Hyppää pääsisältöön

Suomi 100 -vuoden pyhät kuorotunnelmat

Viime vuosi oli touhukasta aikaa kuoroille, kun satavuotiasta Suomea piti juhlia riittävän kansallisromanttisin konsertein. Erityisen touhukkaita olivat mieskuoro Ylioppilaskunnan Laulajat, lapsi- ja nuorisokuoro Tapiolan kuoro sekä naiskuoro Lyran, jotka kolmestaan ja eri yhdistelminä järjestivät joukon korkean profiilin kuorokonsertteja. Nyt tämän supersekakuoron juhlaohjelmisto on saatu levylle "Järvi on siintävä sinipinta", joka hienosti kiteyttää kansallisen kuoromusiikkimme pyhimmät tunnelmat.

Järvi on siintävä sinipinta / YL, Lyran ja Tapiolan kuoro
Järvi on siintävä sinipinta / YL, Lyran ja Tapiolan kuoro Uudet levyt

Ohjelmistossa on pari kansanlaulusovitusta, Toivo Kuulan rakastettuja kuoroklassikoita, Einojuhani Rautavaaran klassikko Halavan himmeän alla Aleksis Kiven sanoihin, sekä kaksi tilaussävellystä. Jukka Linkola on leikkisän tunteelliseen tyyliinsä sävelittänyt Jukka Itkosen runoelman, jossa luonto avautuu nykyihmiselle. Nuorempaa polvea edustava Juuso Vanonen on tarttunut Johanna Venhon kuuteen valoisaan runoon, jotka hän toteuttaa ongelmattomasti soivana ja vaihtelevana 2010-luvun kuorotekstuurina.

Levyn perusteella kuorot ovat tehneet paljon ja hyvää työtä. Pasi Hyökki on saanut kolme erilaista sointikulttuuria yhdistymään, ja riittävän konserttikokemuksen ansiosta sekä rytmit että harmoniat istuvat oivallisesti. Esimerkiksi Linkolan runoelman iskevä Uni-osa on riemukkaan napakka, ja Vanosen teoksen muutamat laajat ja tiheät sointurakennelmat soivat skandinaavisen kirkkaina. Levyn klassikkoteoksista on olemassa harkitumpia ja yhtenäisempiä tulkintoja, mutta syvän mieskuoron, uskottavasti korkean naiskuoron ja vilpittömän nuorisokuoron lavea yhteissointi antaa tämän levyn kappaleille runsaasti lisäarvoa.

Ansiokkainta levyssä on kuitenkin tekstin ehdoilla tapahtuvan musiikin kokonaistunnelma. Kansanlaulumelankolia, Aleksis Kiven kaiho ja Eino Leinon romanttinen transendenssi saavat seurakseen moniulotteista, mietteliääksi jättävää nykyilmaisua, mutta yksikään sauma ei irvistä.

Sekä soinnin että ohjelmiston ansiosta toivon, että kuorokolmikko jatkaa yhteistyötä, mutta vain silloin kun syy on riittävän suuri ja juhlava.

"Järvi on siintävä sinipinta". Jukka Linkola: Kuva kalliossa. Juuso Vanonen: Tässä on valo. Toivo Kuula: Siellä on kauan jo kukkineet omenapuut; Auringon noustessa; Hautalaulu; Meren virsi. Einojuhani Rautavaara: Halavan himmeän alla. Martti Hela: Kotirannalla. Matti & Pasi Hyökki (sov.): On suuri sun rantas autius. - Ylioppilaskunnan laulajat, Tapiolan kuoro ja Akademiska Damkören Lyran/Pasi Hyökki. (FUGA-9446)

Kuuntele Uudet levyt 13.11.2018, toimittajana Kare Eskola.

  • Gabriellin soolosellomusiikista uutta suuntaa myös Bachiin

    Levyarvostelu

    Kokenut italialainen barokkisellisti Mauro Valli on työstänyt Bachin soolosellosarjoja koko ikänsä, mutta hänen uuden kolmois-CD:nsä tuoreus ei perustu tulkinnalle vaan ohjelmistolle. Valli rinnastaa Domenico Gabriellin oikukkaat eteläeurooppalaiset ricercaret Bachin linjakkaisiin, saksalaisiin soolosellosarjoihin, ja tulos on monestakin syystä enemmän kuin osiensa summa.

  • Kati Raitisen sellossa syvyyttä ja sävyjä

    Levyarvostelu

    Sellisti Kati Raitista ei Suomessa tunneta kovin hyvin, koska hänellä on kiire olla Ruotsin paras sellisti. Raitinen soittaa Tukholman kuninkaallisen oopperan orkesterin soolosellistinä, kerää palkintoja ZilliacusPerssonRaitinen-triossa, levyttää, konsertoi ja heittäytyy välillä moderniin näyttämömusiikkiin. Raitisen uusi soololevy sisältää oudon valikoiman uutta sellomusiikkia, mutta hänen eleettömän koskettava, tummasävyinen soittonsa yhdistää kokonaisuuden vaikuttavaksi.

  • Meta4 löytää ECM-soinnin

    Levyarvostelu

    Johannes Brahmsin myöhäinen klarinettituotanto on pelkkää herkkyyttä ja melankoliaa ilman huippukohtia, ja sopii siksi levy-yhtiö ECM:n harmaasävyiseen katalogiin. Samaa voi sanoa kuulassointisesta klarinetisti Reto Bieristä, mutta kuinka joukkoon sopeutuu suomalainen Meta4-kvartetti, jonka tyylissä painottuu intensiteetti ja romantiikka?

  • Virva Garam ojentaa käyntikortin

    Levyarvostelu

    Garamin musiikkiperheeseen kuuluva Virva Garam opettaa pianonsoittoa Lauttasaaren musiikkiopistossa, kamarimusisoi aktiivisesti viulisti Mervi Myllyojan ja Trio La Ruen kanssa sekä pitää yllä soolouraa. Viimeisintä varten hän on tehnyt vanhan kunnon käyntikorttilevyn eli ulkoisesti pelkistetyn omakustanteen, jonka resitaalimaisen ohjelman ideana on esitellä pianistin yhteyttä teoksiin eikä teosten yhteyttä toisiinsa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua