Eve Mantu
Yle
Oikein syömisestä on tullut pirun vaikeaa, huokaa yhä useampi. Mukana syömistä sekoittamassa ovat niin elintarvikkeita valmistavat yritykset, ruokakaupat kuin työelämäkin.
Kunpa eläisimme yhteiskunnassa, jossa tasapainoinen syöminen olisi helppoa! Näin ei kuitenkaan ole. Kohtuullista elämää kampitetaan monin tavoin.
Tässä kahdeksan seikkaa, jotka sotkevat nykyihmisen syömistasapainon.
1. MUKATERVEELLISIÄ ELINTARVIKKEITA MARKKINOIDAAN AGGRESSIIVISESTI
Foliohattusyytösten uhallakin on pakko todeta, että meitä johdetaan harhaan.
Ensin meitä vietiin lupauksilla rasvattomuudesta. Rasvanpelkomme johti siihen, että meille myytiin vähärasvaisia, mutta entistä sokeripitoisempia tuotteita.
Nyt elintarviketeollisuus on huomannut, että haluamme välttää sokeria. Siksi paketeissa julistetaan nyt "vain hedelmän oma sokeri" ja "ei lisättyä sokeria".
"Ei lisättyä sokeria" ei kuitenkaan tarkoita, että tuote olisi sokeriton, tai sisältäisi vain vähän sokeria. Väite on ovela, mutta tarkemmin tarkastellen aikamoista hevonpeetä, kuten Jenny Lehtinen välipalapatukkahyllyllä huomaa:
Välipalapatukassa, joka ei sisällä lisättyä sokeria, onkin yllättäen sokeria kolmannes. Se tulee esimerkiksi banaaneista tai taateleista, joista on poistettu kaikki vesi.
Hedelmästä tiivistämällä saatu tahna voi olla käytännössä lähes pelkkää sokeria.
Tavallisessa taloussokerissakaan ei ole "lisättyä sokeria", vaan kaikki on sitä juurikkaan "omaa sokeria".
2. RUOKAKAUPAT SUUNNITELLAAN TÄYTEEN HOUKUTUKSIA
Ajattelemme mielellämme olevamme omaehtoisia kuluttajia, jotka menevät kauppaan, hereillä ja kriittisinä.
Haluamme uskoa, että kaupassa me tarkastelemme tuotteita, ja analysoimme neutraalisti mitkä niistä ovat meille parhaaksi. Sitten itsekuria käyttäen jätämme kauppaan kaiken muun.
Tällaisia me emme ole, ja kauppiaat tietävät tämän.
Jokainen ruokakauppa on pitkällisen suunnittelun tulos. Valikoimat ja sijoittelu suunnitellaan niin, että epäterveellinen höttö varmasti tarttuu asiakkaan matkaan.
3. KEHOMME ON OHJELMOITU VARASTOIMAAN RAVINTOA
Ympäristömme on muuttunut rajusti: muinoin ihmisen piti metsästämällä metsästää ravintonsa, nyt ruokaa pitää väistelemällä väistellä.
Kehomme on kuitenkin vielä aineenvaihdunnaltaan kivikautinen. Ihmiskeho tarttuu hanakasti kiinni ravintoon ja varastoi sitä, koska se on ohjelmoitu varomaan nälkiintymistä.
Hormoni- ja aineenvaihduntasairauksien erikoislääkäri Pertti Mustajoki muistuttaa, blogikirjoituksessaan, että geenien ohjaamat vaistot himoitsevat energiatiheitä ruokia ja ohjaavat ylisyömään, kun ruokaa on ylimäärin.
Yksikään ihmisen geeneistä ei estä lihomista.
4. ITSEKURIA KOETELLAAN TAUKOAMATTA JA KAIKKIALLA
Ostoskeskuksissa hengaamisesta on tullut harrastus. On kätevää, että saman katon alta saa kaiken, akkuporakoneista alusvaatteisiin ja legoista rakennekynsiin.
Herkkumiinoja on kuitenkin ripoteltu reiteille. Ostoskeskusten ruokatuputus on päällekäyvää ja taidokasta. Urheiluliikkeen myyjä kysyy huolettomasti kassalla: "Laitetaanko siitä samalla pussi hunajapähkinöitä mukaan, jos tulee lenkillä nälkä?"
Rautakaupan kassalla silmiin osuu puolen kilon pussi ruotsalaista suklaata. Leffateatterin ovella on vastassa seinänkorkuinen, kirkkaasti valaistu irtokarkkilokerikko. jossa on lapio valmiina kahmimiseen.
Addiktiotutkija Susanne Uusitalo muistuttaa, että on eri asia kieltäytyä jostakin asiasta muutaman kerran päivässä, "kuin että 186 kertaa tunnissa joudut sanomaan itsellesi, että ei, ei, ei, nyt skarpataan."
Kun syötävää on näkyvillä, me hanakasti syömme, kirjoittaa myös lihavuutta tutkinut erikoislääkäri Pertti Mustajoki.
5. TYÖELÄMÄ PUSKEE LAIMINLYÖMÄÄN OMAT PERUSTARPEET
Pakkotahtinen arki pitenevine työmatkoineen sotkee ruokarytmin. Arvostamme ihmisiä, jotka jaksavat painaa pitkää päivää, välittämättä kehonsa perustarpeista.
Työn sankari ei anna keholleen armoa. Kirjailija ja päätoimittaja Koko Hubara kertoo, miten häntä aina kehutaan siitä, kuinka paljon hän saa aikaan.
