hyppää pääsisältöön

Maaret Kallio: Suomessa on liikaa lapsia, jotka tuntevat itsensä näkymättömiksi – Kiire on myrkkyä kohtaamiselle ja läsnäololle

Kuvassa on psykoterapeutti Maaret Kallio sinisävyistä taustaa vasten
Maaret Kallio Kuvassa on psykoterapeutti Maaret Kallio sinisävyistä taustaa vasten Kuva: Yle / Pekka Tynell Maaret Kallio,kohtaaminen,nuoret,lapset (perheenjäsenet),Sinä muutit elämäni

Psykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallion mukaan toisen ihmisen näkeminen ei ole ensisijaisesti aikakysymys, vaan läsnäolokysymys. Onneksi on kuitenkin aikuisia, jotka ehtivät kohdata nuoren tai lapsen.

– Eräs terveydenhoitaja sanoi minulle kerran, että hän ei uskalla kysyä nuorelta kovin paljoa, koska pelkää, mikä pato sieltä aukeaa. Eikä hän sitten pysy enää aikataulussa.

Näin psykoterapeutti Maaret Kallio muistelee erästä kohtaamistaan. Hänen mukaansa täytyy olla työntekijällekin todella kuormittavaa tunnistaa, että nuorella on jotain sanottavaa, mutta ajanpuutteen takia ei voi kysyä enempää. Kiire ja kohtuuttomat paineet myrkyttävät kohtaamisen ja läsnäolon.

Kallion mukaan toisen ihmisen näkeminen ei ole ensisijaisesti aikakysymys, vaan läsnäolokysymys.

Maaret Kallio kehottaa kaikkia lasten ja nuorten kanssa töitä tekeviä aikuisia miettimään, mikä tekee oman työn arvokkaaksi. On varmasti tärkeää saada esimerkiksi lukuvuosi hoidettua, mutta eivätkö ihmiset lopulta tee työstä merkityksellistä, Kallio pohtii.

Kallion mukaan toisen ihmisen näkeminen ei ole ensisijaisesti aikakysymys, vaan läsnäolokysymys. Hän kehottaa kiinnittämään huomiota erityisesti pieniin tulon ja lähdön hetkiin, koska silloin ihmisen läheisyyden ja kohdatuksi tulemisen tarpeet korostuvat.

– Katsooko joku minua silmiin, kun tulen luokkaan tai kouluun? Huomaako joku, että olen poissa? Ottaako kukaan kontaktia ennen kuin lähdetään?

Myös aikuisen oma hyvinvointi vaikuttaa kohtaamiseen. Maaret Kallion mukaan ihmisten kanssa töitä tekevien on tärkeä pysähtyä miettimään, miten he itse voivat.

– Huomaatko itse, jos käyt kierroksilla? Pystytkö havainnoimaan mieleesi tulleita ajatuksia? Jos huomaat ajattelevasi, että tuosta pojasta ei tule mitään, niin mietitkö, mistä tuo ajatus oikein tuli?

Katsooko joku minua silmiin, kun tulen luokkaan tai kouluun?

On vaikea pitää huolta muista ja kokea myötätuntoa, jos on itse kuormittunut ja huonovointinen. Silloin rupeaa enemmän selviytymään.

Kallio muistuttaa, ettei arjessa tarvitse pyrkiä zeniläiseen yltiöihmisyyteen, vaan arkinen lasten ja nuorten kanssa oleminen riittää. Lapset ja nuoret kyllä kestävät, jos sanoo, että nyt on huono päivä tai myöntää, että teki virheen.

– Aikuinen mallintaa omalla olemisellaan ihmisyyttä. Jos ihmisenä olemisesta vain puhuu, se jää helposti etäiseksi ja kulissimaiseksi.

Maaret Kallio katsoi 17-vuotiaiden Nean ja Mustafan tarinat.

Yle Oppiminen keräsi selviytymistarinoita koulumaailmasta. Nea Kouhia koki alaluokilla olevansa surkea oppilas. Lukeminen ei sujunut, ja lukihäiriö vaikeutti myös keskittymistä. Kaikki muuttui, kun Nea sai uuden opettajan.

Mustafa puolestaan ei puhunut sanaakaan suomea eikä englantia, kun hän tuli 14-vuotiaana pakolaisena yksin Suomeen. Elämä tuntui välillä todella vaikealta, mutta onneksi Mustafa sai koulunkäyntiavustajan, joka tuki ja kannusti häntä eteenpäin.

Maaret Kallio:

"Molemmat ovat tosi ihania ja liikuttavia tarinoita. Näistä näkee hyvin sen, että 'small is all'. Näillä molemmilla aikuisilla on vahva kiinnostuksen ja välittämisen siemen. Esimerkiksi Mustafan avustaja Anna kysyy Mustafalta, 'missä menet?' tai 'mikset tullut kouluun?'

Nean opettaja Jenni haluaa, että Nea pysyy mukana ja tajuaa. Opettaja on valmis mukautumaan lapsen tarpeisiin. Hän muun muassa ehdottaa, että kokeen voi tehdä kahdestaan.

On merkityksellistä, että aikuinen jaksaa kysellä perään ja pyrkiä lähelle, vaikka nuoren käytös olisi vetäytyvää tai ärsyttävää.

Jokainen meistä haluaa tulla nähdyksi hyvänä ja ymmärrettävänä ja vähän laajempana, ei pelkästään afgaanipoikana tai lukihäiriöisenä tyttönä. Mitä muuta meissä on ja mikä potentiaali meistä löytyy?

Molemmissa tarinoissa näkyy myös, miten veitsenterällä ollaan ja liki putoamisvaarassa. Usein sanotaan, että pyydä joltain aikuiselta apua, mutta ei se ole niin yksinkertaista. On merkityksellistä, että aikuinen jaksaa kysellä perään ja pyrkiä lähelle, vaikka nuoren käytös olisi vetäytyvää tai ärsyttävää.

Näin aikuinen osoittaa, että nuorella on arvo. Arvon vastakohta on se, että on ilmaa. Ei edes paha, huono tai ärsyttävä, vaan ei yhtään mitään.

Nuori tai lapsi, joka rähinöi ja käy päälle, tulee väistämättä nähdyksi, tosin ei hyvällä tavalla vaan kauhean kapeasti. Sellainen, joka vetäytyy, meinaa kadota. Tällaisia näkymättömiä lapsia ja aikuisia on Suomi pullollaan, ja on valtavan tärkeä, että joku näkee ja poimii heidät."

Kiitä sinulle tärkeää opettajaa!

Lähetä kiitoksesi alla olevalla lomakkeella ja käy lukemassa täältä, miten paljon ihmiset ovat kiittäneet opettajiaan.

Kommentit