Mira Pelo
Yle
Moni vanhempi taiteilee arjessaan paineiden ja kiireen keskellä. Stressi vaikuttaa paitsi omaan jaksamiseen myös lapseen. Stressillä ja ahdistusoireilla on todettu olevan fyysisiä vaikutuksia jo sikiöön. Eniten vanhemman stressi heijastuu lapseen sen kautta miten häntä kohdellaan.
Töitä on enemmän kuin ehtisi tehdä tai niitä ei ole ollenkaan. Mieltä voivat painaa rahahuolet, oma tai perheenjäsenen sairastelu, kasaantuneet kotityöt tai parisuhdeongelmat. Syitä stressille on monia ja stressin vaikutukset perheessä voivat olla kauaskantoiset.
Äidin stressioireet voivat vaikuttaa jo raskausaikana lapsen aivojen ja temperamentin kehitykseen sekä lapsen infektioalttiuteen.
Myöhemmin vanhemman stressillä voi olla negatiivinen vaikutus esimerkiksi lapsen itsetuntoon ja kykyyn oppia uusia taitoja.
Äidin stressi voi vaikuttaa lapseen jo raskausaikana
Äidin raskaudenaikaisen stressin vaikutuksia sikiöön ja lapsen kehitykseen on tutkittu Turun yliopistossa. Laajan FinnBrain-tutkimuksen tulokset osoittavat, että äidin stressi voi vaikuttaa esimerkiksi sikiön immuunipuolustukseen.
Tutkimuksessa on saatu viitteitä myös siitä, että äidin raskaudenaikainen voimakas stressi voi vaikuttaa lapsen aivojen kehitykseen ja myös temperamentin piirteisiin sekä tunteiden säätelyyn.
Aikaisemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että äidin stressihormoni kortisolin tasot nousevat voimakkaassa stressissä, mikä vaikuttaa lapseen.
– Näkemyksemme on se, että luultavasti näillä löydöksillä ei ole yksinään suurtakaan vaikutusta lapsen kehitykseen. Mutta vaikutukset kumuloituvat, jos lapsi altistuu syntymänsä jälkeen negatiivisille kokemuksille uudelleen ja uudelleen, toteaa FinnBrain-tutkimuksen vastuullinen johtaja, professori Hasse Karlsson
Stressi näkyy myös äidinmaidossa
Äidin synnytyksen jälkeen kokema stressi voi myös vaikuttaa lapseen. FinnBrain-tutkimuksessa selvisi, että äidinmaidon stressihormonipitoisuudet näkyvät vauvan käytöksessä.
– Korkeampi kortisolipitoisuus äidinmaidossa oli yhteydessä tyttövauvojen voimakkaampaan pelkoreagoivuuteen, tutkijatohtori Saara Nolvi kertoo.
– Se miksi vain tytöt olivat pelokkaampia, kun äidinmaidossa oli enemmän stressihormonia, johtuu todennäköisesti tyttöjen ja poikien aivojen erilaisesta herkkyydestä ympäristötekijöille.
Eniten syntymän jälkeinen stressi välittyy lapseen kuitenkin vuorovaikutuksessa.
– Jos vanhempi on lapsen syntymän jälkeen esimerkiksi pitkään masentunut, eikä siksi jaksa olla vuorovaikutuksessa lapsen kanssa, voi tämä vaikuttaa lapsen kehitykseen, Karlsson sanoo.
Karlsson pohtii, että raskausaika luo tietynlaisen pohjan, jota tulevat tapahtumat joko vaimentavat tai vahvistavat.
– Jos vanhempien ahdistus- tai masennusoireilu jatkuu pitkään lapsen syntymän jälkeen, tulee ikään kuin toinen aalto, joka vaikuttaa lapsen kehitykseen.
Jos lapsella on vielä alttiusgeenejä vaikkapa masennukseen, riski sille, että lapsi alkaa voimaan huonosti myöhemmin elämässään, kasvaa entisestään, Karlsson jatkaa.
