Hyppää pääsisältöön

Tuomas Kyrö: Teinien kanssa pitää osata positiivisen manipuloinnin taito

Kirjailija Tuomas Kyrön koulutaival ei ollut helpoimmasta päästä. Lintsaamisen ja laiskottelun myötä numerot laskivat kuin lehmän häntä, eikä lukioon ollut asiaa. Kymppiluokka muutti kuitenkin kaiken.

Tuomas Kyrö:
Minulla oli pari ennätystä yläasteella ja yksi niistä oli poissaoloennätys. Aamuisin nukutti, eikä kouluun tullut lähdettyä. Katsoin kotona Lannistumatonta Lukea ja Kummisetää vhs-kaseteilta sen sijaan, että olisin mennyt uskonnon kaksoistunnille. Moraalioppi tuli niistä elokuvista.

Viikonloppuisin heräsin eloon ja pussikaljoittelu kiinnosti. Väärennetyllä opiskelijakortilla sai Hämeenlinnassa ostettua keskiolutta paikallisesta T-kaupasta. Jos ei saanut ostettua, niin isommissa liikkeissä oli sellaisia näpistysalennuksia.

Ei minulla tietoa ja oppimista vastaan mitään ollut, mutta väkisin ulkoa opetettu Bulgarian bruttokansantuote ei kiinnostanut. Yli puolet oppimisesta oli sitä, että oppia vain kaadettiin meidän päähän.

Olin koko ajan hankauksissa auktoriteettien kanssa. Monia opettajia ärsytti, että siellä oli joku nilkki, joka kyseenalaisti ja kysyi miksi, niin kuin Bertolt Brecht käski kysyä. Tosin sitä nimeä suurin osa niistä opettajista ei edes tiennyt. Moni vain heitti minut ulos luokasta. Se on rangaistuksena kaikkein älyttömin. Pääset pois sieltä, missä on epämiellyttävää.

Tosin jos on koko ajan ongelmissa opettajien kanssa, niin ei se voi johtua pelkästään niistä opettajista. Täytyyhän omassa käyttäytymisessä ja habituksessa olla jotain sellaista, joka ärsyttää.

Kokemukseni opettajista eivät olleet ennen yläastettakaan kovin hyviä. Alaluokilla minulla oli ensin mukava naisopettaja. Sen jälkeen sain opettajan, joka lannisti oppilaita koko luokan edessä. Kerran rikoin vahingossa veistoluokassa vasaran, joka oli ikivanha ja keskeltä mäsä. Opettaja huomasi sen ja juoksi paikalle. Hän nosti minut höyläpenkin päälle, käski muita lopettamaan työt ja sanoi: "Tässä on Tuomas. Hän rikkoi vasaran. Tuomaksesta ei koskaan tule yhteiskunnan täysivaltaista jäsentä."

Olin 10-vuotias, ja ne sanat porautuivat syvälle. Vasta myöhemmin ymmärsin, mitä tarkoittaa, ettei minusta koskaan tulisi yhteiskunnan täysivaltaista jäsentä. Muistan ne sanat ikuisesti ja käytän niitä edelleen polttomoottorina kaikissa töissäni ja elämässäni. Ihminen tarvitsee vastuksia, jotka pitää voittaa.

Kuvassa Tuomas Kyrö seisoo Kaurialan yläasteen edessä. Koulun nimi näkyy seinässä.
Kuvassa Tuomas Kyrö seisoo Kaurialan yläasteen edessä. Koulun nimi näkyy seinässä. Kuva: Yle / Henrik Leppälä Tuomas Kyrö,Hämeenlinna,kymppiluokka

Todellisuus iski toukokuun lopussa 1990. Keskiarvo oli laskenut kahdella numerolla yläasteen aikana. Kuuden ja puolen keskiarvolla ei ollut Hämeenlinnassa asiaa yhteenkään lukioon. Yhdeksännellä luokalla opo alkoi nauraa, kun sanoin, että pitäisi varmaan lukioon mennä. Eikä minun kädentaidoillani ja vasenkätisellä värisokeudella ollut asiaa mihinkään ammattikouluun.

Onneksi silloin oli jo olemassa kymppiluokka Kaurialan yläasteella Hämeenlinnassa. Menin sinne ilman mitään odotuksia. Huomasin heti, että luokan opettaja Pekka Paappanen oli erilainen hahmo kuin yleisotanta opettajista.

Pekka Paappanen:
Kun tapasin ensimmäisen kerran Tuomaksen, olin yllättänyt, että hänellä oli niin kova maine. Minun silmiini hän näytti herkältä kaverilta. Mutta kun hän avasi suunsa, ymmärsin kyllä, mistä oli kysymys. Hän oli kehittänyt kovan kuoren puheilla ja vaatetuksella. Hän oli piikikäs, agresssivisen tuntuinen ja pilottitakkinen skini. Pää oli lähes kalju.

