Hyppää pääsisältöön

Menin hyvinvointimessuille etsimään onnea – löysin vain vikoja itsestäni

Matti Riitakorpi I love Me -messuilla
Matti Riitakorpi I love Me -messuilla Yle Kioski,YleX

Elämmekö yksilökeskeisyyden aikaa? Onko sillä mitään väliä? FOMOn Matti Riitakorpi lähti filosofi Frank Martelan kanssa I Love Me -messuille, koska epäili, että siitä saisi ihan kivan videon.

”Tulit tästä mieleeni”, olivat yhden tuottajamme saatesanat, kun hän lähetti minulle kuvan I Love Me -hemmottelumessujen mainoksesta. Tuo nimi saa messut näyttämään itserakkauden juhlalta, vaikka rehellisesti sanoen kyseessä on lähinnä meikkejä, voiteita ja muita hyvinvoinnin ilmiöitä esittelevä tapahtuma.

Ilmeisesti tuottaja oli sitä mieltä, että voisin oppia tapahtumasta jotain ajan hengestä.

Lokakuisena lauantaiaamuna lähdin sitten paikalle tekemään juttua. Kutsuin mukaani hyvää elämää tutkineen filosofi Frank Martelan.

Olimme tapahtuman nuhjuisimmat osallistujat.

Voit todeta sen omin silmin tästä videojutusta!

Fitnessin, wellnessin ja sosiaalisen median meikkigurujen aikaan tuntuu jälleen aiheelliselta toistaa vanhaa kysymystä siitä, elämmekö nyt individualismin aikaa. Filosofi Martela totesi, että joo – mutta se voi olla myös ihan hyvä juttu.

– Aiemmin ihmiset olivat enemmän yhteisöjen jäseniä, ja heillä oli rooli niissä. Nykyindividualismi on siitä hyvä juttu, että meillä on oikeus omiin tunteisiin ja meillä on oikeus tavoitella omia päämääriä elämässä, eikä mennä vain kollektiivin päämäärien mukaisesti, Martela pohti ihmisvilinässä.

Yksilökeskeisyyttä on helppo nähdä monissa ilmiöissä.

Yksilökeskeisyyttä on helppo nähdä monissa ilmiöissä, mutta varsinaista faktaa sen vallasta on vaikeaa löytää. Tai sitten en vain osaa etsiä.

Löysin kuitenkin vuoden 2017 Nuorisobarometri-tutkimuksesta jotain, mikä viittaa siihen, että yksilöä pidetään edelleen itsensä herrana. 15–29 -vuotiaille tehdyn kyselyn mukaan 86 prosenttia vastaajista myöntyi väitteeseen, jonka mukaan ”Menestyminen elämässä on itsestä kiinni”. 43 prosenttia oli täysin samaa mieltä ja toiset 43 prosenttia jokseenkin samaa mieltä.

Toisaalta barometrijulkaisussa todetaan, että väitteen kanssa samaa mieltä olevien joukko on vähentynyt 90-luvulta tähän päivään.

Mitä nuoret ajattelevat identiteetistään?

Yksilökeskeisen itsensä parantelun vaikutuksia voi halutessaan peilata esimerkiksi siihen, mitä nuoret ajattelevat identiteetistään.

Bongasin Kulttuuricocktailin tätä tekstiä paremmasta jutusta tutkija Elina Marttisen, joka oli väitöskirjassaan seurannut 600 nuorta 16-vuotiaasta 26-vuotiaaksi.

Marttinen on tullut siihen tulokseen, että tuon ikäiset tyypit ovat huomattavan hukassa itsensä kanssa. Itse asiassa noin 40 prosenttia tutkimuksen vastaajista oli 23-vuotiaina pihalla siitä, keitä he ovat. Marttisen mukaan luku on selvästi suurempi kuin esimerkiksi muualla Euroopassa saaduissa tuloksissa.

Kuten filosofi Martela sanoi, nykyään on aiempaa hyväksyttävämpää ja helpompaa tavoitella omia päämääriään. Marttisen tutkimuksen valossa se näyttää johtavan yllättävänkin pitkään etsiskelyyn.

Koin painetta alkaa itsekin parannella itseäni.

I Love Me -messujen hyvinvoivien ihmisten keskellä koin painetta alkaa itsekin parannella itseäni. Jos kaikki muut käyttävät vapaa-aikansa oman hyvinvointinsa maksimointiin, he pärjäävät töissäkin paremmin. Martelan mielestä tämä voi olla nurja puoli siinä, että yksilön odotetaan huoltavan itseään töitä varten vapaa-ajallakin.

– Mun mielestä se on ongelma, jos vapaa-ajastakin halutaan tehdä instrumentti työsuorituksen parantamiseen. Jos ihmisellä oli aiemmin vapaa-aikaa, niin nyt ihmisen pitää harrastaa vapaa-ajallaankin tiettyjä juttuja, että hän saa työssä maksimaalisen performanssin aikaan.

En ollut koko tähänastisen elämäni aikana tajunnut murehtia omista värähtelyistäni.

Törmäsimmekin tapahtumassa toistuvaan tilanteeseen, jota olin kyllä osannut odottaa. Jos kävelimme käsivoiteita esittelevän kojun ohi, totesi esittelijä saman tien, että juuri minun käteni ovat kyllä todella kuivat. Kasvohoitotuotteita myyvän kojun luona otsastani löydettiin finnejä, joita en itse todellakaan ollut huomannut.

Yllättävin itseltäni ohi mennyt tarve ilmaantui kojulla, jolla esiteltiin erilaisia kiviä esimerkiksi stressin hoitoon. En ollut koko tähänastisen elämäni aikana tajunnut murehtia omista värähtelyistäni, joita kivien luvattiin korjaavan.

Pitäisikö niitäkin miettiä?

– Matti Riitakorpi, Kioski & FOMO