Itse hän pitää aikaansaavuutta osana syömishäiriötään. Vimmainen työnteko aamusta yömyöhään on sairauden oire, hän selittää Jenny+-ohjelmassa.
Yhä suurempi osa työstä on sisätyötä. Me istua kökötämme päivät työpöydän ääressä ja käskytämme suolistoamme olemaan häiritsemättä vessakäynneillä. Työmatkatkin kökötämme.
On tullut myös aivan normaaliksi, että emme kiireiltämme ja kännyköiltämme osaa rauhoittua nukkumaan.
Unenpuute jo yksinään lisää ruoan houkuttelevuutta, kirjoittaa ravitsemusasiantuntija Patrik Borg blogissaan:
– Varsin selkeästi tutkimuksissa nähdään univajeen lisäävän ruuan palkitsevuutta. Eipä tietty ihme, että univaje keskimäärin myös lisää syömistä ja vaikeuttaa painonhallintaa vaikka ei ruuan palkintoarvon kasvu tässä tietysti ainoa tekijä ole.
Eli pitäisi nukkua riittävästi, jotta syöminenkin voi olla kohtuullista, kiteyttää Pöperöproffa Borg.
6. SYÖMISESTÄ ON TULLUT VIIHDETTÄ JA AJANVIETETTÄ
On tullut täysin arkipäiväiseksi käydä kesken huonekaluostosten hotkaisemassa 15 lihapullaa, hodari ja pehmisjäätelö. Urheiluvälineitä myyvän liikkeen kassalla on tarjolla hunajapähkinöitä, tavaratalon shampoohyllystä löydät karkkipussin.
Meidät on aivopesty siihen, että meidän pitää jatkuvasti mässyttää jotakin. Ja että välipala on jotenkin merkillisellä tavalla parempi valinta, kuin lautasellinen oikeaa ruokaa, oikeassa ruokapöydässä.
Sinänsä hieno koko kansan tapahtuma Ravintolapäivä on osaltaan tekemässä syömisestä puuhaa, jota voi tehdä huvin vuoksi ja ohimennen.
7. LIFESTYLEMEDIA FLIRTTAILEE SYÖMISHÄIRIÖISELLÄ AJATTELULLA
Television lukuisat kokkausohjelmat pitävät huolen siitä, että safka on seksikästä. Kokit ovat aikamme rocktähtiä.
Aikakauslehdet kuvitetaan ruokapornokuvilla, jotka saavat suun vettymään. Kinuskikakut valaistaan himokkaisiin lähikuviin ja seuraavalla sivulla otsikko huutaa: Näillä ohjeilla herkkupeppu kuosiin!
Lifestylemedia on keksinyt kahden aiheen ikiliikkujan: ruoka ja laihdutus, herkuttelu ja ryhtiliike.
Kumpikin ääripää karkaa yhä kauemmas toisesta - niin ruokaohjeet kuin liikuntakuuritkin muuttuvat yhä överimmiksi. Ruokasivuilla lätkitään triplasuklaan päälle vielä vähän lisää suklaata, treeniohjeissa läskiä rangaistaan sadalla burpeella.
8. TERVEYDENHUOLTO HAPAROI PAINOASIOISSA
Suomalaiset ovat kuulemma Pohjoismaiden lihavin kansa. Tästä syytetään yksilöitä, jotka tekevät vääriä valintoja.
Liian usein terveydenhuollon ammattilaisten keinot puuttua paino-ongelmiin pahentavat ongelmia, eivät ratkaise niitä.
Ihmisen hyvinvointi typistetään kehon koon muutoksen. Jos paino nousee, ihmisen ajatellaan voivan huonommin, kun taas laihtumista pidetään yksioikoisesti hyvänä uutisena.
Tästä seuraa se, että normaalipainoisen mahdollisiin terveyshuoliin saatetaan suhtautua vähätellen, ja toisaalta ylipainoisen kiloihin kiinnitetään väärissä kohdissa huomiota.
Ihmistä ei aina nähdä BMI-lukeman takaa.
Ravitsemusterapeutti Katri Mikkilä kertoo Jenny+-ohjelmassa häiriintyneen syömiskäyttäytymisen olevan hyvin yleistä. Sen haittavaikutuksia ei kuitenkaan ymmärretä, vaikka pitäisi:
– Tutkimusdatan perusteella, häiriintynyt syömiskäyttäytyminen johtaa huonompaan itsearvioituun terveyteen ja huonompaan psyykkiseen hyvinvointiin, joilla tiedetään olevan yhteys fyysiseen sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen - eli niihin samoihin asioihin kuin esimerkiksi ylipainoisuudella.
Miksei tästä puhuta samalla tavalla kuin puhutaan ylipainoisuuden riskeistä ja haitoista?
Jenny+ paljastaa miten suomalaisten syömiset sotketaan. Yhteiskunnalla on syömishäiriö!
Lisää ohjelmasta
- Jenny Lehtinen: Nämä asenteet kylvävät syömishäiriötä yhteiskuntaamme – siksi tv:n laihdutusviihde ei enää viihdytä
- “Minua kehutaan sairauteni oireista” – Koko Hubara haluaa lopettaa syömishäiriön glorifioinnin
- Nyt loppuu painon ruotiminen lapsen itsensä kuullen – Ylen #kasvurauha leviää terveydenhuollossa