Edustin hänelle opettajia, ja hän katsoi aluksi minua alta kulmien ja oli valmis taistelemaan. En säikähtänyt sitä. Siinä vaiheessa minulla oli jo kokemusta erilaisten ja voimakkaiden nuorten kanssa toimimisesta.

Kuvassa on graffiti purkutuomion saaneen hämeenlinnalaisen Kaurialan yläasteen seinästä.
Graffiteja purkutuomion saaneen Kaurialan yläasteen seinässä Kuvassa on graffiti purkutuomion saaneen hämeenlinnalaisen Kaurialan yläasteen seinästä. Kuva: Yle / Henrik Leppälä Graffiti,Tuomas Kyrö,Kaurialan koulu,Sinä muutit elämäni

Tuomas:
Kymppiluokalla opetus oli aika vapaata. Vapaus tarkoitti, että vastuu oli oppilaalle itsellään. Alkuaikoina käytin vapautta niin kuin olin tottunut: nukuin pitkään ja laiskottelin. Ehkä mielessä kummittelivat edelleen ala-asteen opettajan sanat, että minusta ei tule koskaan yhteiskunnan täysivaltaista jäsentä. Ajattelin, että kun ei tule, niin mitä minä edes yritän.

Erään kerran olin taas myöhästynyt aamulla. Pekka otti minut sivuun ja sanoi: "Tuo ei ole reilua muita eikä sua itseäsi kohtaan. Tuomas, sä olet fiksu jätkä, miksi sä käyttäydyt kuin idiootti."

Pekka:
Kun sanoin näin Tuomakselle, niin todella tarkoitin sitä. Hän oli terävä ja fiksu, mutta käyttäytyminen oli sivuraiteilla. Hän jäi selvästi miettimään sitä, mitä sanoin. Yleensä kun on nuoren kanssa kahdestaan ja häneen saa kontaktin, niin kaikki menee hyvin. Jos olisin puhutellut häntä luokan edessä tai muiden kuullen, niin ei se olisi uponnut niin hyvin.

Tuomas:
Se lause oli jonkinlainen kirkastuma. Arvostamani miesauktoriteettti sanoi minulle, että olen fiksu jätkä, mutta käyttäydyn kuin idiootti. Jos jätetään se idioottimaisesti käyttäytyminen pois, niin jäljelle jää fiksu jätkä.

Pekalla oli hallussaan positiivisen manipuloinnin taito. Kyky tunnistaa: mikä toista kiinnostaa, mikä mättää ja miten toista voi ohjailla. Siitähän on kyse lasten, teinien ja ylipäätään ihmisten kanssa. Huutamista ei lopeteta sillä, että huutaa: "Ei, älä tee noin." Huutoon saa takaisin huutoa. Varmaan johtui hänen lätkätaustastaan, että hän pystyi pitämään näpeissään niin hyvin meitä eri tavalla ajattelevia poikarotjakkeita.

Pekka:
Huumori ja pitkäjänteisyys ovat hurjan tärkeitä työvälineitä nuorten kanssa. Jos olisin lähtenyt mukaan siihen poskensoittoon ja provosoitunut, niin en minä olisi siinä pärjännyt.

Tuomas:
Kymppiluokan syksyllä ja keväällä meillä oli yksi iso projekti. Toinen oli energiasta ja toinen ihmisestä. Projektit auttoivat ymmärtämään, että voi ottaa isoja kokonaisuuksia haltuun ja tehdä ne alusta loppuun.

On mielenkiintoista, että Pekalla oli oppimisesta jo vajaa 30 vuotta sitten sama ajatus kuin mitä nyt on opetussuunnitelmissa. Ilmiöoppimisessa ei opeteta yhtä ainetta kerrallaan, vaan yritetään saada ne ihmistaimet, teinipaskiaiset tajuamaan, että ulkoaopettelu ei ole se taito, mitä elämässä tarvitsee, vaan miten käsitellään isompia kokonaisuuksia.

Kokeita ei juurikaan ollut. Tehtiin projekteja ja niiden lisäksi oli muutamia aineita, esimerkiksi matematiikkaa, kieliä ja teknistä työtä, joita opiskeltiin normaalisti. Kirjoja ei tunneilla kovin paljon käytetty. Pekka kertoi anekdootteja omasta elämästään ja ohjasi meitä lukemaan. Hän toi kerran minulle fasismin historiaa käsittelevän kirjan, kun makasin sairaalassa pahassa angiinassa.

Pekka:
Koska kymppiluokkalaiset eivät olleet enää peruskoululaisia, olin neuvotellut heille vähän eri säännöt. Sai tulla takki päällä luokkaan, ja siellä oli omat naulakot. Maalattiin yhdessä seiniä ja tehtiin lokerot oman näköisiksi. On tärkeää, että saa porukan toimimaan samaan suuntaan. Tavoite oli, että he olisivat ylpeitä kymppiluokalla olemisesta.

