Hyppää pääsisältöön

Neljän kirjailijan herkät hetket kirjastossa – Millainen on sinun kirjastotarinasi?

Koko Hubara, Juha Itkonen, Leena Lehtolainen ja Aleksi Delikjouras
Koko Hubara, Juha Itkonen, Leena Lehtolainen ja Aleksi Delikjouras Kuva: Toni Härkönen, Laura Malmivaara, Veikko Somerpuro ja Dorit Salutski Juha Itkonen,Leena Lehtolainen,Koko Hubara,Aleksi Delikouras

Kirjastoilla on suuri merkitys suomalaisten elämässä! Leena Lehtolainen, Koko Hubara, Juha Itkonen ja Aleksi Delikouras käynnistävät kirjastotarinoiden keräyksen. Jaa sinäkin oma tarinasi hastagillä #kirjastotarina tai artikkelin lopussa olevalla lomakkeella. Artikkelin opusta löytyy koottuna monta sataa kirjastotarinaa.

Nyt on kultainen hetki pitää kirjastoista meteliä ja kerätä tarinoita. Joulukuun alussa avataan Helsingissä uusi keskustakirjasto Oodi, joka on uuden aikakauden kirjasto. Tehdään näkyväksi kirjastojen vaikutus suomalaisten elämään koko maassa ja erilaisissa elämänvaihessa.

Vaikuttavimmat tarinat pääsevät mukaan Kirjastolle kiitos! -ohjelmaan lauantaina 1.12. klo 19-21 Yle Radio 1:ssä. Silloin kulttuuritoimittaja Minna Joenniemi, laulava kirjastonhoitaja Tuula Amberla sekä kirjailija Juha Itkonen kommentoivat tarinoitanne ja ottavat puhelimessa vastaan kokemuksia kirjastosta. Ohjelman aikana voitte soittaa numeroon 09 144 800.

Kerro tiivis tarina yllättävästä, hauskasta, kohtalokkaasta tai tuoreesta hetkestä kirjastossa hastagillä #kirjastotarina tai artikkelin lopussa olevalla lomakkeella. Sieltä voit myös lukea muiden tarinoita. Niitä on tullut jo satoja.

Ylen Kirjasto auki! -hankkeen sisällöt löytyvät täältä Yle Teeman ohjelmapaketista. Kokonaisuus täydentyy vielä lyhytdokumenttien sarjalla Kirjastotarinoita ja tv-dokumentilla Kohti tulevaisuuden kirjastoa, jossa mm. seurataan Oodin rakentamista.

Leena Lehtolaisen tragedia: “Lainasin kirjastokorttini ystävälle"

Leena Lehtolainen kirjapinojen keskellä
Leena Lehtolainen kirjapinojen keskellä Leena Lehtolainen

“Haluan kertoa tarinan kauhealta 1980-luvulta”, dekkaristi Leena Lehtolainen sanoo.

“Lainasin kirjastokorttia ystävälleni ja hän hukkasi 6-7 kirjaa. En pystynyt todistamaan, etten kirjojen hukkaaja ollut minä. Minun olisi pitänyt korvata kirjat. Olin köyhä opiskelija eikä minulla ollut 200 -300 markkaa, joten jouduin kahdeksi vuodeksi lainauskieltoon. Olin aivan kädetön ilman korttia. Vuonna 1984 sain kerättyä kesätöissä rahat kasaan. Marssin itku silmässä ja katuvana Vallilan kirjastoon maksamaan kirjoista. Kirjastotäti katsoi minua pitkään hiljaa vähän kulmien alta ja sanoi: Jos annat 10 markkaa niin ollaan sujut. Arvaa mitä tein säästyneillä rahoilla. Ostin kirjoja tietysti. Ja ystävän kanssa olen yhä yhä väleissä!"

