Hyppää pääsisältöön

Suomi 100 -vuoden pyhät kuorotunnelmat

Viime vuosi oli touhukasta aikaa kuoroille, kun satavuotiasta Suomea piti juhlia riittävän kansallisromanttisin konsertein. Erityisen touhukkaita olivat mieskuoro Ylioppilaskunnan Laulajat, lapsi- ja nuorisokuoro Tapiolan kuoro sekä naiskuoro Lyran, jotka kolmestaan ja eri yhdistelminä järjestivät joukon korkean profiilin kuorokonsertteja. Nyt tämän supersekakuoron juhlaohjelmisto on saatu levylle "Järvi on siintävä sinipinta", joka hienosti kiteyttää kansallisen kuoromusiikkimme pyhimmät tunnelmat.

Järvi on siintävä sinipinta / YL, Lyran ja Tapiolan kuoro
Järvi on siintävä sinipinta / YL, Lyran ja Tapiolan kuoro Uudet levyt

Ohjelmistossa on pari kansanlaulusovitusta, Toivo Kuulan rakastettuja kuoroklassikoita, Einojuhani Rautavaaran klassikko Halavan himmeän alla Aleksis Kiven sanoihin, sekä kaksi tilaussävellystä. Jukka Linkola on leikkisän tunteelliseen tyyliinsä sävelittänyt Jukka Itkosen runoelman, jossa luonto avautuu nykyihmiselle. Nuorempaa polvea edustava Juuso Vanonen on tarttunut Johanna Venhon kuuteen valoisaan runoon, jotka hän toteuttaa ongelmattomasti soivana ja vaihtelevana 2010-luvun kuorotekstuurina.

Levyn perusteella kuorot ovat tehneet paljon ja hyvää työtä. Pasi Hyökki on saanut kolme erilaista sointikulttuuria yhdistymään, ja riittävän konserttikokemuksen ansiosta sekä rytmit että harmoniat istuvat oivallisesti. Esimerkiksi Linkolan runoelman iskevä Uni-osa on riemukkaan napakka, ja Vanosen teoksen muutamat laajat ja tiheät sointurakennelmat soivat skandinaavisen kirkkaina. Levyn klassikkoteoksista on olemassa harkitumpia ja yhtenäisempiä tulkintoja, mutta syvän mieskuoron, uskottavasti korkean naiskuoron ja vilpittömän nuorisokuoron lavea yhteissointi antaa tämän levyn kappaleille runsaasti lisäarvoa.

Ansiokkainta levyssä on kuitenkin tekstin ehdoilla tapahtuvan musiikin kokonaistunnelma. Kansanlaulumelankolia, Aleksis Kiven kaiho ja Eino Leinon romanttinen transendenssi saavat seurakseen moniulotteista, mietteliääksi jättävää nykyilmaisua, mutta yksikään sauma ei irvistä.

Sekä soinnin että ohjelmiston ansiosta toivon, että kuorokolmikko jatkaa yhteistyötä, mutta vain silloin kun syy on riittävän suuri ja juhlava.

"Järvi on siintävä sinipinta". Jukka Linkola: Kuva kalliossa. Juuso Vanonen: Tässä on valo. Toivo Kuula: Siellä on kauan jo kukkineet omenapuut; Auringon noustessa; Hautalaulu; Meren virsi. Einojuhani Rautavaara: Halavan himmeän alla. Martti Hela: Kotirannalla. Matti & Pasi Hyökki (sov.): On suuri sun rantas autius. - Ylioppilaskunnan laulajat, Tapiolan kuoro ja Akademiska Damkören Lyran/Pasi Hyökki. (FUGA-9446)

Kuuntele Uudet levyt 13.11.2018, toimittajana Kare Eskola.

  • Myöhäisromantiikkaa ja tasa-arvoa kokonaisvaltaisella laadulla

    Levyarvostelu

    Viulisti Eriikka Maalismaan ja pianisti Emil Holmströmin uutuuslevy upottaa minut vielä syvemmälle romantiikkaan kuin heidän edellinen, tunteiden myllertämisestä Emma-palkittu Schumann-levynsä. Periodiromantiikkaan hurahtanut duo jatkaa tunneilmaisuaan suolikielisellä viululla ja vuoden 1882 Bösendorferilla, mutta musiikki on aivan romantiikan lopusta. Richard Straussin ja Amy Beachin sonaatit osallistuvat taidemusiikin tasa-arvokeskusteluun, mutta miten, sen saa kuulija päättää.

  • Tarkkapiirtoiset eleet, huokoiset taustat

    Levyarvostelu

    Suomalaistaustainen Ondine-yhtiö on alkanut syventyä Baltian taidemusiikkiin myös historiallisesti. Viime syksynä ihastuin levyyn, jolla Ondine esitteli kanadanlatvialaisen Talivaldis Keninšin lakonisen kirkasta musiikkia. Nyt kuva tästä vuonna 2008 kuolleesta, omaäänisestä impressionisti-modernistista täydentyy kahdella sinfonialla, jotka Keninš sävelsi 1970-luvulla uudessa kotimaassaan Kanadassa.

  • Kolmen levyn kommenttiraita Brandenburgilaisille

    Levyarvostelu

    Vuonna 2001 kapellimestari Thomas Dausgaard ja Ruotsalainen kamariorkesteri alkoivat tilata nykysäveltäjiltä sisarteoksia Johann Sebastian Bachin Brandenburgilaisille konsertoille. Kahden vuosikymmenen projekti on nyt pakattu tripla-CD:lle, jonka hauskuus kumpuaa Brandenburgilaisten konserttojen rikkaista kokoonpanoista ja nykymusiikin vapaudesta.

  • Nico Muhlyn kimmoisuus sopii Pekka Kuusistolle

    Levyarvostelu

    Pari vuotta sitten Pekka Kuusisto aloitti Norjalaisen kamariorkesterin vierailijana. Suhde on kehittynyt niin, että tällä kaudella hän jatkaa taiteellisena johtajana. Kuusiston ja norjalaisten yhteinen debyyttilevy paljastaa, että suhteen kiihkeys perustuu rohkealle rosolle. Nico Muhlyn intensiivinen viulukonsertto Shrink sopii esittäjilleen kuin nenä päähän ja saa äärimmäisen tiiviin tulkinnan, kun taas Philip Glassin minimalismi ei raikastu edes Kuusiston taikakosketuksesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua