Tiina-Maija Lehtonen
Yle
Laila Tarpila
Yle
Nuoruudessaan Meri Louhos, 91, oli näkymätön pianisti, säestäjä ja improvisoija, jonka nimeä ei aina edes mainittu. Meristä tuli sekä pianotaiteilija, arvostettu pianopedagogi että rakastettu radioääni ja tv-juontaja. Laajassa artikkelisarjassa Meri muistelee pitkää elämäänsä, josta ei seikkailuja puutu.
Säteilevän hyväntuulinen, huumorintajuinen ja kaikesta kiinnostunut, sellainen on Meri, karismaattinen ihminen.
– Koko elämäni osoittaa, että minulla ei ole arvostelukykyä. Aloitekykyä kyllä, mutta arvostelukykyä ei.
Onko Meri tosissaan? Kasvot ovat vakavat, mutta näkyykö silmissä kuitenkin hänelle ominainen ilkikurinen välähdys?
Kesän ja syksyn 2018 aikana olemme istuneet Meri Louhoksen Käpylän taiteilijakodissa useaan otteeseen. Meri on selannut päiväkirjoja, albumeita ja leikekirjoja ja muistellut yli yhdeksänkymmenvuotista elämäänsä.
– Jos yhdellä sanalla pitää sanoa, niin värikylläinen, elämäni on ollut värikylläinen.
Mitä muuta se olisi voinutkaan olla, kun päähenkilö on sellainen kuin Meri, utelias, välitön ja herkästi innostuva.
– Olen mielikuvituksen valtakunnan kansalainen.
Meri on lähettänyt lukuisia Messenger- ja WhatsApp-viestejä, kännykkäkuvia ja linkkejä. Välillä hän on pirauttanut FaceTime-puhelun. Facebookista on voinut seurata hänen päivityksiään, tykkäyksiään ja kommentointiaan.
– Joo, oppilaani ovat sitä mieltä, että minun on seurattava aikaani.
Miten Meristä tuli pianisti? Kaikki alkoi siitä, kun onnellinen sattuma toi pianon kotkalaisen rakennusmestarin perheeseen 1937. Esikoistytär oli silloin 10-vuotias.
Syksyllä 1939 juuri ennen talvisodan syttymistä taloudelliset mahdollisuudet saivat Louhoksen perheen muuttamaan Helsingin Käpylään. Vaikka Merin pianonsoiton opiskelu oli sattumanvaraista, opettaja koulussa kehotti musikaalista tyttöä pyrkimään Sibelius-Akatemiaan.
Meri kauhistui muiden pyrkijöiden kovaa tasoa, mutta pääsi kuin pääsikin Akatemiaan sotavuonna 1943.
Erinomaisen pianodiplomin jälkeen Meri piti ensikonsertin 1956, nappasi stipendin ja matkusti jatkamaan opintojaan Wieniin. Myöhemmin hän täydensi opintojaan useaan otteeseen ulkomailla mm. Yhdysvalloissa, Ranskassa ja Neuvostoliitossa.
– Olisin halunnut olla timanttisempi pianisti, harjoitella enemmän.
Merillä on harvinainen lahja, hän osaa improvisoida. Siitä seurasi, että hän sai työtä tanssi- ja jumppatuntien pianistina. Säestäminen oli elintärkeää siksikin, että siitä maksettiin.
Naisvoimistelun edustusjoukkueen mukana Meri matkusti ympäri maailmaa aikana, jolloin matkustelu oli lähinnä rikkaiden etuoikeus.
Meri hankki itselleen monipuolisen kielitaidon, joka ulkomailla stipendiaattina ollessa vain vahvistui. Rohkeasti hän lupautui tulkiksi Savonlinnaan ensimmäiselle oopperakurssille 1962.
– Ei silloin paljon päätä palellut!
Meri sai nähdä 1960-luvulla Savonlinnassa, kuinka Oopperajuhlat synnytettiin uudelleen. Tapahtui sellaistakin, että Meri yksin sadetakissa pianon ääressä korvasi kokonaisen oopperaorkesterin.
Laulajien seurassa runoutta harrastava pianisti joutui liedin maailma. Elettiin aikaa, jolloin pianistia kutsuttiin säestäjäksi ja säestäjän nimi kirjoitettiin pienemmällä kuin laulajan, ellei sitä jätetty kokonaan pois. Säestäjälle maksettiin palkkaa vain kolmasosa siitä, mitä laulajalle.
Samaan aikaan televisio aloitti ensimmäiset lähetyksensä Suomessa. Kun laulusolisti Yleisradion tv-studiossa eläytyi rooliinsa kameroiden edessä, Meri säesti pianolla verhon takana.