Ahdistus- ja masennusoireiden hoito jo raskausaikana olisikin tärkeää. Lisäksi olisi tärkeää tunnistaa perheet, joiden kohdalla riskit lapsen kehitykselle ovat merkittävimmät. Näin perheet saisivat ajoissa apua ja tukea.
Stressillä merkittäviä vaikutuksia lapsen tunne-elämään
Neuropsykologi Nina Uusitalo Aivotaidot Oy:stä on työskennellyt lasten neuropsykologin tehtävissä vuosia ja kirjoittanut kirjan Aivotaidot. Työssään hän on nähnyt, että lapsuuden aikaiset olosuhteet vaikuttavat vielä aikuisenakin.
Neuropsykologin mukaan läheisyys ja turvan tunne sekä välittävä ja innostava aikuinen ovat tärkeitä lapsen kehitykselle.
– Pitkään jatkuneella vanhemman stressillä voi olla merkittäviä vaikutuksia lapsen kehitykseen, esimerkiksi lapsen itsesäätelykykyyn ja tunne-elämään, Uusitalo kertoo.
Pitkittyneessä stressissä aivojen suorittava osa kuluttaa suuren osan niiden käytössä olevasta energiasta, jolloin vanhemman omien tunteiden ja tarpeiden kuuntelu ja kyky läsnäolevaan vuorovaikutukseen heikkenee.
– Vanhempi saattaa myös menettää kosketuksen kykyynsä huomioida lapsen tarpeet - ne hetket, jolloin lapsi kaipaa ja tarvitsee apua, tukea ja läsnäoloa, Uusitalo sanoo.
Pikainen halaus päiväkodin eteisessä tai nopea “mitä kuuluu” huikkaus takapenkillä istuvalle lapselle eivät riitä. Lapsi tarvitsee tunteen ja kokemuksen, että hänen asiansa ovat vanhemmalle tärkeitä ja niiden äärelle pysähdytään.
Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä enemmän hän peilaa vanhemmistaan omaa minäänsä: Millainen minä olen? Olenko tärkeä ja ihana vai aina se kakkossijalle jäävä?
– Vanhempien läsnäolo, tuki ja kannustus ovat ensiarvoisen tärkeitä lapsen itsetunnon kehittymisen, mutta myös oppimisen kannalta, Uusitalo muistuttaa.
– Arkisissa hetkissä tapahtuu paljon uuden oppimista. Siksi on tärkeää, että aikuisella olisi myös arjen keskellä aikaa olla kiireettömänä läsnä lapselleen ja aistia hänen kanssaan ympäristöä, Uusitalo jatkaa.
Ole edes 5 minuuttia päivässä sataprosenttisesti läsnä
Lapsi ei tarvitse sirkustemppuja vaan hetken yhdessä oman vanhempansa kanssa. Jo viiden minuutin sataprosenttinen läsnäolo voi olla merkittävä.
– Viisi minuuttia kuulostaa lyhyeltä ajalta, mutta jollekin sekin voi tuntua ylivoimaiselta. Tärkeintä on, ettei tuona aikana tehdä samalla mitään muuta – ei vilkuilla kännykkää tai tehdä ruokaa, vaan ollaan hetkessä täysin läsnä ja keskittyneenä lapseen, neuropsykologi Nina Uusitalo muistuttaa.
Kannattaa myös miettiä, kuinka monena iltana jokainen perheenjäsen säntää omien harrastustensa pariin. Parempi vaihtoehto voisikin olla arki-illan perhesauna tai yhteinen kävelylenkki metsään.
Vaikka lapsi imeekin vanhemmiltaan kaiken, hyvässä ja pahassa, ei perhe-elämän silti tarvitse olla pelkkää tasaista ja stressitöntä menoa. Myös lapsi tarvitsee stressinsäätelytaitojen harjoittelua. Tietty määrä normaalielämän hulinaa on vain hyväksi lapsen tulevaisuutta ajatellen.
