Hyppää pääsisältöön

Kun kulttuurit kohtaavat ohuesti ja turhaan

Viulisti-säveltäjä Lakshminarayana Subramaniam on intialaisen karnaattisen musiikin suuri nimi ja 70-luvulta lähtien päivystävä yhteistyökumppani niille länsimaisille taidemuusikoille, joita Intia kiinnostaa. Menuhin, Rampal, Grappelli ja Hancock jonottivat aikanaan Subramaniamin crossover-vastaanotolle, ja uusin innokas on tuubisti Öystein Baadsvik, jonka levy-yhtiö BIS on innolla julkaissut yhteistyön tulokset. Mutta vieläkö crossover kantaa?

Journey / Subramaniam & Baadsvik
Journey / Subramaniam & Baadsvik Uudet levyt

Levyllä Subramaniamin ja Baadsvikin kanssa soittaa Trondheimin sinfoniaorkesteri, jota johtaa Jaakko Kuusisto. Ohjelman ytimessä on kolmiosainen konsertto intialaiselle viululle, tuuballe ja orkesterille; sen Subramaniam sävelsi tätä projektia varten. Lisäksi kuullaan tuubasovituksina kahden solistin dialogi Journey ja orkesterivetoinen A Tribute to Bach, jotka Subramaniam sävelsi 80-luvun Menuhin-projektia varten, sekä melko tyypillinen raga-crossover Eclipse yhdessä laulaja Kavita Krishnamurtin kanssa.

Heti levyn alussa kuulostaa, että jokin on pielessä, ja tunne kasvaa varmuudeksi siitä, että musiikin parasta ennen -päiväys meni kauan sitten. Intian karnaattinen musiikki kohtaa länsimaisen taidemusiikin yhtä ohuesti ja kömpelösti kuin 70-luvulla. Kyse ei ole kulttuurisesta omimisesta tai muusta nykyarvojen vastaisesta. Kyse on siitä, että ainakin itse olen oppinut vaatimaan musiikkifuusiolta syvyyttä, sitä että kulttuurit kohtaavat elämänmittaisen, henkilökohtaisen kokemuksen luonnollisena tuloksena, eivät projektiluontoisesti toisiaan raapaisten.

Subramaniamilla on laaja kokemus kaiken mahdollisen ja mahdottoman musiikin fuusioimisesta, ja kohtuullinen kokemus operoimisesta länsimaisella orkesterilla, mutta silti hänen orkesteri-ilmaisunsa on lapsellisen toisteista, kulmikasta ja siirappista. Bollywood-leffojen melodiikka ja 80-luvun sähköfuusio kuuluvat jonkin verran, länsimaisen taidemusiikin orkesteriperinne ei lainkaan.

Konsertossa ja Bach-tribuutissa tulee esille crossoverin ikävin piirre. Subramaniam joutuu luopumaan oman musiikkinsa arvokkaista ja moniulotteisista piirteistä, kuten melodiikasta, intonaatiosta, koristelusta ja muuntelusta, että voi siirtää sen länsimaisen koneiston esitettäväksi, mutta hän ei kuitenkaan ulotu länsimaisen musiikkikulttuurin arvokkaisiin piirteisiin, kuten harmoniaan, kontrapunktiin ja orkesterisointiin. Niinpä Öystein Baadsvik tuubineen saa soitettavakseen vain diatonisia, toistuvia, tasavireisiä melodioita, ja orkesteri joutuu alistumaan kolmisointumatoksi tai solistien tuplaukseen.

Subramaniamin konsertto haaskaa kuulijan aikaa venyttämällä viisi minuuttia materiaalia puoleen tuntiin, eikä Subramaniamin geneerinen sooloilu sähköviulusoinnilla paranna asiaa. Varsinainen inhokkini on Subramaniamin tribuutti Bachille. Muskaritasoisen melodian hinkkaus kolmen soinnun säestyksellä saa Tuomaskanttorin pyörimään haudassaan niin vinhasti, että vilvoittava tuulenvire ulottuu Intiaan asti.