Aleksi Delikouras tunnustaa: "Olen pienestä pitäen käyttänyt äitini kirjastokorttia"

Aleksi Delikouras kirjapinojen keskellä
Aleksi Delikouras kirjapinojen keskellä Aleksi Delikouras,Kirjasto auki!

“Mulla ei ole kirjastokorttia. Olen pienestä pitäen käyttänyt äitini korttia. Yleensä vinkkaan, että äiti tuuppa käymään kirjastossa, nyt pitäsi lainata sun kortilla tavaraa. Joskus se ei tule mukaan vaan antaa sen kortin. Silloin katson lainatessa, ettei kukaan huomaa”.

Suosittujen Nörtti-kirjojen ja DragonSlayer666 tv-sarjan kirjoittaja ja ohjaaja Aleksi Delikouras kiertää nykyään paljon kirjastossa puhumassa nuorille lukemisesta. Nuorena hän pelkäsi lukemisen takia leimaantuvansa hikipingoksi, nörtiksi tai hikeksi. “Hikke ois ollut pahin.”

Hänen kirjastotarinansa avain on Tähtien sota.

“Kieltäydyin hyvin pitkään lukemasta mitään kirjoja. Äiti toi vähintään kerran viikossa jonkun kirjan luettavaksi. Luin pari sivua ja heitin pois heti. Tylsää. Ei jaksa. Pelaan mielummin tai katson leffaa. Sitten katsoin Tähtien sota -leffat, joita oli tehty silloin vain neljä. Halusin tietää siitä maailmasta lisää. Lainasin kirjastosta Tähtien sota -kirjan. Etenin sivu kerrallaan ja aina vaan halusin tietää lisää, lisää yksityiskohtia siitä maailmasta. Minusta oli äärimmäisen kiehtovaa, että sitä ei oltu valmiiksi rakennettu. Sain vielä itse kuvitella sen maailman. Sitä kautta ihastuin kirjoihin.”

Koko Hubaran anteeksipyyntö: “Tuhosin rakkaudenjanossani levyjä”

Koko Hubara kirjapinojen keskellä
Koko Hubara kirjapinojen keskellä Koko Hubara

“Hän vei minut kirjastoon, näytti että siellä on muutakin kuin kirjoja.”

Koko Hubara jakaa tarinan, joka löytyy myös hänen esseekirjastaan Ruskeat Tytöt.

Tarina sijoittuu elämänvaiheseen, jolloin hän tutustui rap-musiikkiin. Koko oli kuullut ensimmäistä kertaa scratchaamista Funkmaster Flexin albumilla The Mix Tape vol. 1:60 Minutes of Funk. Hän ei tiennyt, mitä scratchaaminen oli ja pohti sitä eräänä iltapäivänä läksyjä tehdessä ääneen skeittaripojalle.

"Hän ei tainnut tietää vastausta kysymykseeni, muttei voinut sitä minulle myöntää, koska sellaisia pojat ovat. Joten hän kutoi monimutkaisen tarinan siitä, miten scratchaaminen on jonkinlaista reviirin merkitsemistä. Että kun lainaan kirjastosta vinyylilevyn, minun tulee kaivertaa siihen tägini, jotta seuraava lainaaja saa tietää, kuka levyä on aiemmin kuunnellut. Ja kun soittimen neula osuu tägin uraan, syntyy scratch-ääni. Ostin selityksen, koska halusin merkitä reviirini, halusin kuulua johonkin ja olla osa tätä rap-levyjä kuuntelevaa, ilmeisen rohkeaa joukkoa. Tuhosin rakkaudenjanossani varmaankin aika monta kuuliaisten kansalaisten verorahoilla hankittua levyä. Anteeksi. "

Juha Itkonen pantiin kuriin: “Ihmettelin ääneen, oliko kirjastossa varatut paikat “

itkonen
itkonen Juha Itkonen

"Kirjastot ovat minulle rakkaita paikkoja ja hakeudun niihin usein myös vieraissa kaupungeissa, sekä Suomessa että ulkomailla.”