Rajoja ja rakkautta sekä apua tunteista puhumiseen
Lapset tarvitsevat rakkautta, mutta myös pettymyksen tunteiden opettelua sekä selkeät aikuisen luomat rajat. Tieto siitä, että aikuinen päättää, tuo turvaa ja on lapsen kehityksen kannalta tärkeää.
– On helppoa ajatella, että periksi antamalla pääsee itse helpommalla, mutta siinä tekeekin karhunpalveluksen itsensä lisäksi lapselle, Uusitalo muistuttaa.
– Olisi ihan älyttömän tärkeää, että jokaisessa kodissa on tietyt rutiinit ja säännöt. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä tärkeämpiä ne ovat. Ne auttavat lasta, mutta myös sitä stressaantunutta aikuista, Uusitalo jatkaa.
Neuropsykologi Nina Uusitalon vinkit – Vanhempi, muista nämä 5 asiaa!
1. Ole aidosti läsnä lapsellesi
Lapsi tarvitsee edes kerran päivässä tunteen, ettei kenelläkään ole kiire minnekään. Pysähdy hetkeen lapsesi kanssa. Kysy mitä hänelle kuuluu ja kuuntele vastaus. Ole sataprosenttisesti läsnä.
2. Muista, että lapsellakin on voinut olla stressaava päivä
Älä vetoa stressiin, vaan anna lapselle huomiota kiireisenkin päivän jälkeen. Myös lasten elämässä on paljon vaatimuksia, virikkeitä ja sopeutumista vaativia tilanteita. Päiväkodissa tai koulussa koko päivän viettäneen lapsen päivä on pääsääntöisesti ollut aivan yhtä stressaava kuin aikuisen työpäivä. Ajatus siitä, että lapsen päivä on ollut pelkkää leikkiä, ei ehkä pidäkään paikkaansa.
3. Hali, leiki ja höpsöttele lapsen kanssa
Lapset tykkäävät kosketuksesta. Kosketus tuo turvaa, rauhoittaa hermostoa ja auttaa lasta oman kehon hahmottamisessa. Haliminen, paijaus ja sylittely tasoittavat myös aikuisen hermostoa ja stressiä.
Tärkeää on muistaa myös yhdessä höpsöttely ja leikkiminen. Niin leikkisyys kuin ilo, sekä toisaalta kosketukseen ja katsekontaktiin yhdistetty rauhallinen tilanne, voivat auttaa lasta luomaan yhteyttä ja kertomaan omista tunteistaan.
4. Luokaa yhteiset säännöt ja rutiinit
Laatikaa lasten kanssa yhdessä säännöt rutiineille. Miettikää, moneltako perheessä aloitetaan iltatoimet, missä järjestyksessä ne tehdään ja mihin kellonaikaan ollaan sängyssä peiton alla. Lapsi voi kokea tärkeäksi, että hän saa olla mukana miettimässä näitä asioita, vaikka aikuinen tekisin lopulliset päätökset.
5. Ole itsellesi armollinen - ja mieti mikä on tärkeää
Mieti, miten voisit helpottaa omaa arkea. Kiireen keskellä läheisen apu tai vaikkapa ruokakassi- ja siivouspalvelut voivat olla pelastava ratkaisu. Oma kapasiteetti kannattaa käyttää mieluummin perheen yhteisiin hetkiin ja omaan hyvinvointiin.
Suorittamisen kulttuuri myös tarttuu helposti. Mieti, miten stressi näyttäytyy perheenne arjessa ja millaisen mallin haluat lapsillesi antaa. Kovinkaan monelle työ ei ole elämän tärkein arvo, mutta siitä huolimatta monen perheen arki kulkee työn ehdoilla.
Mikäli arjen kuormitus kasvaa liian isoksi, muista hakea ajoissa apua.
Lue lisää aiheesta:
Laaja tutkimus meneillään – äidin stressi raskausaikana vaikuttaa lapsen aivoihin
