Hyppää pääsisältöön

Suomalaisen torviseitsikkomusiikin ytimessä

Julkaistu . Päivitetty

Solistiseitsikko Imperial on nimeltään Suomen ehdotonta huippua, eivätkä muusikotkaan hassumpia ole: Harri Lidsle tuubassa, Jouko Harjanne Es-kornetissa ja heidän välissään muita kovan luokan ammattilaisia. Uudella levyllä Solistiseitsikko Imperial vieläpä pureutuu alansa ytimeen, kansallisromanttisten säveltäjiemme seitsikkomusiikkiin.

Barcarole / Solistiseitsikko Imperial
Barcarole / Solistiseitsikko Imperial Uudet levyt

Es-kornetin, kahden B-kornetin, altto-, tenori- ja baritonitorven sekä tuuban muodostama torviseitsikko on suomalainen innovaatio, jonka kulta-aikaa oli 1900-luvun alku. Silloin seitsikoilla hoidettiin sekä työläisten että porvarien musiikilliset tarpeet: soittoharrastus, edustus, viihde ja sivistys. Torviseitsikolle sävelsivät myös johtavat suomalaiset taidemusiikkisäveltäjät, ja tämä levy tekee kulttuuriteon esittelemällä Toivo Kuulan, Leevi Madetojan ja Armas Järnefeltin seitsikkotuotannon.

Levyn teosten taustalta löytyy niin koulukeittoyhdistystä kuin topografikuntaakin, mutta suurin osa syntyi suuriin laulu- ja soittojuhliin, joiden järjestäjillä oli intoa ja varaa tilata ammattilaisilta laadukasta soitettavaa amatööreille. Seitsikkosoiton taso oli kuitenkin korkea, joten säveltäjät saivat toteuttaa itseään. Järnefelt operoi kansanlauluaineksilla luovasti, Kuula kuulostaa jyhkeältä itseltään, ja Madetoja kurottaa eloisasti kansainvälisyyteen. Etenkin Kuulan seitsikkoteokset sekä Madetojan Tanssilaulu ja Barcarola ovat kiinnostavaa kuultavaa, ja täydentävät kuvaa sekä säveltäjistä että suomalaisen torviseitsikkoperinteen laadusta.

Levyn musiikki istuu seitsikolle hyvin, mikä johtunee sekä kokoonpanon luontevuudesta että sen tuttuudesta säveltäjille. Solistiseitsikko Imperial tarjoilee kappaleista selväpiirteiset, yhtenäiset tulkinnat, eikä esimerkiksi puhtaudessa ole ongelmia, paitsi silloin harvoin kun säveltäjä erehtyy käyttämään jotain vaskille luonnotonta kromaattista säveltä. Korkeat kornetit olisivat kyllä voineet tehdä kotiläksyt paremmin Kuulan Soitossa ja Madetojan Alkusoittofantasiassa.

"Barcarola", säv. Toivo Kuula, Leevi Madetoja, Armas Järnefelt. - Solistiseitsikko Imperial. (Pilfink, JJVCX-196)

Kuuntele Uudet levyt 13.11.2018, toimittajana Kare Eskola.

Lisää ohjelmasta

  • BIS-yhtiön parhaat joulureseptit maustetaan kansanmusiikilla

    Levyarvostelu

    Oman jouluni voimasoittolistalta löytyy levy-yhtiö BISin kaksi Folkjul-levyä, joilla ruotsalainen kansanmusiikki ja Gunnar Idenstamin urkusärmikkyys yhdistetään tuttujen joululaulujen säkenöiviin kuorosovituksiin. Hyvää joulureseptiä ei kannata liikaa muuttaa: BIS leipoo samalla ohjeella joululevyjä myös norjalaisten kanssa. Ensimmäinen ilmestyi vuonna 2014 ja uusi täksi jouluksi.

  • Ilmiliekin ja Salokosken joulu loistaa yksinkertaisesti kuin kynttilä

    Levyarvostelu

    Laulaja Emma Salokoski ja Suomi-jazzin ykköskvartetti Ilmiliekki ovat aiemmilla yhteislevyillään luodanneet suomenruotsalaista kansanlaulua ja runoutta. Nyt ilmestynyt joululevy kurottaa suomenkielisen kulttuurin puolelle ja omiin sävellyksiin ja sanoituksiin, mutta jatkaa musiikillisesti samaa linjaa.