Kuvassa on Tuomas Kyrön sivuprofiili
Kuvassa on Tuomas Kyrön sivuprofiili Kuva: Yle / Henrik Leppälä Tuomas Kyrö,Hämeenlinna,Sinä muutit elämäni

Tuomas:
Kymppiluokalla kouluun oli kiva tulla. Koulupäivinä sai opiskella itsenäisesti kirjastossa, jos oli niin sovittu. Pekka myös muokkasi meidän lukujärjestyksen sellaiseksi kuin hän itse parhaaksi näki. Kun hän joskus huomasi, ettei meidän kannattanut olla ruotsin tunnilla, vaan liikuntasalissa purkamassa energiaa ja hakkaamassa nyrkkeilyhanskoilla toisiamme, niin sitten me menimme sinne.

Kymppiluokan lopussa olin ryhdikkäämpi ja uskoin itseeni. Keskiarvo oli yli kahdeksan ja saatoin valita, mihin lukioon menen. Kun menin ilmoittautumaan lukioon ja annoin todistuksen rehtorille, hän tokaisi: "Pakkohan teidät on tänne ottaa, mutta ei teistä kymppiluokkalaisista koskaan ole tullut yhtään mitään."

Olen miettinyt, että kuinka paljon pitää vielä tehdä, että minusta jotain tulisi. Vastavoimat tietysti auttavat, mutta varsinkin ihmiset, jotka ovat uskoneet minuun. Pekka on niistä yksi. Harvalta ihmiseltä muistaa yksittäisen lauseen, johon pystyy välillä tukeutumaan: "Tuomas, sä olet fiksu jätkä. Miksi sä käyttäydyt kuin idiootti?"

Sen ikäinen jätkä tarvitsee ja etsii miehen malleja. Jollekin se voi olla Jeesus, jollekin kirjan hahmo ja jollekin valmentaja. Kohtasin Pekan silloin, kun tarvitsin hänenlaistaan ihmistä. Pekka ikään kuin virtuaalisesti potkii edelleen perseelle, vaikka olemme nähneet kymppiluokan jälkeen vain kaksi kertaa.

Kuvassa on Tuomas Kyrö kymppiluokan opettajansa Pekka Paappasen kanssa
Pekka Paappanen ja Tuomas Kyrö Kuvassa on Tuomas Kyrö kymppiluokan opettajansa Pekka Paappasen kanssa Kuva: Yle / Henrik Leppälä Tuomas Kyrö,peruskoulun yläaste,opettaja

Jotkut vanhemmat tietävät taustani ja tulevat kysymään, tuleeko heidän jampasta jotain. En osaa oikein muuta sanoa kuin, että mitä enemmän luotat, niin sen parempi. Ja on myös hyvä miettiä, mitä ylipäätään tarvitsee tulla. Ei kaikkien tarvitse olla iltapäivälehtien kansissa tai pistepörssien kärjessä. Minä olen esimerkki siitä, etten tunnistanut omaa potentiaaliani. Tarvitsin jonkin mentorin, joka kaivaa sen esille.

Pekka:
Olen paljon pohtinyt Aristoteleen potentia-ajatusta. Potentia toteutuu suotuisissa olosuhteissa, ja aikuiset ja koulu voivat hyvässä tapauksessa toimia suotuisina olosuhteina. Aikuisten tehtävä on auttaa nuorta löytämään kykynsä ja toteuttamaan niitä. Potentiaalin ja odotusten välinen käppi ei saa olla kovin iso, ettei usko mene. Oppilaiden kanssa on tärkeää ohjata etsimään tietoa ja avata uusia maisemia, niin silloin alkaa tapahtumaan.

Kohtaaminen on meille kaikille tärkeää: tulla kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään. Kehitysvaiheessa se on erityisen tärkeää ja kouluväen pitäisi vaalia näitä kohtaamisen hetkiä. Nähdyksi tulemisen hetki voi olla nopea, mutta kun sellainen tulee, niin se voi olla vaikuttava, jopa räjähdyttävä kokemus.

Pekan vinkit nuoren kohtaamiseen:

  • Älä nolaa nuorta julkisesti. Sano hankalat asiat kahden kesken.
  • Valitse taistelusi. Älä lähde jokaiseen poskensoittoon mukaan.
  • Auta nuorta etsimään ja löytämään hänen oma potentiaalinsa.

Katso millaisen ikimuistoisen lahjan Tuomas ja hänen kaverinsa Esa antoivat Pekalle päättäjäispäivänä lahjaksi

Kaksi muuta tarinaa siitä, miten suuri merkitys opettajalla voi olla

Mustafa ja Nea Kouhia kertovat, miten opettaja muutti heidän elämänsä.

Kiitä sinulle tärkeää opettajaa!

Lähetä kiitoksesi alla olevalla lomakkeella ja käy lukemassa täältä, minkälaisista asioista ihmiset ovat halunneet kiittää opettajiaan.

Kommentit