Lauri Miettinen
Yle
Maaseudun huippunopean laajakaistaverkon rakentamiseen on palanut julkista tukirahaa yli sata miljoonaa euroa - menikö tuki hukkaan, kun samaan aikaan langaton 4G-verkko on ulotettu lähes jokaiseen kotiin?
Satamegaista sen olla pitää, tuumi pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) hallitus kymmenkunta vuotta sitten ja laittoi alulle mittavan kiinteän laajakaistarakentamisen tukiohjelman.
Tavoite oli, että lähes jokainen koti saisi mahdollisuuden satamegaiseen nettiyhteyteen.
Monia suosittuja nettipalveluja voi kuitenkin käyttää tänä päivänä murto-osalla sadan megan nopeudesta. Esimerkiksi Ylen Areenaan riittää kaksi megaa, Telian sovelluksessa vaikkapa lätkämatsit pyörivät 2,5–5 megalla parhaalla HD-laadulla.
Operaattorien lupausten mukaan langaton 4G-verkko yltää tällaisiin nopeuksiin helpostikin. Ja 4G:n peittoalue kattaa nykyään yli 99,9 prosenttia kodeista.
Valuivatko siis maaseudun satamegaisen kuituverkon runsaat tukimiljoonat hukkaan? Eivät välttämättä, sillä 4G:n vauhdilla ei aina kuuhun mennä.
4G kangertelee välillä
Viestintäviraston mukaan 98 prosenttia suomalaisista asuu alueella, jossa 4G kykenee 30 megan nopeuteen.
Kuulostaa riittävältä useimmille, mutta kyse on enimmäisnopeuksista. 4G:n vauhtiin vaikuttaa mm. tukiaseman etäisyys, käyttäjien yhtäaikainen määrä ja sää.
”Nopeus voi pudota megaan, tai jopa alle. Tämmöisiä ongelmia on ihan kaupunkiseudullakin”, sanoo it-asiantuntija Petteri Järvinen.
Hän asuu pääkaupunkiseudulla alueella, jossa valokuitua ei ole. Esimerkiksi elokuvan katselu langattomalla yhteydellä on välillä tuskaa pätkimisen takia omassa kodissa, toteaa Järvinen. Mutta kuitu toimisi kuin junan vessa, jos sellainen olisi.
On mahdotonta arvioida, kuinka suurta osuutta väestöstä 4G palvelee hyvin ja ketä huonosti, sillä mittaustuloksiin perustuvaa riittävän kattavaa tietoa sen todellisista nopeuksista ei ole.
Petteri Järvinen pitää erikoisena sitä, ettei kuluttaja saa tietoa siitä, mitä langattomien nopeudet ovat tosielämässä alimmillaan.
Hänen eräänä arkipäivänä tekemiensä mittausten mukaan 4G:n nopeus oli alimmillaan loppuiltapäivän ja illan aikana. Silloin vauhti oli keskimäärin muutaman megan luokkaa.
Haastattelin liki pariakymmentä maaseudun asukasta nettiyhteyksien toimivuudesta. Osa sanoi 4G:n riittävän mainiosti omiin tarpeisiin, mutta jotkut valittivat pätkimisestä.
Tuettujen laajakaistaverkkojen rakentajat toteavat, että 4G:n kehitys on ainakin toistaiseksi selvästi jarruttanut uusien kiinteiden yhteyksien menekkiä.
Maaseudulla parin kilometrin etäisyys liityntäpisteeseen voi aiheuttaa kahden kymppitonnin liittymiskulut kiinteään laajakaistaan – on selvää, että muutamalla eurolla aukeava 4G vie voiton toimiessaan hyvin.
Videokuva vaatii kaistaa
Viestintäviraston kehityspäällikkö Joonas Orkola toteaa, että juuri nyt kymmenen megan yhteys riittää yleensä yhdelle ihmiselle ja moni pärjää vähemmälläkin. Hän ennustaa, että tarve tulee kuitenkin moninkertaistumaan kymmenen vuoden aikana.
”Nopeusvaatimuksen kasvun sanelee hyvin pitkälle videokäyttö, olipa kyse sitten viihde- tai hyötytarkoituksesta”, sanoo Orkola.
Orkola odottaa, että kymmenen vuoden sisällä suuret massat siirtyvät HD-laadusta eli teräväpiirrosta seuraavalle tasolle 4K-maailmaan tv:tä katsoessaan. Tällöin puhutaan yli 20 megan nopeustarpeesta per yksi ruutu.
Myös normaalin nettisurffauksen ja pelaamisen kaistavaatimus kasvaa jatkossa. Verkkoliikennettä tulevat kuormittamaan myös liike-elämän tarpeet ja uudet mahdolliset virtuaalisovellukset.
Jos maaseudulla yhtä sadan megan liittymää jakaa koko perhe peleineen ja tv-ohjelmineen, voi koko sadan megan kaistanleveys olla tulevaisuudessa suorastaan elinehto – olettaen, että langaton verkko ei riitä.
Operaattorit tosin lupailevat kehittää tukiasemiaan jatkossakin. Viestintäviraston mukaan langaton 4G mahdollistaa sadan megan yhteyden 89 prosentille kodeista – siis ihanneoloissa ilman ruuhkautumisen aiheuttamia vaihteluja.