  • Joulun tapahtumarikkain oratorio on koottu varhaisbarokin helmistä

    Levyarvostelu

    Joulun käyttömusiikissaan varhaisbarokin saksalaiset kanttoriurkurit käsittelivät työnsä puolesta joulun kaikkia tapahtumia ja tunnelmia. Ei siis ihme, että tämän joulun etevin jouluoratorio on kasattu laittamalla sopivia barokkilöytöjä joulutapahtumien mukaiseen järjestykseen. Asialla on mainio Clematis-yhtye, joka on kaivanut arkistoja syvältä mutta hyvin levylleen O Jesulein.

  • Monteverdi saa joulun säihkymään

    Levyarvostelu

    Säihkettä ja suurenmoisuutta jouluunsa saa kätevällä ja ekologisella tavalla, kun lainaa ne Venetsian jouluvespereistä 1600-luvun alusta. Silloin säveltäjämestari Claudio Monteverdi ahkeroi Pyhän Markuksen katedraaliin niin juhlavia joulumusiikkikokonaisuuksia, että niitä tultiin kuuntelemaan ympäri Eurooppaa. DG-yhtiön jouluisella kärkituotteella kuullaan tällainen jouluvesper kapellimestari Andrea Marconin ennallistamana, ja harvoin on joulu kuulostanut yhtä komealta.

Aiheeseen liittyvää

2020

2019

  • Kollaasi lehtileikkeistä ja valokuvista.

    Toivo Saarenpään Konsertti-Orkesterin tuskien taival – Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939

    Osa 8 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Toukokuuhun 1921 mennessä Toivo Saarenpää oli pitänyt kannattajilleen antamansa lupauksen. Suomalainen Konsertti-Orkesteri oli soittanut kaikki kymmenen konserttia, joihin orkesterin kannattajajäsenet olivat ostaneet kausikortin. Saarenpää oli saanut kiusanteosta tarpeekseen. Hän lopetti, vaikka kilpailijat lähettivät terveisiä, etteivät enää vastustaisi hänen orkesteriaan. Ketkä tekivät kiusaa Toivo Saarenpäälle? – Osa 8/26.

  • Aarno Karimon piirros Ampiaisessa 29.11.1913.

    Vakava säveltäjä Toivo Saarenpää tappelee viihdettä vastaan – Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939

    Osa 7 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Syksyllä 1920 säveltäjä Toivo Saarenpää toteutti Viipurissa suuren unelmansa, hän tuli ja perusti kaupunkiin jälleen sinfoniaorkesterin. Saarenpään oli viipurilaisten vanha tuttu vuosilta 1911–1916, Musiikin Ystäväin orkesterikoulun teoriaopettaja ja sanomalehti Karjalan musiikkiarvostelija. Arvostelijana vakavamielinen Saarenpää oli periaatteen mies, joka ei voinut sietää huonoa ja halpa-arvoista musiikkia. – Osa 7/26.

  • Nuori viulisti Boris Wolfson (myöh. Sirpo), Viipurin linna ja rautatieasema.

    Muukalainen viuluniekka Boris Wolfson tulee kaupunkiin maailmanpalon syttyessä – Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939

    Osa 1 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Kun armenialainen viuluniekka Boris Wolfson astui Helsingin yöpikajunasta Viipurin uudelle rautatieasemalle 1914, hän tuli kosmopoliittiin karjalaisten kaupunkiin. Viipurissa puhuttiin sekaisin suomea, ruotsia, venäjää ja saksaa, joskus ranskaakin. Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterin uusi viulisti vaihtoi saksalaisen Wolfson-nimensä pian toiseksi, sillä Saksasta ja Venäjästä oli tullut vihollisia. Heinäkuun viimeisenä päivänä oli syttynyt maailmansota. Kääntämällä etunimensä nurin Boriksesta tuli Boris Sirob. – Osa 1/26.

    Kommentteja 4

Lue myös - yle.fi:stä poimittua