Tarina sijoittuu Müncheniin, jossa Juha Itkonen asui joitakin vuosia sitten. Työskentelyn paikaksi vakiintui Neuhausenin kaupunginosan kirjasto.

"Siellä oli monin tavoin samanlaista kuin suomalaisessa kaupunginkirjastossa, mutta kurin ja järjestyksen vaatimus oli ankarampi. Kun ensimmäisen kerran menin tähän kirjastoon, asetuin parven työpisteistä taaimmaiseen."

"Hetken siinä istuttuani paikalle ilmaantui valkotukkainen nainen, joka sanoi minun istuvan hänen paikallaan. Ihmettelin ääneen, oliko kirjastossa varatut paikat, mutta siirryin kuitenkin kiltisti seuraavaan pulpettiin. Kirjoitin siinä, kunnes nainen sanoi minun hakkaavaan näppäimistöäni liian lujaa. Silloin siirryn mahdollisimman kauas hänestä, etummaiseen työpisteeseen, ja istuin siellä siitä lähtien joka ikinen päivä. Valkotukkainen nainen istui joka päivä taaimmaisessa. Tervehdimme toisiamme aina kohteliaasti, mutta emme koskaan enää vaihtaneet sanaakaan."

Kerro kirjastotarina! Myös kirjastossa työskentelevien tarinat kiinnostavat!

Aiemmin kirjastonhoitajana työkennellyt Yle Radio 1:n Kulttuuriykkönen -ohjelman tuottaja Pekka Toikka kertoo kirjastoammattilaisille inspiraatioksi oman tarinansa:

“Olin Kouvolan kirjastossa harjoittelijana. Asiakkaaksi palautustiskille tuli kirjaston vakituisen jengin hyvin tuntema tapaus, jonka palvelemisen he jättivät kiusallaan minulle. Vanhempi rouva saapui kirjaston ovesta kädet levällään ja tavallaan juoksenteli sivuilleen vaappuen - vähän kuin lentokone kovassa myrskyssä. Tiskille päästyään hän alkoi heti selittää, että kirjat on likaisia, koska ihmiset käpälöivät niitä likaisin käsin, ja että just siksi niitä on syytä varoa. Tästä huolimatta hän palautti minulle ison nipun kirjaston kirjoja. Hänen mukaansa oli myös syytä varoa tomaatteja ruokakaupassa, sillä nekin on likaisia ja niistä tarttuu ihmiseen Aids. Minä kuuntelin kiltisti rouvan tarinat ja otin kirjat vastaan. Noin vartin puhetulvan jälkeen rouva lähti eteenpäin, ja silloiset kollegat kirjastossa kehuivat minua siitä, että pokka piti."

Kommentit
  • Uuden Kinon kevät 2019

    Lyhytelokuvia, joita näet televisiosta vain Yleltä.

    Uuden Kinon kevään pääteema on luopuminen. Useassa elokuvassa jokin asia päättyy: nuoruus, tv-sarja, elämä itse, ilkeä kiusaaminen, ystävyys, viattomuus ja lemmikkieläimestäkin täytyy luopua. Toisissa asiat päättyvät onnellisesti ja toisissa huonosti.

  • Olisiko teillä hetki aikaa keskustella Elviksestä?

    "Aika kiehtovan oloinen tyyppi. Kuka hän oli? Oikeasti."

    "Aika kiehtovan oloinen tyyppi. Kuka hän oli? Oikeasti." Elvis Presleylle omistetun Teemalauantain pitkä dokumentti saa Pekka Laineen – sittenkin – innostumaan.

  • Teema tanssii talvella 2019

    Teeman jokavuotinen tanssifestivaali 20.1.–17.2.

    Teema tanssii taas! Tanssia ruudussa sunnuntai-iltapäivisin 20.1.–17.2.

Yle Teema