Levyn tärkein anti on mieleen hiipivä karmea kysymys: Kun länsimainen säveltäjä tuottaa jotain muka-karnaattista, kuulostaako se intialaisen korvaan yhtä ankealta? Voi olla, mutta onneksi tämän tason crossoverin aika meni ohi jo 80-luvulla. Nykyään jopa länsimaisten pop-tähtien säveltämät oratoriot ovat uskottavampaa fuusiota, ja niissä haamusäveltäjän käyttö on yleensä kainosti paljastettu.

"Journey". L. Subramaniam: Konsertto intialaiselle viululle ja tuuballe; Journey; Eclipse; A Tribute to Bach. - L. Subramaniam, viulu, Öystein Baadsvik, tuba, ja Trondheimin SO/Jaakko Kuusisto. (BIS-2273)

Kuuntele Uudet levyt 13.11.2018, toimittajana Kare Eskola.

  • Gabriellin soolosellomusiikista uutta suuntaa myös Bachiin

    Levyarvostelu

    Kokenut italialainen barokkisellisti Mauro Valli on työstänyt Bachin soolosellosarjoja koko ikänsä, mutta hänen uuden kolmois-CD:nsä tuoreus ei perustu tulkinnalle vaan ohjelmistolle. Valli rinnastaa Domenico Gabriellin oikukkaat eteläeurooppalaiset ricercaret Bachin linjakkaisiin, saksalaisiin soolosellosarjoihin, ja tulos on monestakin syystä enemmän kuin osiensa summa.

  • Kati Raitisen sellossa syvyyttä ja sävyjä

    Levyarvostelu

    Sellisti Kati Raitista ei Suomessa tunneta kovin hyvin, koska hänellä on kiire olla Ruotsin paras sellisti. Raitinen soittaa Tukholman kuninkaallisen oopperan orkesterin soolosellistinä, kerää palkintoja ZilliacusPerssonRaitinen-triossa, levyttää, konsertoi ja heittäytyy välillä moderniin näyttämömusiikkiin. Raitisen uusi soololevy sisältää oudon valikoiman uutta sellomusiikkia, mutta hänen eleettömän koskettava, tummasävyinen soittonsa yhdistää kokonaisuuden vaikuttavaksi.

  • Meta4 löytää ECM-soinnin

    Levyarvostelu

    Johannes Brahmsin myöhäinen klarinettituotanto on pelkkää herkkyyttä ja melankoliaa ilman huippukohtia, ja sopii siksi levy-yhtiö ECM:n harmaasävyiseen katalogiin. Samaa voi sanoa kuulassointisesta klarinetisti Reto Bieristä, mutta kuinka joukkoon sopeutuu suomalainen Meta4-kvartetti, jonka tyylissä painottuu intensiteetti ja romantiikka?

  • Virva Garam ojentaa käyntikortin

    Levyarvostelu

    Garamin musiikkiperheeseen kuuluva Virva Garam opettaa pianonsoittoa Lauttasaaren musiikkiopistossa, kamarimusisoi aktiivisesti viulisti Mervi Myllyojan ja Trio La Ruen kanssa sekä pitää yllä soolouraa. Viimeisintä varten hän on tehnyt vanhan kunnon käyntikorttilevyn eli ulkoisesti pelkistetyn omakustanteen, jonka resitaalimaisen ohjelman ideana on esitellä pianistin yhteyttä teoksiin eikä teosten yhteyttä toisiinsa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Kommentti: Totuus Madonnasta

    Madonnan esitys Euroviisuissa mahalasku monella tapaa.

    Madonnan esiintyminen Euroviisuissa oli kamalaa ja epävireistä kuunneltavaa. Totuus on, ettei Madonna ole erityinen lahjakkuus laulajana, mutta se ei ole koskaan haitannut, kirjoittaa YleX:n musiikkitoimittaja Markku Haavisto. Oivoi ja ai kauheeta. Siinä ovat päällimmäiset reaktiot Madonnan lauantaisen Euroviisu-esiintymisen jälkeen.

  • Jobinpostia ja Salomonin tuomioita – testaa, tunnetko metaforat!

    Käytämme kielessä paljon metaforia. Ovatko ne tuttuja?

    Metaforalla tarkoitetaan vertauskuvaa, jota käytämme kielessämme – usein huomaamattamme. Aikojen saatossa jokin asia onkin siirtynyt merkitsemään toista ja alkuperäinen merkitys on kenties jo unohtunut. Tunnetko sinä seuraavien metaforien merkityksen tai alkuperän?