Meri ei myöskään epäröinyt tarttua Yleisradion painavaan magnetofoniin, ryhtyä toimittajaksi ja mennä haastattelemaan maailmankuuluja taiteilijoita. Eikä hän pelännyt ryhtyä radion uuden suoran Sävel on vapaa -puhelintoivekonsertin juontajaksi 1970-luvun alussa.
Meri oli sopivin henkilö kansainvälisen hyväntekeväisyysgaalan juontajaksi Helsingissä 1985. Kun tilaisuuden päävieras, Englannin prinssi Philip halusi tutustua Meriin, lehdistö heräsi; kuka oli vaalea daami, josta prinssi oli kiinnostunut? Merin nimeä ei löytynyt mistään, hänet oli unohdettu juhlakonsertin käsiohjelmasta.
Merin pitkään, värikkääseen elämään on mahtunut myös tummia sävyjä, surua ja rakkaiden ihmisten menetyksiä. Valintojen hetkellä Meri on laittanut vastuun lapsuudenperheestä oman uransa ja elämänsä edelle. Vanhempien erottua hän jäi Käpylän kotiin huolehtimaan äidistään, ja huolehti myöhemmin myös vakavasti sairastuneesta sisarestaan.
Pianonsoittoa Meri ryhtyi opettamaan Sibelius-Akatemiassa jo opiskeluaikoinaan 1950-luvun puolivälissä. Maailmanmatkoillaan hän otti selvää miten pianonsoittoa eri puolilla opetettiin, ja oli ensimmäisten joukossa tuomassa Suzuki-opetusta Suomeen. Vuodesta 1980 lähtien hän toimi lehtorina Sibelius-Akatemiassa opettaen sekä pianon soittamista että pianopedagogiikkaa.
Yhdeksänkymppisenä Meri opettaa yhä – ellei satu olemaan itse opiskelemassa öljyvärimaalausta Kaapelitehtaalla.
"Oi niitä aikoja!"
Äidin arpajaisvoitto toi perheeseen pianon
Talvisota alkaa koulutytön uudessa kotikaupungissa Helsingissä
Sotilaskotisisar pianistina Sibeliuksen tyttären viihdytysjoukoissa
Sota-ajan teinien kirjeenvaihto oli huoletonta
Karjakkona Pirttikoskella
Erehdyksessä suoraan Sibelius-Akatemiaan
Ensimmäinen pianotunti Ernst Lingolla päättyi itkuun
Opetustyö alkoi kun vahtimestari kiinnitti piano-opettajaksi Sibelius-Akatemiaan
Arvostettu pianoleidi Margaret Kilpinen uinahteli tutkinnoissa
Ensikonsertoija pukeutui vaaleanpunaiseen silkkiin
Konjakkia kuolevan Aarre Merikannon kanssa
Hevoskyytejä ja kauraryynejä tanssiryhmän kesäkiertueella
Suomi-Tytöt hurmasivat maailmalla
Hiiri Seppo Nummen kirjallisessa piirissä
Ylpeä Darmstadtin kävijä
Köyhän rotan onnellista elämää Wienissä
Mars Pariisiin ja Nizzaan!
Valtamerilaivalla Amerikkaan
Musikaalinen unelma Amerikassa
Amerikan länsirannikolle ja takaisin
Pianisti pelasti Olavinlinnan Fidelion
Klemetti-Opistossa viulu vaikeni ja punaviini loppui
Nimetön pianisti säestää vuosikaudet Sibelius-Akatemiassa
Lied-guru Gerald Mooresta tuli myös hyvä ystävä
Matti Lehtinen oli ihanteellinen esimerkki laulajasta
Neuvostomatkailua ennen votkaturismia
Koulupukuja, valtavia rusetteja ja Fazerin karamelleja Leningradissa
Isolde Itä-Saksasta vahtii tutkijastipendiaattia Leningradin konservatoriossa
Venäjänopiskelijan Pushkin-huuma äityi kuuluisaksi
Kuin Gogolin kuolleet sielut, minua ei ollut olemassa
Edesottamuksia Moskovan konservatorion asuntolassa
Hulivili Maxim ja Moskovan muut huippulahjakkaat nuoret
Pianotaiteilija Elisabeth Leonskajan kummalliset syntymäpäivät
Samppanjaa, kaviaaria ja hilpeää seuraa Moskovassa
Lähtö Moskovasta ja Vysotskin kissa
Suomalaismuusikot Neuvostoliitossa
Ystäväni pilapiirtäjä Kari Suomalainen
Miten oppilaasta saadaan ulos se mikä hänessä on idullaan?
"Sävel on vapaa" tuotti ystävyyssuhteita eetterissä
...Pommeri, Hummeri... Louhoksen Meri
