Hyppää pääsisältöön

Tukahdutetut tunteet, työttömyys ja kipu saivat Arton yrittämään itsemurhaa – onnekas sattuma muutti suunnitelmat viime hetkellä

Arto Sinisalo soittaa kitaraa olohuoneessaan Lohjalla.
Arto Sinisalon elämä palautui raiteilleen onnekkaiden sattumien kautta. Nykyisin hän nauttii jälleen kitaran soittamisesta vuosien tauon jälkeen. Arto Sinisalo soittaa kitaraa olohuoneessaan Lohjalla. Kuva: Yle / Vesa Marttinen itsemurhayritykset

Arto Sinisalo on 61-vuotias lohjalainen kolmen lapsen isä. Sunnuntaina hän viettää isänpäivää onnellisen ja tasapainoisen elämäntilanteen keskellä, vaikka hän ehti jo päättää viettävänsä sitä haudassa.

Elettiin loppusyksyä 2010. Arto Sinisalo piti kädessään Peugeot 406 -mallisen henkilöautonsa avaimia Lohjan Metsolassa sijainneen omakotitalonsa pihalla.

Vajaan kilometrin ajomatkan päässä kuhisi valtatie 25, jossa kulkee jatkuvasti vilkas rekkaliikenne Hangon satamaan ja sieltä pois. Sinisalo tiesi valtatien varrelta paikan, jossa olisi helppo rysäyttää auto vastaantulevan rekan alle.

Pää oli täynnä sekavia ajatuksia, vain yksi asia oli kirkkaana mielessä. Täältä pitää päästä pois.

– Mieli oli kuin pieni harmaa pallo, joka on kymmenen metriä vedenpinnan alapuolella. Ei mitään valonpilkahdusta, pelkästään negatiivisia ajatuksia, Sinisalo kertoo.

Sinisalon suunnitelmat muuttuivat yllättäen, kun hänen vanhin tyttärensä ajoi pihaan. Omakotitalon pihassa oli yhden auton mentävä portti, ja tyttären auto tukki ainoan kulkutien.

Sinisalo murtui täysin. Suusta ei tullut edes kunnollisia sanoja, vain itkua ja täydellinen luhistuminen. Suunnitelma jäi toteuttamatta, ja seuraavana aamuna Sinisalo hakeutui tyttärensä neuvosta lääkärin puheille.

Työt loppuivat, terveys petti, parisuhde oli kuin painajainen

Illasta, jolloin Arto Sinisalon piti tappaa itsensä, on kulunut kahdeksan vuotta. Hän istuu sumuisena torstaiaamuna Lohjan Kirkniemessä sijaitsevan rivitaloasuntonsa olohuoneessa kertomassa ajanjaksosta, joka oli viedä hänet hautaan.

Tapahtumat alkoivat vyöryä lumipallon lailla alamäkeä vuoden 2009 alussa. Ensin vaimo jäi työttömäksi, ja syyskuussa myös Arto Sinisalolta loppuivat työt. Yhdeksän vuotta työnantajana toiminut yritys siirsi toimintojaan Ruotsiin, ja varastomiehenä työskennellyt Sinisalo jäi asuntovelkoineen tyhjän päälle.

Samoihin aikoihin selkä meni niin huonoon kuntoon, ettei edes paikallaan seisominen ollut mahdollista. Pahin oli kuitenkin ihmissuhdetilanne: Sinisalo eli 27 vuotta avioliitossa, jossa hän ei kokenut saavansa minkäänlaista kunnioitusta.

Arto Sinisalo sumuisen pellon reunalla Lohjalla.
Itsemurhaa edeltävä ajanjakso oli Arto Sinisalon mielessä sumuinen kuin lohjalainen pelto tyynenä syysaamuna. Arto Sinisalo sumuisen pellon reunalla Lohjalla. Kuva: Yle / Vesa Marttinen itsemurhayritykset

– Tein asioita sitten oikealle tai vasemmalle, kumpikaan ei ollut koskaan hyvä. En saanut koskaan sellaista tunnetta, että olisin tehnyt jotain oikein.

Selkäsärkyjen vuoksi alkoi pitkäkestoinen paperisota vakuutusyhtiön kanssa. Sinisalo katsoi kuuluvansa työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta vakuutusyhtiö oli toista mieltä.

Hylkykirjeitä tuli toinen toisensa perään. Murheet kasautuivat, yöunet jäivät olemattomiin. Sinisalo hakeutui Lohjan psykiatriselle poliklinikalle. Lääkkeistä ei ollut apua, arkisetkin pikkuasiat alkoivat näyttäytyä negatiivisessa valossa.

– Jos joku sanoi vaikka hei, ajattelin sitäkin negatiivisena. Että mitähän tuokin nyt tarkoitti.

Parantuminen alkoi puhumalla

Arto Sinisalo ei muista tarkasti iltaa, jolloin hän päätti tappaa itsensä. Seuraava päivä on kuitenkin jo paremmin mielessä, sillä siitä alkoi paraneminen.

Tyttärensä suosituksesta Sinisalo tarttui puhelimeen ja pääsi terveyskeskuksen kautta Paloniemen sairaalaan. Kesti kuitenkin vielä pitkään, ennen kuin hän sai suunsa auki.

– Aluksi minä en keskustellut lainkaan. Olin ihan umpinaisessa purkissa.

Käänteentekevä muutos tapahtui niin sanotulla depressiokurssilla, jossa oli mukana muita samankaltaisessa elämäntilanteessa olevia ihmisiä.

– Siellä aloin hiljalleen puhua näistä asioista ja tunteista. Toinen ihminen, joka ei ole kokenut tällaista, ei voi ymmärtää sitä vähää, mitä päässä silloin liikkuu.

Puhumisen ja hoitojen myötä elämä alkoi löytää jälleen uomiaan. Sinisalo haki avioeroa, joka astui voimaan 2012. Selkävaivojen takia hän pääsi viimein myös työkyvyttömyyseläkkeelle keväällä 2016.

Viime keväänä Sinisalo kouluttautui Lohjan mielenterveysseuran tukihenkilöksi. Hän käy tuettavan henkilönsä kanssa kerran viikossa kahvilla tai vaikkapa autonäyttelyssä ja tarjoaa keskustelutukea.

– Se on ollut antoisaa. Palkkaa siitä ei saa, mutta se on henkisesti iso asia, kun näkee, että toinen voi muuttua avoimemmaksi.

Juuri avoimuus ja asioista puhuminen ovat Sinisalon mukaan parhaita keinoja itsetuhoisesta elämäntilanteesta selviämiseen. Hän on pitkään hiljaa yrittäessään löytää sanoja, jotka kuvaisivat pahasti masentuneen ihmismielen umpiota.

– Kun tällaiseen ratkaisuun päätyy, se ei ole kosto kenelläkään eikä mitään sellaista. Sitä haluaa vain pois. Se on hyvin itsekäs ratkaisu.

Kuuntele Arto Sinisalon haastattelu Yle Areenassa:

Uusimmat sisällöt - Yle Radio Suomi